Viime keväänä mökillä ollessa keräilin tuulen katkomia koivunrisuja pihalta ja siinä hortoillessa pyörittelin niistä renkaita. Myöhemmin kesällä kiertelin saarta ympäri Ukon kanssa ja keräilin rantavedestä hioutuneita lasinpaloja. Mökille palattuani väkertelin niihin rautalankaa ja siimaa. Onneksi en ollut heittänyt pois niitä koivunrisurenkaita, koska niihin oli hyvä ripustella näitä lasinpaloja roikkumaan. Näin syntyi ensimmäinen tuulikello. Se ei pidä semmoista kirpeää ääntä, vaan on aika hiljainen. Sopii minulle, koska en pidä kamalan meluisista tuulikelloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!