talven lintu, kyynärpääkaktus, pakkaslapaset ja taidenäyttely

 Kirjonta on inspiroinut minua jo pitkään ja näin talven keskellä suosikkilintuni on punatulkku.

Tausta on epämääräinen, mutta lintu on ihan tunnistettavissa.

Työ on takapuolelta hauskan näköinen lankasotku.

Langanloppuja on varmasti jokaisella, joka neuloo enemmän kuin yhden kerran elämässään. Olen tehnyt näitä jämälankalapasia useampia ja eilen pidin lapastekniikasta Kädentaitomartoille kurssin. Samalla opeteltiin italialainen silmukoiden luonti ja intialainen peukalo.

Idea on se, että kun yksi nöttönen loppuu, liitetään työhön uusi lanka. Työssä neulotaan koko ajan kahta tai kolmea lankaa yhdessä paksuudesta riippuen. Nämä lapaset on melkolailla samannäköiset, koska tein niitä yhtäaikaa ja tarkkailin, että molempiin riitti samaa lankaa noin saman verran. Ehkä näille voisi antaa arvokkaamman nimen kuin jämälankalapaset. Voisivat olla vaikka taidelapaset! Etenkin, jos käyttää aikaa ja vaivaa värien sommitteluun kunnolla. Mutta toisaalta on hauska ottaa seuraavaksi se lanka, joka sieltä laatikosta sattuu tulemaan!

Kurssilaiset pääsivät hyvin vauhtiin. Muutama vaihtoi lapasen pipoon. Erityisesti avantouimarin piposta tulee tarpeellinen, oikein paksu ja lämmin.

Vanha paitapusero sai kyynärpäähänäsä kaktuksen. Ei tule enää pidettyä kyynärpäitä pöydällä, muuten piikit pistää!

Kaktus ja ruukku on applikoitu ohuista puuvillakankaista ja somistettu kirjomalla piikit ja muotoa korostavat kuviot.

Jos olet pääkaupunkiseudulla viikonloppuna, suosittelen pistäytymään Galleria Duetossa, Kalevankatu 15, Hki. Siellä on taitavan taiteilija Aino Kajaniemen kuvakudoksia. Ne on ihanmielettömän upeita. Sunnuntaina hän on itse paikalla, joten jos tekniikka ei ole tuttu, saatat saada siitä tarkemman selonteon.

Tämä työ on aivan uskomattoman kaunis!

Aurinkoista viikonloppua!

se on taas pipon paikka, nyt lipalla!

 

Tilasin joku aika sitten Oulun Taito shopista Luotolaisen lippapipon tuotepaketin. Vasta nyt ehdin tarttua siihen, kun ensin piti saada valmiiksi jo kauan sitten tyttärelle aloittamani Petit Knit Maggie gardigan, jollaisen tein viime keväänä/kesänä itselleni. Tosin kummastakaan ei tullut takkia vaan pusero.

Arvaatko, mistä tämä söpö malli koostuu?

Ohjeen kanssa hieman tuli epäuskoa, mutta selvisin ongelmista. Luulisin.

Alkuperäisen mallin mukaan päälakea kuuluisi koristaa tuppilosta (icord) tehty lenksu, mutta heti kun näin mallin, tiesin käyttäväni siihen pientä mustaa tupsua, joka on minulle merkityksellinen. Siihen liittyy tarina Kädentaitomessuilta. Tapasin siellä töissä olevan ystäväni Katin. Hän halusi esitellä minut äidilleen, joka oli siellä hänen mukanaan. Naiset olivat purkaneet osin Katin neuloman villapaidan, joka oli tullut käyttäjälleen liian isoksi ( : = O ) ja nyt äiti teki purkulangasta tupsuja. Ne olivat aivan ihania! Pullukoita ja pehmeitä kuin mitkä, johtui tietenkin purkulangan kikkaruudesta. Sain kaikki 4 valmistunutta tupsua. Katin äiti on aivan yhtä sympaattinen ja iloinen kuin tyttärensä. Siksi minulle oli tärkeää saada tupsuille käyttöä. Ja nyt on ensimmäin päässyt korkealle paikalle (koska olen melko pitkä!).

Sulolla on tärkeä tehtävä vahtia, kun korjaan hänen tai Veikon leluja. Vaikka Sulo ei koko aikaa istu ja katso minua, niin hän on oppinut kuulemaan, mitä tarkoittaa, kun  kuulee saksien katkaisevan langan. Silloin viimeistään hän nousee ja olettaa työn olevan valmis.

Onhan tämä rotta saanut aika monta paikkaa kylkiinsä, kuono on vino, kaikki tassut riekaleina tai puuttuvat kokonaan, samoin korvat. Hännästä ei ole jälkeäkään, mutta hyvin tärkeä omistajalleen, ja Sulollekin. Tämä on siis Veikon lelu.

Veikko oli eilen osan päivää hoidossa, kun emäntä on kuumeessa. Pääsivät pojat vähän riehumaan, tässä tosin kytätään makkarin sängyllä istuen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Toisen rapun Milo-koira menikin ohi ja Veikko juoksi vauhdilla ovelle, jos vaikka Milo olisi ollut meille tulossa. Sulo suhtautuu meidän nurkilla pyöriviin kettuihinkin rauhallisesti, mutta Veikkoon ne saavat vipinää! Hyvä ettei vetänyt minua syvään ojaan, kun ketun jäljet veti puoleensa.

hiippalakkeja ja arvonnan voittaja

 Kauppakassin saaja on arvottu ja onnettarena toiminut Sulo-koira löi tassunsa Tytin lapun päälle. Laitathan Tytti sähköpostia marletekee at gmail.com

Kovin ei ole joulufiilistä, jos ulos katsoo. Joku säätieteilijä lupaili pikkuruisesti lunta ja sitä minä nyt sitten odotan.  Lahjoja emme erityisesti osta, vain muutama paketti on hankittu.

Instagramista löytyi kiva hiippalakin ohje ja tartuin heti puikkoihin. Hiippa valmistui melko nopeasti, mutta jouduin leikkaamaan reunuksen pois ja neulomaan uuden, hieman tiukemman. Alkuun ei silmukoimalla osien kiinnittäminen meinannut onnistua, mutta lopulta hoksasin systeemin ja yhdistyskohdasta tuli ihan siisti. Alunperin koko työ tehtiin nelosen puikoilla, mutta uuden reunuksen tein vallan kolmosilla. Lannkana reunuksessa on Novitan Nalle ja Tuuli mohair. Itse hiippa on Novitan 7-veljestä ja mukana myös mohair. Luonnossa mohairin huomaakin pörröisyytenä. Tämä on metsätontun lakki.

Seuraava hiippalakki lähti puikoille melkein heti edellisen valmistuttua ja perinteisemmin värein.

Punaiseen laittelin varastoista kainkenlaisia punaisia 7-veikkoja ja mukana kulkee koko ajan punainen mohair, ehkä hieman pinkkinen. Reunus on myös 7-veljestä ja Tuuli mohairia.

Siinä ovat vierekkäin metsätontun ja joulutontun hiippalakit. En ole oikein punaisen ystävä, mutta vihreä on minulla käytössä.

Joulutonttu on mennyt metsään. Samaan metsikköön meni eilen illalla komea kettu. Oli niin hieno häntäkin, että! Eikä se pahemmin minusta tai Sulo-koirasta piitannut. Parhaimmillaan oli ihan parin metrin päässä.

Melkein aina, kun nämä pojat ovat rauhallisina, niin ovat sitten vierekkäin.

Ja tarkkailevat samaan suuntaan. Veikko oli meillä melkein viikon ja niin totuin hänen tapoihin, että kun tulin suihkusta, ihmettelin, miksei. Veikko jo ollut oven takana!

Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa!

Inhokista tuli ihastus!

Olen yrittänyt edistää tätä neliöpeittoa, mutta Sulo asettuu heti sen päälle, kun levitän sitä vähääkään lattialle. En raaski kieltää Sulolta minun ompeluhuoneeseen tuloa ja vapaata lattiapintaa ei ole kovin paljoa, minne sopuisasti mahtuisi minun työt ja Sulo. Paitsi näin päällekäin.

Kesän ensimmäiset kasvivärjäykset tein lepän viimevuotisilla kävyillä, niillä ruskeilla, joita on yhä oksilla uusien vihreiden kera. Ensin liotin käpyjä vuorokauden ja sen jälkeen kuumensin muutaman tunnin ajaksi noin 80 asteeseen. Annoin liemen jäähtyä käpyineen seuraavaan päivään. Käytin saman väriliemen kolmeen sadan gramman vyyhdin värjäämiseen. Tummin on tietenkin ensimmäisestä kylvystä ja se sai olla yön yli jäähtymässä. Samoin tein kahdelle muullekin vyyhdille yksi kerrallaan. Tuli kauniit värit, vaikka ruskeaa olen vältellyt sitten 80-luvun. Oikeastaan se on ollut koko elämän aikainen inhotus, mutta ei enää.

Kävimme kotona ja tuolla kadun reunassa kasvoi ja kasvaa edelleenkin, tarhakäenkaalia. Sillä sain aikaan tuon kauniin turkoosin eli sinivihreän. Olin ihan onnen kukkuloilla, kun onnistuin noin hyvin! Vihreä ja keltavihreä ovat järviröyhystä. Odotin tummempaa, mutta taisivat olla jo hieman ylikypsiä. Röyhyt eivät olleen niin kauniin violetteja, kuin olisin toivonut.

Olen haaveillut villatakista ja näistä langoista halusin tehdä sen. En löytänyt langalle sopivaa mallia, joten neuloin mallitilkun ja yritin parhaani mukaan laskea ja suunnitella millä silmukkamäärällä saisin mahdollisimman sopivan nutun itselleni.

Vihreistä langoista tuon keltaisemman värjäsin uudelleen, mutta jätin vihreät kuitenkin pois työstä.

Tämä pata oli täynnä samettiruusuja, mutta kävimme lauantaina saaren areenalla petanque peliä varten talkoissa, oli peurat käyneet ruokailemassa. Sentään 5 kukkaa olivat jättäneet. Olin ajatellut, että kuihtuneet kukat päätyisivät purkkiväärjäykseen. Onneksi nuppuja on vielä runsaasti ja pata hieman vaikeammin saavutettavissa. Laitoin myös muutaman siemenen mittuja kasvavaan pataan ja siellä ne kukat ovat saaneet olla rauhassa. Ehkä voimakkaan mintun tuoksu ei ole näiden peurojen/kauriiden mieleen.

 

Heinäkuussa käväisin Hakaniemen hallissa ja siellä oli yllätyksenä pop up kangaskauppa (ja vaatekorjaamo) ja ostin muutamia tilkkuja.

Isoäidin neliöistä saa aikaiseksi vaikka pelin.

Nappuloihin voisin vielä kirjoa ristit ja nollat vaikka toimii myäs erivärisillä "nappuloillakin".

Sekalaisia käsitöitä kevään ja kesän varrelta

 

Perinteistä kesämökkipuuhaa on villalankojen värjäys.

Vielä odottelen järviröyhyjen "valmistumista" värjäyskuntoon, mutta lepän viimevuotisilla kävyillä tein kolme vyyhtiä. Kaikki samasta liemestä.

Kun alkuun oli turhan kylmät ilmat, tartuin puikkoihin ja neuloin kunnon pipon. Lankana on viime vuonna keittovärjätty bluefacedleicester ja Armi Yarnsista ostettu ihana Woolmeonce.

Lankaa riitti vielä kämmekkäisiin.

Toukokuussa olin jälleen kenkäkurssilla, tällä kertaa Keravalla.

Nämä tein tyttärelle hänen Beninistä tuomasta kankaasta. 

Aika ihanat!!

no onkos tullut kesä...

 Eipä ole, vaikka kesälomaa vietän ja kesäkengät valmistui tänään.

Kalliolan kansalaisopiston viikonlopun kangaskenkäkurssilla  valmistui kepeät kengät kesään. 

Kankaaksi valitsin marimekkoa, kuinkas muuten! Vuori, nauhat, pohjat ja muut tuli kurssilta. Vaihtoehtoina olisi ollut matalat varret tai sitten nämä minun valitsemat puolikorkeat tai korkeat maiharit. Täytyy todeta, että kyllä on monia vaiheita kenkien teossa!

Ompelua oli vähän, mutta liimaamista sitäkin enemmän. Ihan kivoilta kengät tuntuu jaloissa ja minun pohjalliset mahtuivat hyvin kenkiin. Kengät rakennettiin lestien päälle ja jännitti, saanko lestit pois valmiista kengistä. Onneksi ohjaaja Nelli sai, minä en.

Hieman teki mieli tehdä kirjoneuletta ja eihän siihen auta muu kuin tarttua puikkoihin ja lankakeriin. En ole suunnitellut koko sukan kuvioita tarkasti etukäteen, mutta sen verran kuitenkin, että värit on valittu ja kuviot piirrelty paperille. Lankana Novitan Nallea.

painetaan villaisella

Juvan Tilkkubiennaaliin mennessä vietettiin ystävän kanssa yksi päivä ja yö Lahdessa, jotta oltiin heti aamusta paikalla Juvan bussia odottamassa. Käveltiin sinne ja tänne ja osuipa matkalle yksi käsityöliike. 

Sieltä ostin puserolankojen lisäksi näiden sukkien langan, joka on Opalin Vincent van Gogh. Oikein kiva lanka neuloa, luisti hyvin puikoilla. Sukat on aloitettu kärjestä ja tiimalasikantapäät onnistui melko hyvin.

Että tämmöset tällä kertaa! Käsityömarttojen tapaamisessa yksi martta neuloi tällaista oudon näköistä juttua. En kyllä osannut arvata, mikä siinä oli tulossa.

Aika hauskat kämmekkäät niistä tuli. Yksi martoista näytti kuvia samanlaisista kämmekkäistä, jotka hän on koristellut kirjoen. Todella hienoja olivatkin. Saattaa olla, että minäkin vielä jotain kirjon tuohon päällispuolelle. Tässä kuvassa väri on oikea, yläpuolella liian hailakka.

Sulo nappasi toisen kämmekkään, hänellä on tapana napata kaikki sukat ja lapaset, jos niitä on saatavilla.

 

Kisakallion tilkkumaraton

Virkistävä viikonloppu takana! Urheiluihmiset ainakin tietää, mitä Kisakalliossa tapahtuu, mutta nyt ei oltu perinteisten urheilujen parissa, vaan vetäistiin naisporukassa ompelumaraton. Perjantaista sunnuntaihin.

Tämän maratonin aikana tankattiin todella hyvin nesteytystä unohtamatta! Söin ensimmäistä kertaa särää. Tiedätkö mitä se on?

Tästä kulhosta ei kukaan erehtynyt nappaamaan suuhunsa, sen verran ehdittiin katsoa, että sormet meni johonkin monista karkkikulhoista.

Erittäin iloinen olen siitä, että sain tämän pitkään lojuneen kankaanmaalaus- painamis- ja kirjontatyön kasattua tyynyksi. Päällinen on Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tuotoksia vuoden takaa.

Taustakankaana on niin ikään itse painettua valkoista perlaa tms.

Yritin saada merellistä tunnelmaa ja kirjoin lisää elämää kasvien muodossa. Voisihan tämä olla myös akvaario. Tämä kirjominen oli todella kivaa! Ja olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen.

Teemme Syyringin tilkkukillassa peittoja Ukrainan pakolaislapsille. Olen ajatellut tehdä tästä Lori Holtin Farm Girl Vintage 2:sta traktoreita, kuorma-autoja ja lintuja. Ainakin. Traktoreiden ompelussa tai oikeastaan jo osien leikkaamisessa tuli kompuroitua niin paljon, että kahden menopelin jälkeen oli tehtävä lintu. Niitä olen tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin pienempiä blokkeja. Nämä ovat 12 tuuman blokkeja. Linnuista selvisin ilman vaikeuksia.

Sen verran oli haastetta traktoreiden kanssa, että monimutkaisemmat kuorma-autot sai jäädä kotihommiksi! Vähänkö nauratti ne kaikki mokat, mitä sain noihin traktoreihin tehdyksi! Jokaisessa traktorissa muitakin eroja kuin väritys.

Ja mitkäs geimit ne olisi, jos ei kakkua olisi tarjolla! Tämän upean ja maistuvan kakun on tehnyt vihtiläinen SBBakery. Ja sen söivät suurella halulla 7 reipasta naista ympäri Suomea ja yksi oli saapunut Saksasta asti. Minulla on ollut pidentynyt talviuni tilkkuilun suhteen. Alkoi jo syksyllä ja tämä viikonloppu herätteli tilkkuiluun. Ommellut kyllä olen, mutta vaatteita ja muuta, mutta en tilkkutöitä. Ehkä tämä tästä. 

Oli ihan superviikonloppu! 

Enimmäkseen olen puuhastellut neulelankojen parissa. Olen joskus kymmenen vuotta sitten aloittanut tällaisen "pistele mitä haluat" työn. Sitä olen välillä tehnyt ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa, vaikka sitä hieman tässä työssä on. 

Kesälomaa ja kasvivärjäystä ajatellen tilasin työkaverin kanssa yhteensä 6kg lankaa, 3 kg kummallekin ja 3 eri laatua. (www.chesterwool.com)

Novitan Sukkaboksissa oli langat ja ohjeet Niina Laitisen Tanssivat pisarat -sukkiin. Lanka on Novitan 7 veljestä Nature. Lankaa oli hyvä neuloa ja pinnasta tuli hieman kiiltävä. Jos olisi vielä kiiltävämpi, sukat jalkaan vetäisemällä saisi säihkysääret! Kivasti edes nämä sukat kävelee, omat askeleet jäi viikonloppuna hyvin vähäisiksi, suurin liike jaloilla oli varmaan polkimen painaminen. Tänään sitten köpöttelinkin ne vaaditut 10 tuhatta askelta.

Mukavaa viikkoa!