vieläkin näkyy tähtiä!

En ole koskaan ostanut enkä ampunut yhtään rakettia, kaikki nähdyt tähtisateet on olleet muiden aikaan saamia. Päätin korjata tilanteen ja ehdin tehdä muutamia tähtiä ennen vuoden vaihtumista.

Tummalla taivaalla tähdet loistavat kirkkaissa väreissä. Niinhän ne muidenkin rakettien pikkutähtöset toistaa kaikkia sateenkaaren värejä.

Tässä tähdet ovat järjestäytyneet paremmin. Tähden keskusneliö on 2" x 2", joten valmis blokki tulee olemaan 6" x 6". Sakarat on todella vapaamielisiä, jotkut pitkiä ja hoikkia, toiset hieman tukevampia. Tähtiin käytän jämäpaloja. Tosin tähän työhön en halua upottaa niitä murrettuja, hieman sameita värejä. Nyt pitää olla kirkasta! Tulossa on vähintään torkkupeiton kokoinen. Unelmissa on unet tähtitaivaan alla.

Uusi vuosi toi tarpeen uudelle kalenterille. Keittiön seinällä roikkuu perinteinen iso seinäkalenteri, mutta semmoisen oman henkilökohtaisen taskukalenterin olen jo monena vuonna tehnyt itse. Oikean kokoista tyhjää kirjaa on vain ollut vaikea löytää. Yksi minulla oli, mutta tein siihen tyttärelle kalenterin joululahjaksi. Onneksi poikkesin Kampin Marimekossa ja siellä niitä oikean kokoisia kirjoja oli vielä kaksi kappaletta. Ostin molemmat. Toinen on varastossa vaikka ensi vuodeksi.

Kirjan omat kannet olisi olleet tavallaan ihan kivat, mutta olen tehnyt aikaisemminkin aina omat päälliset kirjoille ja halusin semmoisen pehmeämmän tunnun tähänkin kirjaan. Farkkukangas on tarpeeksi paksua ilman tukihuopaa tai vanua. Kirja on kooltaan noin 

16  x 12 cm. Eihän se mihinkään taskuun sovi tietenkään!

Kun etupuolella on etutasku, täytyy takapuolella olla vastaavasti takatasku. Ainakin lähes puolikas. Sinne voi laittaa vaikka kynän tai jotain muuta. 

Etutaskusta kurkistaa Muumipapan miete. Ompelin sen tuohon, että itse muistaisin läpi vuoden opppia näkemään ihmeitä. Ihan joka päivä. Tuon kangaslappusen olen ostanut joiltain messuilta joskus ja nyt sille löytyi ihan paras paikka. Oikeassa reunassa näkyvästä poikittaisesta vyönlenkistä tulee sinivalkoinen nyöri. Sen kun kiepsauttaa muutaman kerran ommellun metallinapin ympäri, pysyy kirja kiinni. Vyönlenkki lähtee takakannesta ja sen alla on hyvä paikka kynälle. Taskussa voi pitää kaikkea pientä ja kivaa, mutta ei suklaata eikä karkkeja, koska en enää syö niitä. Toistaiseksi. Ehkä Vappuna sitten.

Ruuduttelen kuukaudelle yhden sivun, johon voin sitten merkkailla menoja. Yksi ruutu on 3/4". Kirjassa on useita tyhjiä sivuja jokaisen kuukauden jälkeen. Niihin  kirjoittelen ja piirtelen mitä milloinkin; uusia ideoita, hyviä ajatuksia, ohjeita, linkkejä jne.

Eilen olin kävelyllä tuossa lähellä olevassa Pakilan siirtolapuutarhassa. Siellä on monenlaisia pieniä mökkejä pikkuruisilla puutarhatonteilla. Katselin kapeita hiekkakujia kulkiessani, mitä kaikkea kivaa ihmiset ovat laittaneet pihoilleen. Talvella siellä ei asuta, mutta jotkut käyvät ja saattavat yöpyäkin. Alueella on monenlaista asukkaita, joukossa taiteilijoita, joiden pihoilla on mitä ihmeellisimpiä juttuja. Yhden mökin pihalla jäin tujoittamaan peuran takalistoa. Ajattelin, että no jo on koriste, mutta makunsa kullakin. Ja sitten siitä takapuolesta  taittui esiin pää. Juuri niin kuin vain eläimet voi olla, samaan suuntaan näkyy takamus ja pää. Oho! On niin taipuisa se niiden vartalo. En vieläkään olisi uskonut sitä oikeaksi, ellei se olisi lähtenyt pitkillä koivillaan loikkien aitojen yli. Tässä oli sitten se minun tämän vuoden ensimmäinen ihme. Ja sekin olisi jäänyt näkemättä, jos olisin vain painanut menemään kovaa vauhtia. Jos näkee peuran vuoden ensimmäisenä päivänä, se tietää paljon kaikkea hyvää. Tämä on niin uusi sananlasku, että et ehkä ole vielä kuullut sitä aiemmin.

Mitähän sitten tänään näkisi!

No just näin, kunka nuori, pitkä ja hoikka mies käveli vastapäätä asuvien vanhusten ovelle ja sisälle. Hänellä oli tumma, hyvin istuva villakangastakki, suorat kapeat housut, silinterihattu ja kaunis puinen kävelykeppi. Kävelytyyli reipas ja kepeä, tuli hieman mieleen Johnny Depp siinä leffassa Jali ja suklaatehdas. Poikkesi kovasti vanhusten lastenlasten farkku/verkkari-tyylistä.

Hyvää viikonloppua!