joulukalenterin 3. luukku

En muista, olenko kertonut minun serkustani Karinista. Hän on aika turhamainen ja muuttuvainen ihminen ja nyt hän on sitten alkanut suurin elkein kasvissyöjäksi. Kuuntelin vuolasta kerrontaa siitä, miten ihmiset eivät ota vakavasti hänen erityistä ruokavaliotaan, vaan tarjoavat kinkkupiirasta ja maksapihvejä koko ajan. Työpaikallakin hän on havainnut huvittuneita katseita, kun on valitsemassa lautaselleen lounasta noutopöydästä. Karin on kyllä aina osannut tehdä suuren numeron kaikesta tekemisistään. Minua alkoi jo risoa koko höpötys. Kasvissyöjät on ihan ok. Jopa oikein hyvä, jos tarjolla on vaikka broileria appelsiinikastikkeessa ja minä saan ne kaikki broiskut. Voin antaa omat tomaatit vaihtareina. No mietin kovasti, mitä laittaisin Karinille joulukortin mukana  lahjaksi ja hieman oli semmoinen  tunnelma, että jotain kasvissyöjälle sopivaa sen pitäisi olla. 

Juoksin tuohon lähikauppaan ja ostin pari pakkausta pakastekasviksia ja söin ne äkkiä pois. Pussit pesasin ja kuivauksen jälkeen kiiruhdin ompelimooni ja tein Karinille juuri parhaan lahjan. Vuorikin oli jotain teemaan sopivaa kangasta, mutta jäi kuvaamatta.

Hän on niin turhamainen, että varmasti kantaa tätä pussukkaa mukanaan joka paikkaan. Etenkin lounaille ja varmaan ihan illallisellekin, jos joku hänet vahingossa kutsuu mukaansa. Ei sen puoleen, Karin on oikein hauska seuraihminen, kun unohtaa itsensä. Voin jo kuulla, miten hän kertoo kuinka "tämä raikas kukkaro kuvastaa minua, minun puhdasta ihoanai, notkeaa vartaloani, kirkkaita silmiäni ja tasaista, harmonista mielenlaatua. Me oikeastaan olemme yhtä, minä ja kasviskukkaro".  Että sellainen tapaus tällä kertaa.