nyt olen vihdoinkin käynyt ...

 Karnaluksissa! Siellähän on käyneet ihan kaikki! 

Tilkkukilta Syyrinki teki viime lauantaina kevätretken Tallinnaan ja Vimsiin. Jos Karnaluksin vierailu ei olisi kuulunut retkeen, olisimme olleet jotenkin hulluja, koska sehän on jonkinlainen käsityöihmisten pyhiinvaelluspaikka. No onneksi se kuului ohjelmaamme, mutta siellähän vasta  sekopäisiksi tulinkin. Kaikkea oli niin valtavan paljon! Nekin, jotka sanoivat, etteivät osta yhtään kangasta, ostivat kuitenkin. Ja metritolkulla! 

Itse olin ajatellut ostaa vetoketjuja ja ehkä hieman jotain kangasta, rauhallisesti ja tarkasti harkittuja valintoja. Tavallaan pysyin hyvin kuosissa ja onnittelin itseäni siitä.

Siinä oli yksi useista vetskariseinistä. Lattiasta lähes kattoon asti hyllyjä, jotka oli täytetty kaiken maailman värisillä ja pituisilla vetskareilla. Metreittäin tai valiina pätkinä.

Nauhoja oli ihan liikaa, joten jätin koko homman väliin. Valinnan tekemiseen olisi mennyt puoli päivää.

Jotenkin kuvittelin itseni tekemään vanhoista farkuista kaikenlaisia uusia juttuja, joihin sitten kirjoisin koristeluja noilla helmilangoilla. Yksi väri näköjään puuttuu kuvasta, semmoinen syklaaminpunainen tai sinne päin. Vetoketjuista yritin tehdä sateenkaaren. 

 Tilkkutyökankaita oli paljon. Olin kuullut, että niitä ei olisi niin paljoa, mutta kyllä niitä oli ja aivot raksutti täysillä, kun yritin miettiä järkeviä valintoja. Kolmea ylintä sain vain jämäpalat, mutta kahta alempaa sitten reilummin.

Kettukangasta sain myös vain vähän. Keskimmäinen kangas toi minulle mieleen venäläiset kansansadut ja niihin kuuluu ehdottomasti kettu. Oikeanpuoleinen turkoosipohjainen kukkaketo on vaan niin ihana, etten tee siitä varmaan koskaan mitään. 

Minun oli ihan pakko tehdä kettumaiset pikkuveskat heti, kun vain kangas oli kuivunut.

Kansansatukankaasta ompelin myös pikkuveskaan. Näihin veskoihin laitoin ohuen laukkuhuovan tukemaan velttoa puuvillakangasta. Tikkasin huovan vinoruuduilla päälliseen ja vuori on ihan erikseen. 

Karnaluks ei ollut meidän ainoa vierailukohde. Kiltamme eestiläinen jäsen Elle oli järkännyt vierailun Viron kuuluisimman tilkkutaiteilijan Marja Matiisen luokse Vimsiin. Jos Karnaluks oli saanut ensikertalaisen pään pyörryksiin, sama meno jatkui Marjan luona. Vierailu oli todellinen elämys! Marja on aivan hurmaava daami. Joimme hänen valoisassa olohuoneessa kahvia ja maistelimme herkullista suklaakakkua samalla kun Marja nosteli vanhan arkun uumenista mitä upeampia töitään kertoen töihin liittyviä tarinoita. Taisi olla niin, että lähes kaikki työt oli tehty kierrättäen vanhoja vaatteita villakangastakeista aina ohuisiin puseroihin farkkuja unohtamatta. Moneen pieneen tilkkuun liittyi jokin hauska tarina ja muisto. Oli pala äidin mekkoa, isän villakangashousua, veljen koulupukua ja isoäidin juhlamekkoa. 

Suurin osa töistä oli farkkua ja kaikkea sai kuvata, mutta farkkutöissä oli joitakin, joita hän ei ole itse vielä julkaissut, joten jätän kaikki farkkutyökuvat omaan käyttööni. Marjalla on tämän Tilkkutalonsa alakerrassa työpaja, jossa on kuulkaan melko paljon kankaita, nappeja lankoja, vanhoja silitysrautoja ja ihan mitä vaan.

Näitä hyllyjä oli muutamat huoneet tupaten täynnä! Välissä vain kapea käytävä.

Napsupulloja!

Ja tällä masiinalla niitä töitä syntyy. Tai sitten sillä toisella, joka oli viereisellä pöydällä.

Jos suinkin on mahdollista, niin järjestä itsesi tänne vieraaksi. 

Talossa oli kaupan monenmoisia tuotteita; patalappuja, kasseja, koruja, neulatyynyjä ja tuunattuja vaatteita. Ostin itselleni tuon ihanan kukkas-neulatyynyn. Se on semmoinen ranteessa pidettävä. Otin sen heti käyttöön ja totuin niin hyvin sen käyttöön, että kerran ommellessani, kun neulatyyny ei ollut edes ranteessani, pistelin surutta muutaman kerran neulan suoraan ranteeseen. Se sattui ikävästi. Lisäksi ostin tuon kirjan, koska sen kansi on niin kaunis. Tosin taidan jatkaa tuunaamista ja siirtää tuon taideteoksen johonkin muualle.

Kiitos ihanille matkaseuralaisille ja matkan järjestäjille!

Todella hieno päivä ihan aamulaivasta ja aamiaisesta valokuvaporukan kanssa iltalaivan hytissä vietettyyn turinointiin ja lepäilyyn asti!

Nämä alla olevat farkkutuunaukset olen kuvannut Kässämarttojen kahvilassa. Olin siellä hieman oppia saamassa. Oikeasti en ole semmoinen tosi-Martta, mutta sinne sai mennä tutustumaan ja täytyy sanoa, että siellä oli ihan liian kivaa! Voi olla, että minusta tulee Martta, en tiedä vielä. Ja nimenomaan Kässämartta. Jos sinne olisi pääsykokeet, en minä pääsisi tavalliseksi Kotitalousmartaksi ikinä. Puurot palais pohjaan ja perunat keittäisin ilman vettä. Kesken soosin veivauksen atoaisin kangasvarastoilleni. 

Patalappuja, pannunalusia, essuja ja eikö ole ihana tuo vetskarista tehty pöllö!

Minulla on jo muutamat farkut ratkottuna, mutta nyt täytyy keskittyä karkkipapereihin. Onnistuin saamaan Pukinmäen kirjastoon toukokuuksi pienen, kierrätysaiheisen näyttelyn ja tässä näyttelyssä kaikissa tuotteissa päämateriaali on karkkipaperi. Kerron siitä hieman myöhemmin lisää. Tästä tuli nyt varmaan kaikkein pisin postaus, mutta paljon on sentään kuvia.