first aid

Tilkkukurssilla toiset tekivät jo viimevuoden puolella ensiapupussukan. Semmoisen pienen, jonka voi ottaa matkalle mukaan. Sytyin ajatukselle hitaasti. Tai en oikeastaan, vaan toteutuksen ja innostuksen välimatka vaan venyi hieman pidemmäksi, vuodesta toiseen. Tyttären nimpparit sai minuun vauhtia. Hän on sulhonsa kanssa lähdössä keväällä pidemmälle matkalle ja kauas. Ajttelin tuollaisen ensiapupussukan olevan hyvä nimpparilahja. 

Ihan yksinkertainen vetoketjupussukka. Vuori on, mutta ei mitään tukihuopia tai -vanuja välissä. Sisäpuolelle tein yhden taskun.

Eihän pelkkä pussukka olisi ollut mitään! Kaikkialle ja joka paikkaan vaaditaan sisältöä ja niin minä kipaisin apteekissa hankkimassa tuikitärkeitä tarvaroita. Lääkkeitä hieman joka lähtöön, desipyyhkeitä, laastaria, pienet sakset, ompelutarvikkeet, jos vaikka mekko repeää ja Apteekkarin salmiakkia koti-ikävään. 

Annaoin lahjan jo eilen, vaikka Lauran nimpparit on tänään. Kun aamulla laitoin vielä onnitteluviestin, sain kiitosviestin lahjasta ja tiedon, että salmiakit oli jo päässeet käyttöön. Se siitä koti-ikävästä ja sen torjunnasta. Tosin olin enemmän kuin varma, että ne ei matkalle lähde mukaan. Sen verran hyvin tyttäreni tunnen. Meillä on aina ollut sellainen varma tieto, että salmiakki auttaa kaikkiin sairauksiin. Ihan siitä asti, kun Laura oli lapsi. Ja kyllä se on toiminut. Kannattaa kokeilla. Etenkin noi Apteekkarin salmarit.

Aurinkoista viikkoa!