urheilijoille sukkia ja makeaa elämää

Eilen sain Marttalasta sähköpostia, jossa kaipailtiin sukkien tekijöitä. Lähdin lennosta keskustaan hakemaan lankoja ja ohjetta. Pelkäsin jääväni ilman. En ollut ennen käynytkään Lapinlahdenkadulla Marttojen toimitiloissa. Olen niin tuore Martta. 

Minun sukkien tekeminen on usein semmoista räpeltämistä ja värit vaihtuvat lennossa. Näistä kaikki tekevät samanlaiset sinivalkoiset raitasukat. Sukkien tekemiseen oli pyyntö tullut Suomen Olympiakomitealta ja sukat menevät Suomen nuorille urheilijoille. 50 paria jäi Uudenmaan Martoille neulottavaksi. Kamalaa, jos mun pitäisi tehdä ne kaikki! Aikaa on tammikuun loppuun asti. Urheilijoilla, nuorillakin, on usein aika iso jalka. Sukista tulee noin 42-43 kokoiset. Hyvin lähti käyntiin neulonta, sain eilen myöhäisillalla tehtyä jo melkein koko varren yhteen sukkaan. Olis kyllä tosi kiva, jos olisi saanut tehdä toisistakin väreistä, mutta Suomen väreillä mennään. Ihan kiltisti. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy valkoisen kerän vyötteen alla tuommoinen Marttojen lappunen. Siihen kirjoitetaan toiselle puolelle sukan tekijän nimi ja se sujautetaan sukan sisään. Tekisi mieli kirjoittaa, että "Olet mielestäni tosi hyvä urheilija". Olis tietty aika noloa, jos se saaja ei olisikaan hyvä, vaan olisi jäänyt kiinni dopingista ja vaikka huumeistakin vielä. No en kirjoita mitään, muuten minut varmaan erotettaisiin Martoista ennen kuin oikein olisin ehtinyt päästä koko hommaan sisään. Olisin pikamartta. Ei edes puhuta tästä hullusta ajatuksesta mitään. 

********

Onneksi tuo ainakin viikon kestänyt karkkipäivä on ohi ja on palattu kuriin ja järjestykseen! Ei sentään ihan kerrasta poikki, vaan semmoinen hiljalleen laskeutuminen sokerittomaan elämään. Tai vähäsokeriseen.

DaCapo on yksi parhaista ja Fasun Parhaat toinen.

Nämä ovat reilun kokoisia, olisivat sopineet  paljon ehostusta tarvitseville meikkipusseiksi, mutta annoin ne joululahjoiksi ihan hyvännäköisille naisille. Sisälle karkkeja.   

Tein näihin kovaan käyttöön tarkoitettuihin pussukoihin kangaspohjan. Pohjan leveys on n. 3 " ja kankaaseen tikkasin ohuen laukkuhuovan, muualla sitä ei tarvita. Olen huomannut, että terävät kristallimuovikulmat, jollaiset pussukan pohjaan muodostuu, kuluu helposti puhki ja seuraavaksi sitten puhkeaa paperit. Kangas kestää! 

Osallistuin kesällä Cafe MeaMarian bogin arpajaisiin ja palkinto sieltä kopsahti. Paketissa oli kaunista vintage-pellavaa, pitsinauhaa, perhonen ja saksalainen tilkkulehti. Aavistelin jo silloin, että teen itselleni pienen kiristysnyörillisen säilytyspussukan. Ja niin teinkin. Tänne voin laittaa vaikka sukkiksia, kun lähden matkalle. Tai jos lähtisin sukkahousumatkalle.

Joulun aikaan kokeilin pussukkaa hyasintin piilopaikaksi ja hyvin meni kukka piiloon. 

Hyvää vuodenvaihtoa kaikille!