kuka se voittaja nyt sitten on?

Hellurei!

Sunnuntai meni ja nyt ollaan jo maanantaissa. 

 Arvonta on suoritettu ja onnellinen voittaja on anonyymi, joka kirjoitti näin: 

Anonyymi5. maaliskuuta 2018 klo 15.12

Peitto on aivan ihana ja tarina mainio! Tupsuhäntä on oma suosikkini.Pupu unikaverina tuo levolliset unet niin Nonnalle kuin pienelle Eemil pojalle :)

Onnittelut  voittajalle! Laitahan sähköpostia osoitteeseen 

marletekee at gmail.com

 Lauantain vietin hyvässä seurassa heti aamusta alkaen. Auton nokka osoitti länteen ja kohteena Raision Tilkkupäivät. On se vaan niin mukavaa kerran vuodessa edes pyörähtää tuollaisessa tilaisuudessa. Vaikka ei tämä meidän kokopäivän retki ihan pyörähdys ollut.

Tästä työstä ei uskoisi, että se on tehty yhdessä! Raision tilkkurit on porukalla tehneet.

Työssä oli paljon pieniä, hienoja yksityiskohtia. Pyörällä lasketteleva nainen on jotenkin tutun näköinen. Outi Nyytäjä?

Tämä oli jännittävä työ! Sitä oli kiva katsella pitkään. Harmi, että tekijästä ei nyt ole tietoa.

Tiloja oli täytetty kekseliäästi. Melkein joka kolkkaan oli saatu katsottavaa. Tässä portaiden alle oli sisustettu lastenhuone. 

Paljon oli hienoja töitä, mutta tämä lehmä vei sydämen! Niin kaunis katse, että ei kellään toisella! Taiteilija oli Hanna Lystinmäki.

Anarkistiseen luonteeseeni sopivat nämä Karita Kriuskopfin riehakkaat naiset!

Niin on nättejä neitoja!

Päätän raporttini tähän ja kiitän vuolain sanakääntein kaikkia Tilkkupäivät järjestäneitä kiltoja ja Finnquiltin porukoita.

Oikein hyvät bileet oli ja ensi vuonna sitten Kankaanpäähän!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

omat ja vieraat

Viikonloppuna oli se lintujen kirjauspäivä ja lauantaina minä seistä törrötin pihalla käännellen päätä jokaisen taivaalla liikkuvan suuntaan. Olin ottanut mukaan myös uuden kalenterikirjan, johon saatoin kirjoittaa kaikki tunnistamani linnut.

Heti ensimmäisenä huomasin tuon kirjassa olevan pöllön! No en minä sitä sitten kirjannut ylös. Sain kirjailtua ylös varpusia, harakoita, variksia, sinitiaisia, tavistiaisia, mustarastaita, naakkoja ja yhden käpytikan. Jotenkin hieman turhautti, taisin nähdä enemmän lentokoneita kuin lintuja. Laulava lintukoira ehdotti, että lähde keskustaan, hän on haistanut, että siellä jos missä on hienoja lintuja. No, mikäpä siinä, vein koiran sisälle ja lähdin yksin kaupungille. Lähtö oli niin vauhdikas, että kiikarit jäi kotiin.

Olen hieman oppinut suunnistamaan vainuamalla. Voimakkaasti jalat veti kohti Espaa ja kappas vaan, siellähän niitä lintuja oli vaikka minkälaisia!

Nämä linnut kuuluvat oikeasti Pistot näyttelyyn ja ovat osa Tupu Mentun teosta Elämäni linnut. Jos et ole vielä käynyt katsomassa näyttelyä, niin aikaa on vielä 24.2.2018 asti. Tämän vuoden käsityötekniikka on kirjonta ja näyttelyn töissä sitä on esillä monenlaisessa muodossa peräti 30 taiteilijan töissä.

Tässä on osa Mirja Marschin työstä Sydänmetsä. Taitaa olla mustarastas.

Näyttely on osoitteessa Etelä Esplanadi 4, Craft Corner, Helsinki.

Näe, koe ja inspiroidu!

Omat pistot syntyi siitä, kun pistelin muutaman nuppineulan tämän uuden neulakirjan flanellisivuille. 

Kirjan kansi on kaunista vanhaa käsityötä. Naapurin rouvalta saamastani vanhanaikaisesta päällyslakanasta oli käyttökelpoista enää pitsit ja niitä sitten silloin tällöin laittelen osaksi jotain työtä.

kesän jatkot vai syksyn alkua

Kai se on nyt lupa sanoa, että on syksy. Puista on tippunut jo lehtiä ja vaahteroista jotkut on jo ihan kivoissa syysasuissa. Ja tänään vietettiin tyttären synttäreitä kaupungissa, mökillähän oli jo elokuussa ensimmäinen biletys.

Tytär oli leiponut suolaisia piirakoita, jotka olivat todella herkullisia, mutta tämä kakku vei kaikkien huomion! Enkä ihmettele  yhtään. Kakun on tehnyt Say It With a Cake  FB:n takanan oleva taituri, Mona. Hulppean ulkokuoren, joka on irtokarkkiaddiktin unelma,  oleva sisus oli laktoositon ja kluteeniton ja maistui taivaalliselta! Lakritsia, sitruunaa ja inkivääriä juuri oikeassa suhteessa.

Eikä värikkyys elämässä lopu tähän. 

Vielä on hyvää aikaa käydä imaisemassa itseensä kesän värit, ottaa oikein semmoinen värikylpy! 

Laaksosta voi jatkaa kultturellia matkaa Kaapelitehtaalle Jukka Malen museoon katsomaan Toinen todellisuus valokuvanäyttelyä.

Näyttely on avoinna 23.10 2016 asti.

Kovin paljoa en ole käsitöitä tehnyt, mutta yhden talon sentään rakensin.

Talo on vielä tyhjä, mutta se saa hyvän tehtävän ovistopparina. 

Katto on ommeltu vain talon harjan toiseen reunaan kiinni ja katon toisen lappeen kun nostaa ylös ja avaa napit, saa taloon laitettua tavaraa sisälle. Ajattelin laittaa kilon riisipussin ja loput vanua. Silloin talo on tarpeeksi painava pitämään oven avoinna. Ja riisipussi on jouluaattona niin kätevä! Pitäisi panna puuroriisit kiehumaan, mutta riisit on loppu, kun koko pikkujoulun aika tuli syötyä riisipuuroa. Ei  hätää, ei tarvitse juosta kauppaan viimetippa-ostelijoiden sankkaan joukkoon, vaan voi napata täyden riisipussin vaivihkaa ovistopparin sisältä ja joulupuuro on taattu isollekin porukalle. Ehkä kannattaa laittaa muutama mantelikin talon sisään joulua odottamaan.

Etelä-Helsingin kansalaisopistolla on valmistumassa komeita taloja samoihin tarkoituksiin. Voihan taloja käyttää muuhunkin. Vaikka täyttäisi karkeilla tai sukkahousuilla. Tosin silloin talosta ei ole oven vartijaksi. 

Reipasta syyskuuta rakkaat ystävät!

Haiharaan

ehtii vielä!

Huomenna on viimeinen päivä, kun voi mennä ihailemaan Tampereella olevaa valtakunnallista Tilkkunäyttelyä. Työt ovat esillä idyllisessä Haiharan taidekeskuksen tiloissa kahdessa rakennuksessa. 

Mutta jos jo tiedät, että et millään konstilla pääse paikan päälle, voit piipahtaa blogini uudella Näyttely-sivulla. Löydät se tuosta ylhäältä. Olen laittanut sinne joitain kuvia päänäyttelystä.

 Lisää on luvassa jossain vaiheessa tapahtuman ohessa olleesta Latvian tilkkuyhdistyksen  näyttelystä sekä samaan aikaan Hervannan kirjastossa olleesta Tuula Mäkisen Henkäyksen verran- näyttelystä. 

Terveiset Sulolta!

räsymatto, pentu ja siltä väliltä muuta höpöhöpöä

Tämä "Räsymatto-neule" piti esitellä jo ennen Vappua, mutta oli hieman muita kiireitä silloin. 

Olen neulonut takkia varmaan kaksi vuottta, ellei kauemminkin ja hyvin vaihtelevalla innolla. 

Jokaiselle riville vaihdoin uuden värin eli ei kahta kerrosta peräkkäin samalla värillä. Paitsi ihan reunoissa on vaalealla langalla neulottu kaksi kerrosta peräkkäin. Ainaoikein neule on sopivan helppoa ja siitä tulee hyvin räsymaton näköistä pintaa.

Ja sehän aiheutti melkoisen langanpäättelysession!

Napit on ihan täydelliset! Ostin ne vuosi sitten Karnaluksin matkalta ihan tätä nuttua ajatellen. Nekin oli tosin kateissa, enkä viitsinyt edes etsiä. Seuraavana aamuna tiesin ihan tosta vaan, missä ne on. Kätevää!

Mökkinaapurille tein vappulahjaksi pienen farkkupussukan. 

Toisella puolella on vielä taimivaihe menossa, mutta ahkeran kastelun jälkeen

kehäkukat alkavat kukoistaa.

Pussukan sisältä löytyi siemenpussi. Tietysti kehiksiä.

Uudenmaan kädentaitomarttojen kanssa kipaistiin Kiasmaan tuossa huhtikuun lopulla. Meille oli varattuna opastus ja erityiskohteena brasilialaisen Ernesto Neton työt. Tämän "huvimajan" sisällä oli uskomattoman rauhaisa tunnelma, vaikka paikalla olleet rummut sekä kitara olivat lasten käsissä. Yrttien ja mausteiden tuoksu loi hieman mystistä tunnelmaa. Tällainen olisi kyllä niin ihana paikka jossain luonnon helmassa. Neto on tehnyt (ehkä teettänyt) tämän Amazonin alkuperäiskansoihin kuuluvan huni kuin-kansan innoittamana. Neto pyrkii saamaan töihinsä jo vuosikausien ajan samoja elementtejä; luonnon ykseys, aistillisuus, kokemuksellisuus ja positiivisen energia luominen. 

Kauniita sateenkaaren värejä! 

Jos voisitte vaikka kaikki yhdessä tehdä minulle tällaisen majan paksusta puuvillakuteesta sormivirkkauksena, kutsuisin teidät kaikki tupaantuliaisiin! Ensin tekisitte isoja ympyröitä, joita muutama taitava yhdistelijä sitten liittäisi taidokkaasti toisiinsa. Tupareissa tarjottaisiin jotain miedompaa juomaa kuin se, mitä Neto olisi keskustelutilaisuudessa Suomen poliitikoille halunnut tarjota. Se olisi avannut kielenkannat ehkä liiaksikin ja siksi toisekseen, sellaisen juoman ainesosat ovat Suomessa kiellettyjä. Koko tilaisuutta ei sitten järkätty ollenkaan. Minä kyllä järjestäisin oikein kivat partyt!

Tai edes tällaisen lekottelupaikan haluaisin. Ei tarvitsisi olla noin monelle hengelle mitoitettu, ehkä vain kahdelle. Tuo selän alla oleva paksu osa oli täytetty mustilla kumisilla palloilla. ja siinä oli oikein rentouttavaa lepäillä.

Jos mökiltä tai jostain varaston ylähyllyltä löytyy vanhoja muovikippoja, ämpäreitä, lautasia, kulhoja ja mukeja, niistä voi askarrella pihalle kirjavan taideteoksen ihan naapureidenkin iloksi. Myös Tupperit käy materiaaleiksi.

Tämän teoksen Happy Happy on rakentanutkorealainen Choi Jeong Hwan. Näiden seassa sai kävellä, mutta aika helposti muutamat esineet meni pois paikoiltaan.

Talvella kompuroin parin reiän verran ja ulkoiluhousun polvi vaati paikkausta. Olin säästänyt pienen palan mustaa ulkoilukangasta, mutta en sitä enää löytänyt. Etsin tavoistani poiketen monestakin kohdesta, kunnes päätin, että paikkaan ihan millä tahansa. Ja kun käteen ensimmäisenä osui musta trikoopala Tuska-festarin t-paidasta (ei minun), niin se oli sillä selvä.

Tämä sopi mitä parhaiten, koska polvessa oli aika kova tuska kaatumisen jälkeen. Ehkä kuvastakin näkyy sen alapuolella oleva siksakkaus suoran viillon korjauksena. Kai semmoisen ompeleminen ihan ilman puudutusta tuntui pahalta.

 

Eilen kävin katsomassa Humpilassa meidän uutta, tulevaa perheenjäsentä. 

Kovin ovat vielä pötkyläisiä vauvoja, mutta reippaasti mönkivät toistensa ja pehmolelujen päällä, kunnes kaatuivat väsyneinä ja nukahtivat heti. 

Kesäkuun alussa käydään sitten hakemassa poika kotiin.

Lämmintä viikkoa ja suuret kiitokset, kun jaksatte kommentoida niin mukavasti!

tilkkunäyttelyssä ja inspiroitumassa villakirjonnasta

Tänään käväisin katsomassa Kantin galleriassa Ulla Vehkaperän tilkkupeittojen näyttelyn. Näyttelyn nimi on Ruokaperräiset ja paikka sijaitsee Humalistonkatu 4:ssa. Näyttely on avoinna tämän kuun viimeiseen päivään asti. Tässä muutama työ maistiaisiksi.

Tämän työn nimi on Kaiken maailman liput.

Hänen jokaiseen työhön liittyy tarina, joita on luettavissa tarjolla olevista kauniista esitteistä. Tämä on ihan suosikki, koska on niin valoisa! 

Kalastaja-papan muistoksi- peitto viehättää merellisyydellään. Majakat ja veneet vetoaa minuun aina.

Edellisen peiton keskustan kompassi on ikäänkuin laivan pyöreässä ikkunassa ja hauskoja yksityiskohtia ovat nuo siniset napit. 

Lapsuuden nalle.

Työt ovat lähestulkoon jokainen päätynyt henkilölle, jolta Ulla on saanut jonkun työssä olevan kankaan.

Kannattaa mennä katsomaan koko näyttely, jos on mahdollisuus. Minusta tämä oli jotenkin hyvää mieltä tuova, intiimi näyttely.

Taas on marttailtu!

Tänään olin Kädentaitomarttojen illassa tutustumassa Vapaaseen villakirjontaan. Kaikki villi ja vapaa kiinnostaa aina!

Tästä käsityömuodosta meille oli kertomassa Ruotsissa asuva suomalainen Tiina Kiveliö.

Hänellä oli mukana paljon omia töitä ja ne ei todellakaan olleet pelkkää villalangan menoa kankaan läpi ja toiselta puolen takaisin!

Tähän kuvakollaasiin kokosin kuvia vuodenajoista laulun sanojen kera.

Ja tästähän tuo kollaasikuvan laulu alkaa. Ihania nuo kaikki maassa möyrivät pikkuruiset eläimet. Ei siinä varmaan punkkeja ole, onneksi.

Harrastuksen alkussa voi kokeilla rannekkeiden tekoa.

Kun taidot kehittyvät, kuvat eivät enää pysy raamien sisällä!

Tämä on yksi suosikeistani. Sudenkorennon siivet ovat jotain ohutta kangasta ja kehyksen kirjava kangas kravattia. Taustana Tiina käyttää paljon mm. vanhoja pöytäliinoja.

Ja tämä lintutaulu se vasta hulppea olikin!

Linnut ovat ihan uusia lajeja, kuten tuo keltainen utelias (nyfinken). Huomaa, miten hieno on omenapuu! 

Entä tämä hienostelija! Upea brobyyripukuinen kaunotar.

Toiset ne vaan ihailee itseään peilistä.

Nyt en muista, oliko tämä yksi niistä ns. mysteeritöistä, joihin tulee kerran viikossa uusi ohje. Vastaavanlaisia mysteerejä tilkkuilun puolella on vaikka kuinka paljon, mutta enpä olisi arvannut, että kirjojatkin sellaisia harrastaa. No en tiedä harrastetaanko Suomessa, mutta muissa pohjoismaissa kylläkin. Melkein tekisi mieli osallistua.

Mustalle villakankaalle kirjottu jääkarhu kantaa selässään peuraa, jonka selässä istuu pieni punarinta. Tällaisen tyynyn jos osaisi tehdä, niin olisin onnellinen. Olen kyllä jo pelkästä katselustakin. Lumihiutaleiden keskellä on pienet peilit, siksi ne loistavat kirkkaasti.

Vaikka miten on jääkarhu, niin tuskin on ollut viileä turkki noiden pistojen jäljiltä. Veikkaanpa, että siinä on neula käynyt aika kuumana!

Tiinan taulut Pinterestissä ja jos vaikka kovastikin innostuit, yksi kiinnostava blogi on Broderiakademin

Omat käsityöt on nyt jääneet puolitiehen, mutta jotain pientä olen saanut valmiiksikin. Annoin miehelle etukäteisnimpparilahjaksi villasukat, jotka saivat lämpöisen vastaanoton ja pääsivät käyttöön heti.

Lanka on Taito-shopista ostettua, ehkä TeeTee-Pallasta. Ole nyt tarkka ja katso, miten terät ovat erilaiset! Toisessa kerässä oli lankaa jatkettu solmimalla ja solmusta se jatkuikin ihan väärästä kohtaa. Ei haittaa kauheasti, mutta vähän kuitenkin.

Miehellä on uudehko kännykkä ja sen myötä oli syntynyt tarve oikean kokoiselle kotelolle. Ei hän mikään hirvestäjä ole, mutta valitsi tämän kankaan kuitenkin. Arvaa miksi? No annoin tasan kaksi vaihtoehtoa ja toinen oli niin riemunkirjava, että tiesin sen olevan ihan mahdoton vaihtoehto. Mutta hän sai kuitenkin itse valita ja on oikein tyytyväinen valintaansa. Tarvittaessa kännykän voi ripustaa kaulaan roikkumaan. Läppä pysyy kiinni tarran avulla. Jälleen kerran vuoren ja päällisen välissä on ohut laukkuhuopa. Siis aina ja jokapaikassa. 

Tekisi mieli mennä pöyhimään villa- ja muita lankavarastoja. Vanhoja pöytäliinoja minulta löytyy ja monia muita kummallisia materiaaleja tuollaista luovaa kirjontaa ajatellen. Nyt on vaan kello jo niin paljon, että lienee paras kaatuilla tuonne sängyn puoleen.

Mukavaa loppuviikkoa!