Näinhän siinä kävi, että ei yhdet sukat ja uudet kantapäät riittänyt. Pitkästyin odottamaan seuraavaa ohjetta. Otin uudet värit ja samalla mallilla sitten uutta vartta ja kantapäätä tekemään. Tykkään noista tiimalasikantapäiden tekemisestä niin paljon, että ajattelin perustaa kantapääneulomon.
Siinä ne varret on suut auki. Huutavat siinä toisilleen.
Näistä väreistä en aikanaan tykännyt yhtään, olivat oikein inhokkeja. Ajat muuttuvat ja minun mielipiteet siinä mukana. Lempparivärejä nykyään.
Nämä toisetkin sukat tuli määränpäähän ennen seuraavaa ohjeosaa ja marimekon kankaat oli sopivasti pöydän kulmalla, joten niistä sitten kippoa tekemään. Kissa on niin iloinen, kun sai oman paljun. Siellä saa kylpeä vaikka joka päivä.
Paljun tein jo aikaisemmin ja siinä on pystytikkaukset.
Kaikki kankaat vuoria myöten on marimekkoa. Omenakopan tikkaukset menikin sitten vaakaan. Ja ovat muuten väriävaihtavalla langalla tikattu, toinen ihan tavis valkealla.
Silloin, kun innostuin tekemään kehyskukkaroita, keskityin vain yksinkertaisiin. Olin kyllä hankkinut kaksisuisen kehyksen, mutta en sitä osannut tehdä.
Kun olin tarpeeksi opiskellut tekotapaa, syntyi tämmöinen kiva kukkaro. Kangas on artekin ja kukkaroon aatetta antava merkki on lempparini, Epäonnistunut tyttö-sarjasta. Vuoren hevoskenkäkangas tuo sitten sitä onnea, eli tasoissa ollaan!
Kävin tänään Tilkkutarhassa vanuostoksilla ja vihdoin viimein hankin tämän minun maailman hienoimman silitysraudan. Kantapäätehtaan lisäksi voin aloittaa myös silityspalvelun. Olen aina pitänyt silittämisestä ja nyt ihan erityisesti! Silitysstudiollani olisi jonotusnumerot ja ihmiset tulisi pyykkiensä kanssa ja joisivat kahvia tai jotain muuta sen aikaa, kun silittäisin heidän pyykit. Tunnelma olisi varmaan kuin höyrysaunassa, lämmin ja kostea. Rillit huurussa työntäisin rautaa edestakaisin. Se on ihanan painava ja osaa hypätä koivilleen, kun irrottaa otteen kahvasta. Mahtava peli.
Joissain asioissa toimin hyvissä ajoin. Ostin muutaman Aurifilin lankarullan myös. Valkoinen ompelulanka ihan akuuttiin tarpeeseen, mutta punaisen tikkauslangan ostin joulupeittoa varten. Siihen ei ole vielä leikattu ensimmäistäkään palaa, mutta minulla on ajatus. Kyseessä on siis ehkä jo vuoden 2020 joulupeitto. Voi mennä myöhemmäksikin.
Huomenna sukellan joulufiilikseen Weisteen Wanhassa Villassa joulukoristeiden ympäröimänä. Ehkä hankin jotain hurmaavaa uutta lasitettua parveketta koristamaan.
Anteeksi, taas tuli kamalan pitkä luritus.
Huomenna onkin jo 3 adventti, joten hyvää sellaista!
Hyvää advettia myös. Tuli ihan tuskan hiki tuost silityspalvelustasi. Maailmassa ei ole mitään kamalampaa kuin silittäminen. Vai oliskohan se tekniikkalaji. Mutta hienot sukat tulossa taas, kantapaan tiimalasi on varmasti hyvä myös.
VastaaPoistaMinusta silittäminen on kivaa, näkee työnsä jäljen heti.
PoistaMarimekon kankaiden yhteensopivuus on hieno ominaisuus. Laitapa elävä kissa paljuun, jossa on vettä. Kissathan tunnetusti kammoavat vettä, kun koiria vetävät lätäköt puoleensa. Kivat kirjosukat. Toivottavasti saat kärjellekin ohjeen.
VastaaPoistaEi tulisi mieleenkään laittaa elävää kissaa vesipaljuun! Koiria olen vetänyt lätäköiden suunnasta pois. Ainakin tänään tuli lisää ohjetta, kärki vielä puuttuu.
PoistaMinulta kesti tovin, ennen kuin ymmärsin, mikä on kissan palju! Hah-haa. Ihana juttu. En ole neulonut koskaan tiimalasikantapäätä, mutta koneella neuloen teen sen aina. Hyvä, että on suunnitelma seuraavaakin joulua ajatellen. Hyvää 3. adventtia.
VastaaPoistaNiin, mitenkäs se oikein on, jos olet niitä koneella tehnyt, mutta et itse koskaan! Kissa näytti ihan samalta kuin tuossa naapurustossa isäntä istui paljussaan pipo päässä.
PoistaSukissa myös minun suosikkivärit, todella kauniit! Ihania kipposiakin siellä on valmistunut ja kätevä kehyskukkaro. Joulutapahtumissa on kiva kierrellä joulufiilistä etsimässä. Ilma ulkona on märkä ja ankea, mutta ei välitetä siitä. Mukavaa päivää!
VastaaPoistaJuu, ulkoilma ei tunnelmaa tuo, mutta nythän on melkein aina pimeää, ettei sitä juuri ehdi huomata, millainen sää on. Paitsi ulkoillessa kastuu.
PoistaNuo värithän on suoraan 70-luvulta, hienoimmat keittiöt ja vessan pöntöt oli oliivin vihreitä, oransseja tai ruskeita.
VastaaPoistaTotta! lapsuuden fiilishän noissa sukissa pesii!
PoistaJopas innostuita sukista, ja kantapäästä. Mä oon tehny yhden kerran (tai kaks) tiimalasikantapään mutta enää en tee en. En tykkää sen tekemisestä eikä se istu kunnolla kenenkään tuntemani jalkaan. Niih.
VastaaPoistaIhanat värit on sukassa. Ja paljutkin on nättejä.
Uusi silittäjä kuulostaa liian hyvältä mutta kai se totta on. Välineet on tärketä kaikessa harrastuksessa.
Minun jalkaan tuntuu sopivan erinomaisesti tuo tiimalasikantapää. Eli ei tarvita tiimalasivartaloa tämän kantapään sopivuutta takaamaan! Oi, oi, nyt olen päässyt silittämisen hurmaan ihan toden teolla.
PoistaVoi ihanuus, koska voi asettua silitysjonoon kaffepöytääsi?
VastaaPoistaVapaata on heti joulun jälkeen! Tervetuloa, leivon jotain kahvin lisukkeeksi.
VastaaPoistaJokainen kissahan nyt paljun tarvitsee! Ihana palju ja kauniit värit sukanvarsissa!
VastaaPoistaSulo olisi ainakin iloinen, jos saisi oman paljun. Harmikseni huomasin, että vihreä lanka ei tule riittämään, täytyy kehitellä vaihtoehtoja.
PoistaTykkään paljuista, sukista, kukkarosta, kissasta, kaikista. Voisin varata jonotusnumeron, kiitos!
VastaaPoistaKiitos Saija! Hienoa, että jono kasvaa!
PoistaIloisia paljuja ja mukavia tarinoita! Harmi että on niin pitkä matka silityspalveluusi.
VastaaPoistaKiitos! Ehkä kiertävä silittämö olisi paikallaan.
PoistaNiin kivat paljut ja sukat ovat todellakin kuin 70-luvulta väritykseltään, ihanat!
VastaaPoistaMinäkin voisin tulla sinun silitysjonoosi, mutta kun on niin pitkä matka. Olison silitysrauta kuulostaa hyvältä ja sitä varmasti onkin, hyviä silityksiä:) Kiva kukkaro, minullakin on yksi tuollainen, mutta en ole vielä uskaltautunut tekemään!
Siis kukkaronkehykset...😂
Poista70-luvun vihreä vaan loppuu kesken, täytyy keksiä jotain muuta. nykyään täytyy koko ajan pyykätä, että saan silitettävää. Jotenkin arvasin, että kehyksistä siinä oli kyse!
Poista