sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

pieni pala makeasta elämästäni


Edellisessä postauksessa herätti kiinnostusta DaCapo-pussukan vetoketjuun laittamani pieni karkki. Tässä on tarjolla ohje tuon namun tekemiseen.



Ensimmäisenä täytyy syödä mieleisessä kääreessä oleva namu. Ehkäpä useampikin, jos paperi sattuu repeämään työn edetessä, niin on uutta matskua varalla. Sitten taitat paperin toisen pään avaamiseen tarkoitetun osan paperin sisäpuolelle ja taittelet muun paperin ihan karkin muotoon. Ennen kuin suljet paperin, laita sen sisään nauha, joko yksinkertainen (esim. kirjanmerkkiä varten) tai kaksinkertaisena (vetoketjun koristeeksi). Tee nauhan toiseen päähän solmu ja laita se karkkipaperin sisään. Nyt kiepasuta karkkipaperi kiinni ja aseta se kaksinkerroin asetetun kirkkaan muovin väliin niin, että muovin taite on karkin alareunassa. Muovina käytän Tilkkutarhasta ostamaani kristallimuovia, mutta Eurokankaan pöytäliinan suojamuovikin käy. Se on vaan aavistuksen verran ei-niin-kirkasta.

v

Ompele koneommel karkin ympäri. Kannattaa käyttää muoville sopivaa paininjalkaa, sellaista teflonista, se luistaa hyvin. Leikkaa muovi karkin muotojen mukaan noin muutaman millin verran ompeleen vierestä. 
Varo leikkaamasta nauhaa poikki!


Näistä syntyy näppärästi kirjanmerkkejä ja vetskareihin koristuksia.


Kirjanmerkkeihin tarvitset pienet puuhelmet nauhan toiseen päähän. Tai edes yhden.
Nyt voit vihdoinkin ostaa sille kummilapsellesi, ystävällesi, äidillesi, veljellesi, sedällesi tai serkullesi sen hyvän kirjan, tehdä kirjanmerkin ja pussillisen hänen herkkukarkkeja synttärilahjaksi! 
Karkkipusseja joudut ostamaan kaksi, koska toisesta pussista otat yhden ja teet paperista kirjanmerkin sinne kirjan väliin. Sitten voit syödä loputkin karkit. Toisen pussin pidät avaamattomana lahjan saajaa varten.
Vielä ihanampi lahjasta tulee, jos ostat kirjan itsellesi ja otat yhdestä karkista paperin ja teet kirjanmerkin. Laitat kirjan, merkin ja loput karkit lahjapussiin ja viet sohvan tai parhaimman nojatuolin viereen. Käyt kettämässä kahvit tai teet  ja unohdat koko jutun. Sitten menet kupposen kanssa sohvalle ja ilahdut tavattomasti ihanasta lahjapaketista, joka sinua odottaa!
Sitten vaan nautit! Tosi helppoa ilahduttaa itseään! Ja miten kivaa se on.


Olin perjantaina lapsuudenystäväni (ei kuvassa) kanssa Kevät-messuilla Helsingin messukeskuksessa. Katseltavaa riitti ja maisteltavaa myös. En pääse mistään tapahtumasta ilman Kolatun Ruskaa, aivan ihanaa paistettua munajuustoa!  Se on niin hyvää, kun pannulla hieman lämmittää hunajan kanssa. Ja hunajaakin ostin pienen purkin, oikein rommilla maustettua! Ruskan lisäksi ostin Kolatun Martan. Hänen toinen nimi on Cheddar. 


Ihania tulppaaneja oli ihan meren verran ja olipa siellä meressä yksi ankkakin.


Jos minulla olisi kasvihuone, en uskaltaisi päästää sinne pupuja. Näethän itsekin, miten viekkaasti tuo pinkkiasuinen katsoo. Varmaan iskee hampaansa narsisseihin heti, kun porukat lähtee messuilta. Semmoisia ne ovat.


Tämän kummallisen peikon edessä oli lampi, jonne sai laittaa tarjolla olevista veneistä yhden, kunhan ensin teki veneeseen toivepurjeen. Helppoa kuin mikä, piti kirjoittaa toive valmiiksi leikatulle paperille ja laittaa se kiinni kaarnaveneen mastoon. Katselimme muiden toiveita. Siellä oli toivottu ruusutarhaa, auringon paistetta, taloa ja sydän.


Olimme kovasti etsiskelleet Fiskarsin osastoa, eikä vaan löydetty. Siksi meidän toive oli löytää Fiskarsin osasto ja oksasaha.
Ja se toimi! Osasto löytyi heti.
Ehkä se oksasaha-toive olisi pitänyt laittaa toiseen veneeseen, kun sitä ei Fiskarsin osastolta löytynyt. Eli yksi toive yhteen veneeseen! Seuraavalla kerralla tiedetään tämäkin.


Me molemmat ladyt ostettiin tuommoiset porkkanansiemenpussit. Joku varhainen lajike ja luomua. Hieman mietityttää, kun ohjelapussa mainitaan porkkanalla olevan vihollisia, joita vastaan pitäisi pystyä taistelemaan. Pahimpia ovat porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Luulen, että kärpäsestä selviän, mutta se kemppi. Se voi olla vaikka miten iso ja käydä jopa puutarhurin kimppuun, jollei joka hetki osaa olla varuillaan. Saa nyt nähdä, uskallanko viljellä näitä ollenkaan. Olisihan se raskasta koko kesä istua astalon kanssa kempin pelossa. 


Mutta herneenversot kasvaa! Ei ole lainkaan vihollisia, ellei minua lasketa mukaan.
Olen maistellut ja niin hyviä ovat, etten ehkä muuta enää syö.
Nyt on jo sadonkorjuun aika.

Keväistä viikkoa!

50 kommenttia:

  1. No olitpas taas kirjoittanut mukavan postauksen kauniiden kuvien kera, kiitos:)
    Ja kiitos namuohjeestakin, näitä nyt sitten tulet varmaankin näkemään siellä ja täällä.
    Heneenversot on hyviä mutta syö kuitenkin vähän jotain muutakin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, namuja minäkin tästä lähden tekemään. Taidan laajentaa viljelyksiä, versot loppuu kohta.

      Poista
  2. Ihana vehreys purkissasi! Kyllä munkin pitää nyt jo laittaa jotain kasvamaan! Kesähän tulee tuota pikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä edes herneitä, ne näyttää kasvavan huonommankin hortonomin hoteissa.

      Poista
  3. Kivoja messukuvia. Mä jo rupesin lukemaan sitä Fiskars toivetta kun se oli ainoo luettavissa oleva, höh ja sitt se olikin sun toivelappu.
    Hienot herneet sulla, ja noistahan ei oo tarkotuskaan tulla sellaisia palluroita joita nenään vedetään;)
    Ja alun karkkilahja itselle on tietytsi ihan huippuhyvä vinkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei, ei mitään nenään vedettävää! Katsotaan sitten kesällä, jos niin pitkälle viljelmillä mennään, että tulisi ihan herneitäkin.

      Poista
  4. Kiitos kalaohjeesta ja ihanasta tarinasta messuilta. Voi kemppi-parkaa kun kumautat sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lea, mistä ihmeen kalajutusta sä oikein höpiset :D
      Meillä taitaa olla pesäpallomaila mökillä ja sillä pamautan. Ihan täysillä voimilla.

      Poista
  5. Kiitos makeasta vinkistä! Ihanat messukuvat.

    VastaaPoista
  6. Hyviä karkkivinkkejä ja -ohjeita, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Ihania karkkijuttuja. Messuilla käyminen antaa aina uusia virikkeitä myös mielelle, kaikkea näkemäänsä ei tarvitse toteuttaa, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tykkään kovasti kuljeskella messuilla, jos ne eivät ole ihan täpötäynnä kansaa.

      Poista
  8. Ihana karkkivinkki! Kiitos, tulen käyttämään sitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Maritta, sinähän ahkerasti teet niitä karkkipaperipussukoitakin. Niihin ne on kivoja koristuksia.

      Poista
  9. Voi miten kivaa makeaa elämää! Vinkiksi kaikille! Herneitä pitää kylvää. Oliko se joku sokerihernelaji? Olispa kamera paikalla kun kohtaat kempin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herneet on ihan tavallisia herneitä kilon pussista. Voisi niistä tehdä hernesoppaakin, mutta näin on parempi. Kaikkien kannalta. Kuvaajalla saattaisi olla pitkäveteistä. Tuskin löytyy vapaaehtoista paparazzia kyttäämään kempin saapumista.

      Poista
  10. Aijaijai. Tuo kirjanmerkki-idea on liian vaarallinen, ainaski mulle.Toki lahjaksi tuollaisen kiusauksen voi hyvinkin tehdä. Tosi hyvä oivallus. Ihania kuvia messuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poutapilvi. Kannattaa ostaa monta erilaista pussia namuja, sitten saa paljon erilaisia papereita. Sivuvahinkona saattaa saada myös hammassärkyä.

      Poista
  11. Kiitos ohjeista ja neuvoista. ehdottomasti noudatan viimeistä piirtoa myöten ja N A U T I N. Tervehdys lumen keskeltä mökiltä, vielä ei aikoihin pääse puutarhatöihin kuin sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Marjoriitta! Huomasin, että mies oli vienyyt sukseni parvekkeelta varastoon. Luntahan ei juuri ole ollut, yhden kerran ehdin sivakoida oikein kunnolla. Laskekaa te siellä pulkkamäkeä, me jo idätetään siemeniä.

      Poista
  12. Oi että miten herkulliset kirjanmerkit! Tosi tyylikkäät :)

    VastaaPoista
  13. Ompa herkullista askartelua, nami nami :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kosotäti, nyt on hyvä syy herkutella ; )

      Poista
  14. Tuo karkkivedin täytyy pitää mielessä, se on tosi kiva! Harmi kun en päässyt messuille mutta näinpähän tärkeimmät tässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrostaloasujana voi vain ihailla niitä kukkapaljouksia, parvekkeella riittää vähempikin.

      Poista
  15. Kiitos ohjeista. En tiedä, onnistuuko minulta muu kuin karkkien syönti tuossa reseptissä. Aion kuitenkin kokeilla kirjanmerkkien tekoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Hyvin suunniteltu eli tässä tapauksessa syöty on jo puoliksi tehty.

      Poista
  16. Kiitos ohjeesta! Olet näemmä ollut ainakin Kukkaiselämää-blogin Satun sisustamassa kasvihuoneessa, tunnistin kahvikupposta nauttivan pupun. Luen kateellisena hänen blogiaan, ikinä en pystyisi samanlaisiin puutarhasuorituksiin kuin hän (kun mieluummin ompelen). Kylämme Martat tekevät kesällä retken Satun puutarhaan, innolla sitä odottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,siellähän minä ihastelin hänen kasvihuoneella! Onnellinen sinä, ota paljon kuvia sieltä Kukkaiselämästä. Siellähän on se ihana koirakin, Mikki!

      Poista
    2. Kiitos, Marle hauskasta postauksesta ja kivoista kuvista. Nähtiinkö? Tiinatei, milloin tulette? Mahtavaa! Tervetuloa!

      Poista
    3. Oilisi ollutkin hauska tavata!

      Poista
  17. Heissan pitkästä aikaa! Voi kun sait minut hyvälle tuulelle kirjoituksellasi:)Kovasti kiitoksia vetoketjun koru / kirjanmerkki-ohjeesta:) Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne, pieni kiva askarrus vaikka kirjan mukana annettavaksi.

      Poista
  18. Kiitos ohjeesta, täytynee kokeilla.. tämä onkin hyvä syy ostaa taas karkkia :)

    VastaaPoista
  19. Nyt saatiin hyvä syy ostella makeisia =) Kiitos ohjeesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ja monenlaisia karkkipusseja kannattaa kokeilla!

      Poista
  20. Kiitos ohjeesta, täytyypäjossain pussukassa kokeilla tuota:) Ihania kuvia messuilta!

    VastaaPoista
  21. Kiitos tuosta hauskasta ohjeesta. Ja ihania pupusiakin.

    VastaaPoista
  22. Erittäin selkeä ohje oli ja osaisin nyt värkätä kivan karkkijutun jos minulla olisi yhtään sitä muovia, niin, ja karkit puuttuvat myös. Muuten on kaikki tarvikkeet ja osaaminenkin siis. Tekisin varmaan juuri itselleni yllätyksen. Sitten pupuista että varmasti pinkkiasuinen pistelisi suuhunsa herneenversosikin porkkanasta puhumattakaan, kemppeineen päivineen. Meidänkin pihalla ruokailee joka päivä useita pupuja ja ne söivät esimerkiksi krookukseni. Aika epäreiluja tyyppejä minusta!

    VastaaPoista
  23. Kiitos Tiina, itselle kun tekee, ei tule pettymystä eli saa mitä haluaa. Söpöt puput on aika pahiksia.

    VastaaPoista
  24. Iso nams noille karkeille!! Myös herneesi näyttävät sangen herkuilta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!