13. joulukuuta

Apua, tänään pitäis olla joku Lucia-juttu kynttilöineen ja pullineen, mutta nyt ei ihan osu kohdilleen tämä juttu. Paitsi teinille annoin nimen, Lucia. Onhan hänellä pitkät vaaleat hiuksetkin.

Teini, jonka nimi on Lucia, oli ihan raivona, kun sen just hyviks repimät farkut oli pantu palasiksi.

Äiti oli ahkeroinut farkkujen parissa ihan tosissaan.

Hänellä oli kamala, aivan järkyttävä, ruman ruskea ja epäkäytännöllinen pussukka pyykkipojille. Rouvalla oli jossain takaraivossa visio semmoisesta täydellisestä pyykkipoikakassista. Nyt kun oli sopivaa materiaalia tarjolla ja luovuus todella kovassa vauhdissa, rouva piirsi paperille suunnitelman. Piirustus oli tarkasti mittakaavassa hihnan pituutta myöten. Hihna onkin reilun pituinen, sen saa laitettua yli olan ja kun kassi on auki tuossa vatsan sivulla, kupeella, siitä on mahdottoman helppo ottaa pyykkipoikia. Samoin pyykkejä kerätessä pojat voi laittaa kassiin siihen katsomatta, aina osuu kohdalle eikä  putoile lattialle. Kun pussi roikkuu toimettomana, voi sen sulkea "Be Happy" napilla. Sen tarkoitus on tuoda hieman iloa niin ikävään hommaan kuin pyykinripustus voi olla. 

Kun kassin kankaat oli leikattu, rouva silitti liimaharsoa värikkäille tilkuilleen, joita hänellä on eräässä lukitun pöytälaatikon salalokerossa. Kirjaimet hän piirsi liimaharson paperipuolelle ja leikkasi siististi reunoja pitkin. 

Kassin toista puolta varten rouva luonnosteli lehtiöön pyykkipoikia. Nykyaikaiset uutuudet, ne hassun muotoiset pojat hän hylkäsi heti. Niitä ei oikien hänen mielestä voinut kutsua edes pyykkipojiksi. Kyllä poikein on oltava perinteisen näköisiä, pitkiä ja sutjakoita, aina valmiina pitämään kiinni puhtoisista pyykeistä. Tiukasti. Uudet saattaisivat olla huolimattomia hulivilejä ja tipauttaa rouvan talvikäyttöön hakkimat paksummat pikkupöksyt lattialle tai mikä kamalampaa, ulkona kiikkuessa hiekkapihalle. Sieltä joku ilkikurinen riiviö ne löydettyään vetäisi  kauhukalsarit lippusalkoon. Huh-heijaa!

Värikkäitä tilkkuja jälleen liimaharsolle ja nyt luonnosten mukaisesti piirtelemään pyykkipokia harson paperipuolelle. Ja leikkauksen jälkeen rouva silitti kirjaimet ja pojat paikoilleen farkun lahkeesta leikkaamaan palaseen. Ompelukoneella hän surautti suoran ompeleen kuvioiden reunoille. Seuraavaksi kassin sivu- ja pohjasaumat. Nurkkiin pienet "kolmiot", jotkat tekevät kassille pohjan ja muodon. Samat vuorikankaalle ja sitten hän meni kahville. 

Kahvitauon jälkeen rouva oli pirteä ja ompeli pitkän hihnan, kiinnitti sen ja aputikkasi päällisen ja vuoren yläreunasta yhteen. Jossain välissä hän oli ehtinyt tehdä kanttinauhasta, jota rouva hieman vieroksuu, lenksun nappia varten ja laittoi senkin paikalleen. Nyt ei puuttunut kuin kantti yläreunaan ja täydellinen pyykkipoikapussi oli valmis. Rouva oli ihan mielettömän onnellinen tästä kassista. Aikansa peilailtuaan hän kaatoi pojat pöydälle ja piipahti kauppaan joutavanpäiväisille pikkuostoksille, että naapurin rouvat olisivat nähneet tämän näpsäkän kassin. Rouva joutui norkoilemaan kaupassa toista tuntia, ennen kuin sinne saapui tuttu rouva. Ensin tämä meidän rouva heilutteli ja keikkuin niin., että toinen olisi kiinnittänyt huomiota kassiin ja sen ilmaviin heilahduksiin. Mutta niin ei käynyt ja rouvamme joutui hieman kopsauttamaan kassilla toista rouvaa rintamuksille "vahingossa". Ei sekään kirvoittanut kommentteija kassista. Anteeksi pyytelyn jälkeen rouvamme sitten esitteli tämän kassin ja sen tarkoituksen posket punaisina. Toinen rouva sanoi vaan, että jaaha, minulla ne roikkuu narussa ja naru kaulassa ja se on hyvä ja katosi hyllyjen taakse. Ei sanonut mitään kaunista ja niinpä rouvamme tuhahti ja lähti kotiin. Pettymyksen kyyneleitä kuivatellessaan hän kotimatkalla melekin toivoi, että toisen rouvan naru takertuisi johonkin koukkuun silloin, kun hän olisi ripustamassa pyykkejä. Naru kiristyisi uhkaavasti toisen rouvan kaulalle ja hän jäisi ikävään pinteeseen ainakin kahden tunnin ajaksi. Ei tietenkään kuolisi eikä mitään semmoista pahaa sattuisi. Ihan vaan sen verran kiusallista, että ymmärtäisi, miten fiksu se naapurirouvan pyykkipoikakassi oikeastaan olisi. 

Oikein hyvää kolmatta adventtia, Lucian päivää ja Seijan päivää ja päivää! 

Kiitos teille ystävät, jotka ehditte piipahtaa myyjäisissä!