Sain joskus keväällä yhdeltä tuttavalta kaksi isoa kassillista mitä erilaisempia kankaita. Joukossa oli hänen anoppivainaan kankaita. Otin innolla kaikki vastaan. Mukana oli ihanaa ruskeaa kangasta pienillä punaisilla ja beeseillä kukilla. Näyttävät hieman neilikoilta, ne punaiset. Kangasta oli monta metriä, mutta leveyttä vain puolisen metriä. Ei aavistustakaan, mitä kangas on ja mitä siitä on tehty. Tein siitä itselleni mekon.
Kuva on surkea, mutta ehkä siitä jotain saa irti. Ihan ite jouduin taas kuvailemaan ja se on kyllä tosi hankalaa. Kaava on Modasta 1/2009 ja siinä nimellä liivimekko. Tein mekon vuorittomana.
Tikkasin hieman epäsovinnaisesti vaalealla langalla. Ehkä tämmöisiä kukkamekkoja ei yleensä tikkailla lainkaan. Edestä lähtee nauhat taakse, jossa ne kiinnitetään hieman rumilla napeilla yhteen. Elämäni ensimmäinen piilovetoketjukin onnistui hyvin. Ei sitä juuri tuosta huomaa. Oikeasti napit ovat tarkasti molemmin puolin vetskaria eikä noin toisessa reunassa. Tykkään tästä mekosta kovasti. Muistin, että minulla on mekkoon sopivat ruskeat kengätkin, mutta ne olikin vaaleammat. Voisin laittaa punaiset kengät, mutta minulla ei ole sellaisia.
Marimekosta ostin pellavaista kangasta muutaman metrin. Ainakin. Kotona en enää tykännytkään siitä niin paljoa. Täytyyhän se kuitenkin käyttää johonkin ja kokeilin SK 9/2008 lehdessä ollutta puseroa.
No juu, tähän sain miehen kuvaajaksi. Ihan rumasti on vaate tuon vyön alla, vaikka kovasti sitä asettelin. Johtuu varmasti kuvaajasta ; ) Taidan käyttää puseroa ilman vyötä. Lehdessä oli käytetty trikoota, joka laskeutuisi tietysti kauniimmin. Pitäisi ehkä kokeilla.
Tänään, kun tein tätä puseroa, koneesta kuului pieni helähdys ja kohta pian ylälanka sotkeutui. Löysin puolakotelon alta aivan pikkuruisen metallisen u-kiraimen muotoisen osan. Ei hajuakaan, mistä se on ja onko se tärkeäkin osanen. Ompelin puseron valmiiksi ja välillä ylälanka lähti siitä kieputtimesta joka nousee ja laskee. Minä en oikeen tiedä noitten osien nimiä. Kai tuo kone pitää viedä hoitoa saamaan, vaikka en yhtään haluais viedä sitä minnekään. Harmittaa vietävästi. Tai mitä hittoa, onhan tässä maailmassa suurenpiakin asioita kuin yksi ompelukone, mutta kuitenkin ainakin vähän harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!