20. joulukuuta

Tonttuilin eilen Viikin ponitalleille.  Yksi poni nuuhkaisi kainalossani ollutta pakettiani, arvasi varmaan, että siellä on oltava joku toinen elikko. Ja olihan siellä, kuljin kettu kainalossa. Hevosilla on varmaan hyvä hajuaisti, onhan niillä kamalan suuret sieraimetkin. En oikein ollut järjissäni, kun laitoin melko uudet siniset mokkakengät tallille! Tallin sisällä oli ihan siistiä, mutta ulkopuolella kamalaa rapaa ja maneesiin kuljettiin mutaisen ulkotarhan poikki. Muilla olikin fiksusti saappaat jalassa. Melkein itkin. Onneksi sain kengät puhtaiksi, kun rapa ja kura oli hyvin kuivunut. Harjaamalla lähti.

Kotona Annin kanssa-blogin Anni oli tehnyt saksalaisen lehden ohjeilla ihanan kettu-kassin. Se oli niin söpö! Ihan samanlaista ujoa kettua en edes yrittänyt lähteä tekemään, vaan minulta syntyi hieman toisenlainen kettu. Tämä katselee ihan rohkeasti. Kassin saaja oli  ratsastustunnilla tuolla Viikissä, siksi minä sinne menin. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö, en edes osaa lukea mitä ne milläkin eleellä tarkoittaa. Koirat on ihan eri maata, vaikka hevoset on hyvin kauniita ja varmasti viisaita. 

Kassin takapuolella heilahtaa ketun häntä. Nuo etupuolelta pilkottavat korvat ovat hauskat. Vihreä kangas on vahvaa huonekalukangasta, muut käsityöpuuvillaa.

Kirjastokassiksi tätä ajattelin ja taskuun laitoinkin aiheeseen viittaava kirjanmerkki. 

Vuoriksi laitoin pilkkua, tällä kertaa ruskealla pohjalla. Tasku kettukankaasta. Ketut on niin suloisia. Niitä ei kai saa ottaa lemmikiksi. Ainakaan kaupungissa asuva, vaikka asuiskin lähiössä. 

Kirsti Askartelin itte-blogista oli tehnyt huippuhauskoja LumiUkon Soppa- pusseja. Minä juoksin kauppaan ostamaan vaahtokarkkeja, tikkareita ja kaakaoa annospusseissa ja sitten juoksin alkoon ostamaan pari pientä putelia. Kettukassin saajalle tein soppapussin ja vanhemmille sitten hieman toisenlaiset pussit. Niihin laitoin kaakaon sijaan capuccinot ja voimaa  antamaan pikkuiset likööripullot ja suklaakonvehteja. Voi sitten myöhäisenä aattoiltana hieman rentoutua ja huokaista kaiken joulutouhun jälkeen. Nämä aikuisten pussit oli ihan oma idea, Kirsti ei tuommoisia tee. Vain hieman pahikset voi tehdä. Käyttöohjeet on kirjoitettuna pahviosaan.

Hyvin olen näitä ohjeita kierrättänyt! 

Rauhallista Adventtia!