sunnuntai 11. toukokuuta 2008

surkean kameran muistoksi


Perjantaina tapahtui ihan kamala, mutta toisaalta odotettukin juttu. Kamera hajosi totaalisesti. Raivostutti niin, että teki mieli nakata se mereen. Mutta silloin olisin ollut tämän postauksen kuvia köyhempi. Olimme mökillä ja olisi ollut hienoa kuvattavaa. Saareen rantautui 10 vanhaa santajaalaa, joita nykyään firmat vuokraavat ajeluttaakseen asiakkaitaan tai henkilökuntaa virkistääkseen. Nyt ne olivat liikeellä Stadian ja evtekin yhdistymistä juhlistamassa. Oli todella upeaa nähdä niin monta suurta purjehtijaa yhdessä, kylki kyljessä. Kuvitelkaa ite miten hienolta se näyttäisi, kun kuvia ei ole. Mastojen viidakko oli mahtava.


Torstai-iltana kiertelimme ympäri saarta ja silloin kamera oli vielä hengessä mukana. Arvaa, mikä tämä on?


             


        Juu, sehän on ruostunut öljysäiliö, jossa ei ole enää edes kattoa.


             


Sisäpuolelta tila näyttää aika ankealta, mutta kesäkuun 4 päivänä täällä alkaa kesäteatteri. Ruotsinkielinen Viirus-teatteri esittää näytelmän nimeltä Hjortkungen. Aika paljon on vielä tekemättä, ennen kuin tässä tilassa voi mitään esittää.


                      


             


                   Pressujen alla on puutavaraa katsomoa varten.


                    


Pidän kovasti tuosta ruosteen väristä! Saaressa on ollut kolme öljysäiliöä, joista laivat ovat tankanneet. Valtavia öljyputkia meni säiliöstä rantaan, jossa on joskus ollut tankkauspaikka. Nykyään säiliöitä on pystyssä vain tämä yksi, jota ympäröi kivestä tehty muuri. Yhdestä säiliöstä ei ole jäljellä kuin betonipohja, toisesta vain muurit.


              


Saari on ollut kiinteä osa Suomenlinnan historiaa. Aikanaan, kun se oli armeijan käytössä, siellä tapahtui siihen aikaan Suomen suurin asevaraston räjähdys. Näitä kranaatin puolikkaita löytyy yhä.


             


Melko rähjäinen "valkoinen talo" seisoo Kruunuvuoren selän puoleisella kalliolla. Sieltä on hyvä katsella Ruotsinlaivojen saapumista tai lähtöä.


               


Laivojen koevetopaikka, joka on yhä toiminnassa. Samoilla paikoilla on ennen ollut tankkauspaikka.


             


Tämä öjlyputki on vielä jäljellä ja menee koevetopaikalle, jonka teräsköydet ovat aivan omaa luokkaa. Näitä ei helpolla nostella.


             


              Meri tuo yllättäviä tavaroita. Kuinkahan tämäkin käsilaukku on tänne joutunut? Laukku on kaunis, metalliosat hieman ruosteiset.


            


Muovipulloja, styroksia, kumihanskoja, lautoja yms romua en viitsinyt kuvata. Niiden määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Harmi. Ehkä jonain vuonna rantautuu oikea aarrearkku.


                      


En ole seilannut merellä pimeään aikaan tällä kohdin, joten en tiedä onko tämä välkyttelijä edes toiminnassa. Alapuolella on kamalan jyrkkä kallio suoraan mereen. Lahot portaat vain jonkun matkaa. En uskalla mennä lähelle, kun huimaa =o (


              


              Mökkiläisten venepaikat. Ukko ei voi pysyä poissa kuvista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!