Kalat pallomeressä

 Olin toukokuussa Espoon Omniassa jännällä Kasviprinttausta ja kirjontaa -kurssilla. Jokainen keräsi kasveja, prässäsi ne ja kurssilla niiden avulla printattiin kankaalle. Lopuksi laitettiin foliota, jos halusi, ja sen jälkeen kirjottiin.

Vasemmanpuoleinen mansikka on painettu, johon lisäsin kirjontaa. Oikeanpuoleinen on pelkkää kirjontaa.

Minulla ei ole ollut viikonloppulaukkua, vaan olen kulkenut urheilukassi kainalossa pienillä matkoilla. Mutta nyt on!

Kalakangas on Eurokankaasta ja kassi on Amy Butlerin Weekender Travel Bag.

Molemmilla sivuilla on isot taskut ja toiseen päätyyn tein ohjeiden mukaisesti päätytaskun. Toiseen ei oikein kangasta riittänyt. Kokoa tällä ihanuudella on:

korkeus 37 cm (14,5")

leveys ylhäällä37 cm (14,5")

ja alhaalla43 cm (17")

syvyys alhaalla 18 cm, ylhäällä 11 cm (7" ja 4,5")

Tereitä en ole ommellut kymmeniin vuosiin, joten mutkissa oli hieman haastetta! Ostin Eurokankaasta valmista vinonauhaa, niitä kivoja iloisen värisiä sekä nyöriä joista askartelin tereet.

Vuorikangas löytyi omasta kaapista. Näin kalat pääsivät pallomereen polskimaan.

En ehkä tehnyt tätä vaihetta ohjeiden mukaan, mutta valmista tuli näinkin. Tälle puolelle tein vuorikankaasta vinokantin, mutta toiselle puolelle olin laittanut kaupasta ostettua. Ostin tyhmyyksissäni vain yhden paketin ja se olikin sitten ollut viimeinen. Eikä siinä edes ollut luvattua kahta metriä, hätäisesti puolitoista metriä. 

Nuo klipsit ovvat tavattoman käteviä! Niitä kun yleensä käytän, olin aika huoleton kohdissa, joissa nuppineulat olivat tarpeen. Sen näköiset oli kädet. Naarmuja ja pieniä reikiä siellä täällä.

Kangasta ei juuri jäänyt ylimääräistä, mutta pienen kukkaron verran kuitenkin.

Kisakallion tilkkumaraton

Virkistävä viikonloppu takana! Urheiluihmiset ainakin tietää, mitä Kisakalliossa tapahtuu, mutta nyt ei oltu perinteisten urheilujen parissa, vaan vetäistiin naisporukassa ompelumaraton. Perjantaista sunnuntaihin.

Tämän maratonin aikana tankattiin todella hyvin nesteytystä unohtamatta! Söin ensimmäistä kertaa särää. Tiedätkö mitä se on?

Tästä kulhosta ei kukaan erehtynyt nappaamaan suuhunsa, sen verran ehdittiin katsoa, että sormet meni johonkin monista karkkikulhoista.

Erittäin iloinen olen siitä, että sain tämän pitkään lojuneen kankaanmaalaus- painamis- ja kirjontatyön kasattua tyynyksi. Päällinen on Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tuotoksia vuoden takaa.

Taustakankaana on niin ikään itse painettua valkoista perlaa tms.

Yritin saada merellistä tunnelmaa ja kirjoin lisää elämää kasvien muodossa. Voisihan tämä olla myös akvaario. Tämä kirjominen oli todella kivaa! Ja olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen.

Teemme Syyringin tilkkukillassa peittoja Ukrainan pakolaislapsille. Olen ajatellut tehdä tästä Lori Holtin Farm Girl Vintage 2:sta traktoreita, kuorma-autoja ja lintuja. Ainakin. Traktoreiden ompelussa tai oikeastaan jo osien leikkaamisessa tuli kompuroitua niin paljon, että kahden menopelin jälkeen oli tehtävä lintu. Niitä olen tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin pienempiä blokkeja. Nämä ovat 12 tuuman blokkeja. Linnuista selvisin ilman vaikeuksia.

Sen verran oli haastetta traktoreiden kanssa, että monimutkaisemmat kuorma-autot sai jäädä kotihommiksi! Vähänkö nauratti ne kaikki mokat, mitä sain noihin traktoreihin tehdyksi! Jokaisessa traktorissa muitakin eroja kuin väritys.

Ja mitkäs geimit ne olisi, jos ei kakkua olisi tarjolla! Tämän upean ja maistuvan kakun on tehnyt vihtiläinen SBBakery. Ja sen söivät suurella halulla 7 reipasta naista ympäri Suomea ja yksi oli saapunut Saksasta asti. Minulla on ollut pidentynyt talviuni tilkkuilun suhteen. Alkoi jo syksyllä ja tämä viikonloppu herätteli tilkkuiluun. Ommellut kyllä olen, mutta vaatteita ja muuta, mutta en tilkkutöitä. Ehkä tämä tästä. 

Oli ihan superviikonloppu! 

Enimmäkseen olen puuhastellut neulelankojen parissa. Olen joskus kymmenen vuotta sitten aloittanut tällaisen "pistele mitä haluat" työn. Sitä olen välillä tehnyt ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa, vaikka sitä hieman tässä työssä on. 

Kesälomaa ja kasvivärjäystä ajatellen tilasin työkaverin kanssa yhteensä 6kg lankaa, 3 kg kummallekin ja 3 eri laatua. (www.chesterwool.com)

Novitan Sukkaboksissa oli langat ja ohjeet Niina Laitisen Tanssivat pisarat -sukkiin. Lanka on Novitan 7 veljestä Nature. Lankaa oli hyvä neuloa ja pinnasta tuli hieman kiiltävä. Jos olisi vielä kiiltävämpi, sukat jalkaan vetäisemällä saisi säihkysääret! Kivasti edes nämä sukat kävelee, omat askeleet jäi viikonloppuna hyvin vähäisiksi, suurin liike jaloilla oli varmaan polkimen painaminen. Tänään sitten köpöttelinkin ne vaaditut 10 tuhatta askelta.

Mukavaa viikkoa!

Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 

 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.

Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.

Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.

Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!

Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.

Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!

Ihan kevätmielellä!

Moikka!

Sen se tekee, kun harvoin postailee eli taas on niin pitkästi juttua ja kuvia, että voit ottaa nokoset välissä.

Face Bookissa haasteeseen osallistuneena piti minun lähettää tämän vuoden aikana viidelle ensimmäiseksi kommentin antaneelle jokin omatekemä asia.

Mitäpä sitä muuta olisi mieleen tullut kuin pussukka.  

Minulla oli viisi kivaa Pian Westwrholmin siirtokuvia, joita ostin muistaakseni Tampereen Kädentaitomessuilta, silloin kun sellaiset oli vielä sallittuja. Siis ne messut. Yritin valita kuvat saajan mukaan tai oikeammin sen mukaan, minkälainen mielikuva minulla henkilöstä on. Tämän pussukan sai henkilö, joka tekee paljon leivonnaisia ja kuvassa siili köllöttelee tyytyväisenä ehkäpä juuri jonkun marjapiirakan pyöräyttäneenä. Kortit yritin myös valita sopiviksi ja Marttojen leivonta-aiheinen kortti lähti siilin matkaan.

Tämän kettukuvaisen pussukan sai punatukkainen nainen. No naisia nämä muutikin pussukoiden saajat ovat, kunhan vaan sanoin noin. Kuvassa on maalisuti ja väriläiskiä ja tämän pussukan saaja on vaihtanut ompelukoneen taidetarvikkeisiin.

Tämän pussukan sai liikuntaa harrastava ja opettava henkilö. Minusta kuvan tyypin olemus kuvastaa mielenrauhaa, keskittymistä ja hyvää oloa. Kortissa taas on lankakeriä ja se valikoitui, koska olen hänelle joskus neulonut joogasukat. Ja siinähän se minulle läheisin liikuntalaji tuli mainituksi.

Tämä ihana värikäs koira lähti pohjoista kohti ja siksi kortissa perushelsinkiläinen kuva. Mutta yksi "kivimiehistä" on koira, muut naisia. Pussukan saaja tekee superihania tilkkupeittoja ja on koiraihminen.

Tämä pussukka lähti henkilölle, joka ompelee pieniä, iloisia tarvikkeita ja vaatteita. Hänen lempiväri on keltainen ja matka hänen luokseen voisi taittua vaikka kuumailmapallolla. Jos olisi rohkea.

Takapuolelle laitoin piristeeksi etupuolen kuvaan sopivia pilkullisia kangaspaloja.

Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä- Suomessa (Aiku13) opeteltiin kankaanpainantaa. Arki-iltojen tapaamisissa piti tehdä omat leimasimet ja kokeilla viivoja ja toistuvia kuvioita. Semmoisia kokeiluja. Harjoittelut tuli tehtyä ja lauantaina otettiin isompi kangaspala ja siihen aamun Oma ihana paikka -suunnittelun jäljiltä alettiin tehdä mielenmaiseman tuottamaa kuvaa. Minulla se oli meri. Ihan ensimmäisenä sudin leveällä maalisudilla kevyehkösti sinistä koko kankaalle.

Kalojen takana oleva sininen "aaltoilu" on saatu aikaan lasilevylle sivellyllä värillä ja sen jälkeen superlonilla pintaa kuvioiden. Jos olisi ollut gellilaatta, tämä olisi tehty sillä. Jos ei ollut, täytyi keksiä vaihtoehto. Muissa ruuduissa olevat pallolliset kuviot ovat omatekoisella leimasimella tehtyjä. 

Alhaalla oleva pohjaruovikko on samoin lasilevyllä tehty ja sen päälle on lisäksi omatekoisella leimasimella painettu kaisloja. Kalat on myös painettu omatekoisella leimasimella värinä hopeanvalkoinen. Taitaa olla silakoita kaikki. Aika typerältä tämä näytti, joten paras tapa saada siedettävän näköiseksi, on kirjoa kamalasti kaikkea. Tästä tulee (luultavasti) tyyny mökille. 

Ihminen voi yllättää itsensä täydellisesti! En meinaan olisi ikinä uskonut, että nämä Novita knitsin Kal Pääsiäissukat valmistuu täksi Pääsiäiseksi. Niin vaan kävi, että molemmat sukat ovat valmiit, kaikki langat päätelty, höyrytetty ja lämpimiksi todettu. Ihan mahtavaa!

Olen laitellut tuota parveketta keväiseen kuosiin. Aikaisemmin kyselin niitä nimiehdotuksia lasitetulle parvekkeelle. Talvisin se on Talvipalatsi ja kesällä Kesähuone. Syksylle sain Tilkunviilaajalta hyvä nimen, Syyssali. Ihan paras, koska sijaitsee Syystiellä ja olenhan minä siellä salilla joogannut. Tämä nimikysely ei ollut mikään kilpailu, mutta muutin sen nyt sellaiseksi kuitenkin, näin jälkikäteen. Lähetän Tilkunviilaajalle jonkun sopivan palkinnon jonain päivänä. 

Kevätnimeksi siskoni ehdotti Solariumia, sellaista solariumia kuin ennen vanhaan hienoissa taloissa on ollut. Ne oli lasisia huoneita ja siellä saatettiin istua jo varhain keväällä. Minulle vaan Solariumista tulee mieleen ne 80-luvun paistoarkut, jossa maattiin tummat lasit silmillä ja toivottiin pikaista, tasaista rusketusta, että kehtaa laittaa pyöräilyshortisit muutoin niin valkoisten koipien kanssa. En kaipaa tuotakaan aikaa sitten yhtään. Niin, siksipä vielä makustelen tuota Solariumia ja kutsun tilaa Kevääksi. Aion ihan kohta mennä iltapäiväkahveille Kevääseen ja jalassa tietenkin pääsiäissukat. Aika täydellistä.