10. joulukuuta

Melkein lupaan, että nämä ovat viimeiset minkään sortin aluset tänä vuonna!

Olen saanut naapurilta hänen perintölakanoiden pitsejä jo monet kerrat, mutta ei niistä oikein mitään ole syntynyt. Ideoita kyllä on ollut. Sitten kun olen ne ideat päässä kaivanut pitsilaatikon esiin ja pöyhintyt laatikon sisustaa, kaikki ideat on muuttuneet ihan kamaliksi ja olen vaan laittanut laatikon kiinni ja potkaissut sen sivuun. Mutta tänä jouluna naapurit saavat tosi yllätyksen, vuosien odottelun jälkeen postilaatikosta putkahtaa kaksi (luultavasti en saa enempää aikaiseksi) pitsisomisteista lasinalusta pienessä joulupaketissa. Jos en jaksa tehdä enempää nyt, voin sanoa, että he saavat koko sarjan pikkuhiljaa. Sarja on noin 4 kpl.

Ensimmäiset pitsit ja brodyyrit sain muutamia vuosia sitten ja tänä kesänä viimeiset. Lupasin, että teen joskus heille jonkun pienen jutun muistoksi pitseistä. Vähän on kestänyt, mutta olen sentään tehnyt pari muuta juttua siinä välissä, ettei tässä ihan toimettomana olla pitsien kanssa istuskeltu. Tuota kangasta riittäisi vielä kahteen aluseen. Pitsejä vaikka sataan! Käsin virkatut ja nyplätyt pitsin on kyllä mielettömän hienoja. Siinä on illat hämärissä tuvissa vierähtäneet sutjakasti, kun neitoset on pitsejä virkanneet ja kirjaimia brodeeranneet lakanoihinsa. Mitähän nykyteinit tuumaisivat, kun heille laitettaisiin eteen kasa kangasta, neuloja, lankoja niin virkkaukseen kuin ompeluunkin ja sanottaisin, että laita se kännykkä pois ja tartu toimeen. Virkkaa kuusi metriä mallin mukaisesti ja laita ne sitten kankaisiin niin, että niistä tulee lakanoita ja tyynyliinoja. 

Täytyy tunnustaa, että en itsekään innostusi, puikkisin pakoon ja  piiloon. Tai hakisin kangastussin ja piirtäisin lakanaan kivat pitsikuviot ja nimikirjaimet. Siinäpä olisi somat kapiolakanat. Voisi niitä sanoa kopioiksikin. Minulla ei ole mitään käsitystä, täytyikö sulhasten puuhastella jotain käsityötä. Vaikka kehto, pöytä ja sänky. Ihan tasa-arvon vuoksi pitäisi. Tai olisi pitänyt.

Sain näitä afrikkalaisia liljoja melkein kolme viikkoa sitten ja yhä ne on hengissä ja voivat hyvin! Ovat kauniita ja tuoksuvat miedosti tosi hyvälle.

 Nyt tässä ne markkeeraavat onnittelukukkia Pirkolle ja Irmalle.

Kehoitin tuolla aiemmin seuraamaan kierroslukumittarin lukemia ja lupasin palkita sen henkilön, jonka kohdalle osuu 100 000 ja myös pikkupalkinnon luvun 99 999 löytäjälle. Pirkko oli yhtenä yönä saanut tuon ysiysi... luvun ja Irma aamutuimaan satatonnisen. Jos olisin ihan kamalan rikas, lähettäisin Irmalle 100 000 euroa, mutta tässä tilanteessa ja näinä aikoina täytyy tyytyä hieman vaatimattomampaan palkintoon. Ei siis yhtään rahaa, vaan jotain ihan muuta. Molempien daamien osoitteet ovat jo tiedossa, joten palkinnot lähtee postiin maanantaina. 

Onnittelut teille tarkkasilmäisille!

Ja tämä mainos pitää muistaa laittaa aina

ja

laitan aina, kun muistan!