Omituisten Ompelijoiden Kerhossa on toukokuun tekeleenä jonkin moinen tuunaus.
Ja tästä lapaskasasta oli tarkoitus luoda jotain uutta. Ensin mietin, voiko tällä työllä lainkaan osallistua, koska kyseessähän on neuleet. Mutta tein ihan ite päätöksen, että kyllä voi. Lapaset ovat yhtä lukuunottamatta kulkeutuneet meille Ukon suussa. Hän on mahtava lapasten löytäjä. Kun Ukko huomaa lapasen maassa, hän tuo sen minulle ja minä nostan parittoman keikkumaan puun oksalle tai aidan päälle. Se ei ole tietenkään Ukon mieleen, koska hän haluaisi pitää löydöksensä. Usein tumppu saa keikkua viikkoja paikallaan tai sitten se löytyy jostain uudesta paikasta ja silloin annan Ukon pitää sen. Olin jo pitkään miettinyt, mitä näille onnettomille tekisi. En millään raaskinut heittää niitä roskiin, jokuhan on ne suurella vaivalla tehnyt. Jonkinmoista istuinalustaa olin hahmotellut mielessäni.
Kevät on kylmää aikaa istuskella ulkona ilman alustaa. Nyt ei pyllyä palele, vaikka kivellä istuisi. Saumurilla leikkasin ja saumasin peukalot pois. Kaksinkertaisella villalangalla ompelin lapaset yhteen sivuista. Pistot on lähinnä ristipistoja. Peräkkäisissä tumpuissa jälkimmäisen kärki menee ensimmäisen lapasen varresta hieman sisään. Tämän liitoskohdan ompelin jollain suorapistoilla niin, ettei ne näy päällispuolella lainkaan. Muutama lapanen jäi odottamaan lisälöytöjä. Ja sitten jäihän näistä peukalot.
Tämän kummoisempaa käyttöä en niille keksinyt. Kiilapeukaloista sai aseteltua sydämen ja muista kukkasen, ihan vaan kuvausta varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!