Kalat pallomeressä

 Olin toukokuussa Espoon Omniassa jännällä Kasviprinttausta ja kirjontaa -kurssilla. Jokainen keräsi kasveja, prässäsi ne ja kurssilla niiden avulla printattiin kankaalle. Lopuksi laitettiin foliota, jos halusi, ja sen jälkeen kirjottiin.

Vasemmanpuoleinen mansikka on painettu, johon lisäsin kirjontaa. Oikeanpuoleinen on pelkkää kirjontaa.

Minulla ei ole ollut viikonloppulaukkua, vaan olen kulkenut urheilukassi kainalossa pienillä matkoilla. Mutta nyt on!

Kalakangas on Eurokankaasta ja kassi on Amy Butlerin Weekender Travel Bag.

Molemmilla sivuilla on isot taskut ja toiseen päätyyn tein ohjeiden mukaisesti päätytaskun. Toiseen ei oikein kangasta riittänyt. Kokoa tällä ihanuudella on:

korkeus 37 cm (14,5")

leveys ylhäällä37 cm (14,5")

ja alhaalla43 cm (17")

syvyys alhaalla 18 cm, ylhäällä 11 cm (7" ja 4,5")

Tereitä en ole ommellut kymmeniin vuosiin, joten mutkissa oli hieman haastetta! Ostin Eurokankaasta valmista vinonauhaa, niitä kivoja iloisen värisiä sekä nyöriä joista askartelin tereet.

Vuorikangas löytyi omasta kaapista. Näin kalat pääsivät pallomereen polskimaan.

En ehkä tehnyt tätä vaihetta ohjeiden mukaan, mutta valmista tuli näinkin. Tälle puolelle tein vuorikankaasta vinokantin, mutta toiselle puolelle olin laittanut kaupasta ostettua. Ostin tyhmyyksissäni vain yhden paketin ja se olikin sitten ollut viimeinen. Eikä siinä edes ollut luvattua kahta metriä, hätäisesti puolitoista metriä. 

Nuo klipsit ovvat tavattoman käteviä! Niitä kun yleensä käytän, olin aika huoleton kohdissa, joissa nuppineulat olivat tarpeen. Sen näköiset oli kädet. Naarmuja ja pieniä reikiä siellä täällä.

Kangasta ei juuri jäänyt ylimääräistä, mutta pienen kukkaron verran kuitenkin.

Villaa ja intian puuvillaa

 

Tervehdys!

Pieniä kukkaroita ihan tilaustyönä. Nämä ovat kooltaan sellaisia, joihin mahtuu useita kortteja. Tuo alemman kukkaron kangas on niin ihanaa ja sitä oli vain pieni pala. Olen sitä säilönyt johonkin tärkeään ja tässä se tärkeä nyt on.

Tämä Hailuotolainen Tikkurineule eli luotolainen on ollut ikuisuusprojekti, mutta vihdoin sain sen valmiiksi. 

Paidassa on kiinnostavia yksityiskohtia kuten selkäpuolen levennykset ja nämä kuvassa näkyvät hihojen kavennukset kyynärpäiden kohdilla.

Olalla on nappirivistö. Niiden alla olan kohdalla oli myös mielenkiintoisesti virkattava osuus. Se sujui helposti, jos osasi virkata myös vasemmalla kädellä. On todella lämmin paita, tein sen Pirtin kehrääämön karstalangasta.

Ja heti perään kesäkolttu! 

Kankaan, intianpuuvillaa,  ostin Tampereen reissulta Taitojamit nimisestä kaupasta. Olen tämän mekon myötä hieman ihastunut punaiseen, joten odotan innolla sopivia kelejä. Mekossa on taskut sivusaumoissa. Taskuton mekko on ihan turha vaate.

Malli on vuoden 2024 Suuresta Käsityölehdestä numerosta 6-7. Siinä on erikoisuutena tuo, että takakappale tulee sivuilta eteen ja vain takakappaleessa on rimpsuhelma. En ole koskaan ollut mikään rimpsumekkotyttö, mutta ajat muuttuvat ja nyt yritän olla kuin kotonani tuossa mekossa.

Hauskan mallinen pussukka vaati kyllä ajatustyötä! 

Kankaat ovat kaikki Marimekkoa. Tämä pussukka paljastuu todella suurisuiseksi! Yhdellä silmäyksellä näkee sisällön. Kiva pussukka pienien neule- tai kirjontatöiden säilyttämiseen.

Kissaihmiselle sopiva läpyskä vetoketjun päässä.

Myös tämä pussukka on tehty Marimekon kankaista.

Kesäinen pikkuliina vaikkapa pihapöydälle. Sitten, kun siellää tarkenee istua.

Serkkuni äidin edesmenneen siskon kansallipuvun hame oli jo melko kulunut, mutta serkkuni pyysi minua tekemään siitä äidilleen olkalaukun. Laukku on muisto rakkaasta siskosta. Tuin kangasta ohuella lakkuhuovalla, jota tikkasin pystyraitojen mukaisesti tukemaan vanhuskangasta.

 Asuun kuuluneista taskuista toinen pääsi laukun kylkeen.

Ompelin sen kiinni niin, että taskun tausta toimii taskuna.  Alkuperäinen tasku on niin matala, ettei siinä oikein voi nenäliinaa kummempaa säilyttää. 

Sisäpuolella on yksi sivutasku vaikka kukkarolle ja kännykälle. 

Ostin uudet farkut, vaikka ne olivat minulle lyhyet. Ajattelin, että kyllä minä jotain keksin. Ja keksinkin. Kotona leikkasin miehen farkkujen lahkeista sopivat pätkät ja ompelin ne jatkoiksi omiini. Selvennykseksi, mieheni ei nyt kulje pohjemittaisissa farkuissa, vaan olin saanut nämä häneltä "omiin hommiini".

Mukavaa kevään odotusta! Minä lähden huomenna hulmuttelemaan mekkojen helmoja Italiaan! Siellä on kuulemma ihan mekkokelit!

neulontaa, virkkausta ja ompeluhommia

 

Pellavan väriset kirjoneulesukat viimeisen Martta-lehden ohjeilla. Kirjoneulekuvio on 100 vuotta vanha, mutta ei se ikä mitenkään kuvioissa näy!

Pitkästä aikaa farkkurouva on päässyt ompelukoneen ääreen ja saanut vanhoista farkuista kivan olkalaukun.

Tämmöinen mukavan kulmikas veska, johon mahtuu kaikki se mitä tarvitsee. Ja jätän pois aina ne turhat tavarat, jotka eivät laukkuun mahdu. Etupuolella on vetoketjutasku. Oikein jouduin tilaamaan metalliketjut, joita en normaalisti edes käytä. Ne on jotenkin kovia ja raapii käsiä. Semmoinen mielikuva minulla oli, mutta kädet on kyllä ihan kunnossa vielä. Myös laukun sisäänmenovetoketju on metallinen.

Takapuolella on tavallinen avotasku, jossa säilytän kynää. Veska on noin 22 cm korkea ja noin 18 cm leveä. Syvyys hieman alle 5 cm. Laukussa on tukena ohut laukkuhuopa ja vuori on puuvillaa, toisella sivulla avoin tasku.

Tämä on muodikas olanyliveska, semmoinen entisaikojen vyölaukku, jota nykyään käytetään eri tavalla. Kankaana ihanaa artekia. Koska kangas on jo tukevaa, en käyttänyt mitään tukimateriaalia tässä veskassa. Tässä on myös edessä vetoketjullinen sivutasku. Ja vetoketjut muovisia.

Ylhäältä päin näkyy sisustaa ja se, miten hihnat lähtevät takareunasta ihan vyölaukkumaiseen tapaan. Mitat noin 10 x 19 cm ja syvyyttä 4,5 cm.

Molemmat laukut tulee myöhemmin tehtäviksi kurssillani.

Nyt kun ompeluhuoneeni on tupaten täynnä tyttären muuttokuormaa, olen vallan siirtynyt neulelankojen pariin. Sukkia, neulepaitaa ja viimeisin innostus nämä afrikan kukat! Juuri nyt sanon, että tästä on tulossa liivi. Se saattaa myöhemmin muuttua joksikin muuksi. Lankana arwetta ja kolmosen koukku. Näitä on niin kiva tehdä! Yksi pala syntyy sukkelaan ja vaihteluakin on, kun on useampia värejä. Näiden lankojen parissa täytyykin viihtyä melkein jouluun asti. Tytär lähtee huomenna Beniniin ja palaa vähän ennen joulua.

Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 

 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.

Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.

Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.

Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!

Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.

Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!

lisää boroa

Hyvissä ajoin, ennen kuin pohjoisen porot lähtee liikkeelle, valmistui etelän boro. Melkein kaksi päivää sitä olen tässä katsellut ja nyt näytän teillekin.

Tässä boro on lähdössä ensimmäistä kertaa ulos. 

Boro-kirjonnan tekeminen on niin koukuttavaa, että heti tekisi mieli tehdä toinenkin veska. Kankaita kyllä piisaa ja lankoja.

Takapuolella kankaat ovat tällaisessa asetelmassa. Japanilaisten lisäksi ujutin mukaan hieman farkkua ja afrikkalaista indigoa.

Laukku on 22,5 cm korkea, ylhäältä saman verran leveyttä ja pohja on 6,5 cm leveä. Aika passeli pikkulaukku.

Pohjassa on ohut laukkuhuopa, reunoissa ei. Tikkaukset pohjakankaaseen tukevoittaa vartaloa sopivasti.

Vuoriin laitoin molemmille sivuille taskut ja avainnauhan, tietenkin. Mikäs se sellainen veska on, jossa ei avainnauhaa ole!

Laukkujen sisuskuvat ovat minulla aina ihan omaa luokkaansa! Aivan järkyttäviä!

Ei katsota sisuksia yhtään pidempään, katsotaan vaikka kivoja ristin muotoisia pistoja. Laukun mallin bongasin pinterestistä ja kuvassa oli myös tuo D-rengas. Tein senkin, vaikka käyttötarkoitus on ainakin vielä hämärän peitossa. Voi olla, että jonain päivänä koen ahaa-elämyksen ja laitan siihen roikkumaan sitä mitä pitääkin! Tuota elämystä odotellessa kuljen pelkän D-renkaan kanssa. No heijastimen nyt ainakin voisi laittaa, mutta jotenkin se pilaa tuon julkisivun. Ehkä tuo läpyskä renkaineen on vain semmoinen tyylikäs yksityiskohta.

kesän vitsaukset

Kesäisin tulee sisälle kaikenmaailman ötököitä. Jotkut on ihan harmittomia, niin kuin vaikka hämähäkit (yök!) ja toiset on sitten tosi ikäviä, kuten muurahaiset.

Joskus kymmenen vuotta sitten meille tuli eteiseen yhtä äkkiä kamala lauma muurahaisia. Yleensä ne on mennyt käytävän toiselle puolelle naapuriin. Niillä varmaan oli paremmat ja makeemmat eväät. Minulla ei ollut mitään myrkkyä, joten suihkutin vieraat ikkunanpesuaineella. Tehosi. Ne lähti naapuriin eikä sen koommin ole tulleet meille. Paitsi nyt.

Ensin tuli yksi. Aika kookas ja värikäs. En yhtään tiennyt mitä laija tämä oli.

Kohta tuli jostain toinen, joka oli minusta ensimmäistä vaarallisemman näköinen. Punainen väri on aina semmoinen vaaran väri. Punaisiin pukeutunut urheilujoukkuekin koetaan vaarallisempana vastustajana kuin vaikka siniseen pukeutunut.

Kolmas olikin sitten jo turkoosi! Ensin vaan katselin noita, mutta sitten tökin sormella. Ihan kesyjä, ei purreet tai pistäneet. Katsoin netistä että ovat englantilaista alkuperää. Ehkä tulleet jollain laivalla.

Paper piecing hommia, pieniä palasia ja paljon, mutta erittäin mukavaa puuhaa. Jos tekisi vielä lisää ja kokoaisi oikein muurahaispesän! Olisi sen päällä sitten mukava loikoilla! Ja syksyllä mennä muurahaispesän alle.

Tämä ei sentään ole mikään mato.

Arvaa ensin, mitä täällä säilytetään, ennen kuin luet loppuun.

Ok, tein sen tyttärelle. Ei ole jooga-alustan kuljetuspussi, vaikka kyllä tämä siihenkin hommaan sopii.

Siitä tuli valokuvaajan kameroiden jalustoille ja muille pitkänomaisille kuvaajan tarvitsemille vempaimille erinomainen kuljetuskassi. Hieman merimiessäkin tyyliin, laihempi vaan ja olkahihnalla ei suljeta pussia, vaan siihen on nauhat erikseen. Ohut laukkuhuopa antaa ryhtiä ja suojaa tavaroita. Tikkasin vinoruutua, näkyy ylemmässä kuvassa, jos nähdä haluaa. Olkahihnan pituutta voi säätää vaikka menemään pään yli.

Nyt kun on näin helteistä, on hyvä syy syödä jätskiä. Vaikka monta kertaa päivässä. Helsingin Laivurinkadulle on tullut ihan pikkuinen kahvila, Bus Gelato, jossa myydään tosiherkkuja jädejä ja sorbetteja. Tänään otin kirsikkaa. Voi pojat, oli tosi hyvää. Suklaa appelsiini on myös hyvää ja sitruuna ihanan raikas.

Sulo tuoksuttelee lavendelia, ei osaa päättää onko hyvä vai ei. Ehkä oli hyvä, kun lopuksi nuolaisi kukkaa.

Mukavaa loppuviikkoa!