tiistai 6. syyskuuta 2011

merellinen


Ajattelin niin, että jos saan edes hieman kangasvarastoja hyödynnettyä, voin viikonloppuna ostaa jonkin pienen pienen kankaanpalan Wanhan Sataman kädentaitomessuilta. Siksi heti töistä tultua jumittauduin ompelukoneelle ja sain aikaiseksi pienen pussukan. Kangasvarasto ei tästä juuri huvennut, mutta tulipa tehtyä jotakin.



Pussukka on kutakuinkin symmetrisen muotoinen, vaikka kuvassa näyttääkin olevan hieman sitä sun tätä. Edellisen postauksen kommenteissa kaipailtiin niitä mokia, joita siihen liinaan sain mahtumaan. En nyt kuitenkaan jaksa kirjoittaa niistä, koska pieneen liinaan mahtuu yllättävän paljon hölmöilyjä. Sen sijaan tähän pussukkaan tuli yksi moka. Leikkaan vuorikankaan aina hieman leveämmäksi kuin päällisen ja vanun. Kun olen ommellut sivusaumat yhteen, tasoitan toisen puolen vuorikankaan päällisten ja vanujen kanssa samaan mittaan, mutta toisen puolen vuorikankaan jätän leveämmäksi. Sitten taitan tämän leveän lerpakkeen nätisti sauman yli toiselle puolelle. Käännän saumavarat sisään ja neulaan sen kiinni. Lopuksi ompelen koneella suurinpiirtein sivusauman kohdalle tämän huolittelukaitaleen. No tätä pussukkaa tehdessä en nyt sitten sattunut muistamaan, että vuoren tulee olla leveämpi. Siksipä jouduin leikkaamaan vuorikankaasta suikaleet, joilla huolittelin saumat samaan tapaan kuin vinokaitaleella voi huolitella kaikki sotkut piiloon.



Käyhän se näinkin, mutta helpommalla olisin päässyt, jos malttaisin ensin ajatella. Kuvasta näkeekin tikkaukset, joita ei ole paljoa. Tuommoista kaarevaa menoa kankaan kuvion mukaan. Hoh-hoijjaa, jokohan seuraava työ sujuisi ilman mutkia. Täytyy tehdä jotain hyvin hyvin simppeliä, vaikka lakana. No ei oikeesti, mikään ei ole niin tyhmää kuin lakanan ompeleminen. Tai verhojen.


Suuret kiitokset teille kaikille ihanille ystäville edellisen postauksen kommenteista! En enää edes muistanut, miten mukavaa niitä on lukea.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

kukkaliina


Nyt on alkanut ompelukone hurisemaan ja jotain valmistakin olen saanut aikaan. No jo oli aikakin!



Tämä on joko pieni kesäinen pöytäliina tai sitten sen voi ripustaa seinälle roikkumaan. Tein taakse sen kolon keppiä varten. Koko on 46 x 46 cm. Tilkunviilaaja teki tuollaisia keskellä olevia kukkia kasseihin jo ammoisina aikoina. Tein itsekin silloin muutaman kukkakassin ja pidän tuosta kukkasesta ja sen tekemisestä. Kyllä tuota liinaa tehdessä huomasi, etten ole aikoihin ommellut. Kamalasti tuli tehtyä virheitä ja kaikkea semmoista möhlinkiä, mistä en edes viitsi kertoa ; ) Tikkauksia tein taas vapaalla tyylillä, joka välistä villiintyi ihan liian vapaaksi.



No nyt olen kuitenkin päässyt jonkinlaiseen alkuun näissä käsityöhommissa. Osin tämä hiljaisuus täällä johtui siitä, että olin koko kesän töissä. Lomapäiviä oli vain muutama. Toisaalta en viitsinyt niinäkään vapaahetkinä, mitkä olin kotona, aloittaa mitään työtä. Tytär asui kesän meillä ja tämä minun ompelusalonki on hänen vanha huoneensa. Olisi ollut ihan tyhmää levitellä kankaat muutaman tunnin ajaksi ja sitten siivota kaikki pois. Voi olla, että oli ihan terveellistäkin pitää kunnon tauko ompeluksista. Mutta nyt aion sukeltaa kangaslaatikoihin!


 

tiistai 9. elokuuta 2011

kalajuttuja


Otsikosta huolimatta en ole koko kesää istuskellut laiturin päässä onki kädessä. Oikeasti en ole onkinut lainkaan, töitä tehden on tämä kesä vierähtänyt. Lähes ainoat ompelukset koko kesältä ovat kuitenkin kalastukseen liittyviä. Meillä oli mökkisaaressa muiden saarien väliset onkikilpailut ja lupauduin tekemään niihin pienet palkinnot. Parhaille lapsionkijoille tein kissa-aiheisesta kankaasta pienet pussukat, jotka täytin karkeilla. Ja onhan kankaassa myös kalanruotojen kuvia.



Aikuiset saivat kaupasta ostetut pyyhkeet, joihin aplikoin muutamia kaloja.



Kuva on hävyttömän huono, mutta olkoon. Pyyhkeet ovat jo uusilla omistajillaan, joten uusia kuviakaan en voi ottaa. Tosin toinen pyyhe päätyi kilpailun parhaana miesonkijana palkitulle meidän saarelaiselle. Myös kiertopalkintona toimiva pysti saatiin vihdoinkin meille, koska voitimme joukkuekilpailun.


Nyt pitäisi lähteä Ukkoa ulkoiluttamaan, mutta ehkä odottelen sateen loppumista. Tässä kuva Ukon kesätunnelmista.



Mukavaa viikkoa!

tiistai 31. toukokuuta 2011

kuinka tässä kävikin taas näin!


Varmaan vuosi sitten ostin joltain kirpparilta huonekalukangasmallipaloja. (Oho-tulipa aika pitkä sana.) No ne on ollut hautautuneena tuonne ties minne laatikon pohjalle ja nyt kun ne tuli käteen, päätin, että ainakin osasta teen jotain. Ja minullahan se "jotain" tuntuu aina olevan pussukka. Kolmeen kankaaseen löytyi sopivan väriset vetskarit varastoista.



Kankaat olivat niin pieniä palasia, ettei edes kiinnipitorenksua saanut. Sen sijaan vetoketjut olivat pitkiä, joten niistä jäi hyvät pätkät joista tein nuo renksut. Koska kangas on aika tomakkaa, en laittanut mitään vanuja väliin, pelkkä vuori riittää.



Tänään tuli Tilkkutarhasta tilaamani kankaat. Otan ne viikonlopuksi mökkisaareen pyöriteltäväksi. Eihän minulla siellä sähköttömässä majassa ole ompelukoneilumahdollisuutta, mutta jos jokin idea pullahtaisi paremmin mieleen, kun on kankaat nähtävänä. En nyt ehtinyt niitä kuvata, kun laukku on jo pakattu. Huomena lähdemme heti töiden jälkeen. Kaikille oikein helteistä Helatorstaita ja kesäistä viikonloppua!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

tosi tarpeeseen


Pienen ompelukipinän sain selatessani uutta Tilkkulehteä ja Fat Quarteria. Jälkimmäisestä löysin jotain sellaista, jota oikeasti tarvitsen eli koiran kakkapusseille pussukan. Yhdellä kertaa niitä valmistui kaksi, ihan hyvä juttu. Yleensä, kun lähden Ukko-koiran kanssa ulos, laitan pari pussia taskuun. Vaatteita vaihdellessa niitä pusseja kertyy vähän kaikkiin taskuihin ja pesuunmenotarkastuksessa niitä sitten löytyy ihan jokaisesta taskusta, koska eihän niitä aina tarvita edes yhtä, mutta varmuudeksi niitä tulee sullottua taskut täyteen. Vaan eipä enää. Esittelin näitä uutuuksia Ukolle, mutta ei se oikein tajunnut niistä mitään, mutta  tarkasti maun.



Ei vaikuttanut kovin iloistuneelta. Ehkä hän tajusi,ettei ne olleet mitään leikkikaluja.


Molemmat kankaat taitavat olla Tilkkutarhasta. Sattui onnekseni löytymään juuri kaksi noita lukkoja, muuten tämäkin innostuksen poikanen olisi hiipunut. Pussukoissa on vuori ja välissä ohut vanu.



Täytynee mennä vaakatasoon parantamaan flunssaa ja samalla jatkaa lehtien lukemista. Eiköhän niistä löydy lisää inspiroivia juttuja tai ainakin voi mielikuvitella tekevänsä vaikka mitä!

maanantai 23. toukokuuta 2011

heräilen keväthorteesta


Pääsipä tässä vierähtämään pitkä aika ilman uutta päivitystä. Syy on varsin selkeä; en ole tehnyt käsitöitä ja täämähän on käsityöblogi. Pienen pussukan pöllökankaasta sain aikaan, kun oikein pinnistelin!



Mökillä tuli viikonloppu vietettyä ja ihmeteltyä kaiken kasvamista. Tuli siinä hankittua kunnon flunssa, sain ehkä lahjaksi mieheltäni. Hän on jo toista viikkoa pärskinyt ja yskinyt, joten liityi seuraan.


Jouluhyasintti oli jo hieman riutuneessa tilassa.



Narsissit ja muut kevään keltaiset kukkijat loistivat kilpaa auringon kanssa.



Satoa ehkä tulossa? Ruohosipulia jo leikkasin, mutta epäilyttää nuo herukkapensaan kukinnot. Ei ole moneen vuoteen tuon kummoisempaan vaiheeseen marjat tulleet. Vaan eipä se haittaa, naapurilla on hyvin satoisat pensaat!



Ihan luvan kanssa olen siellä naapurin pensaissa pyörinyt, he kun eivät itse tykkää viinimarjoista ollenkaan.


 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

voittaja koukussa


Sain tuossa viimeviikolla meilin Keppihepalta, että olin yksi voittajista hänen bogin synttäriarvonnassa! Posti toi nopesti palkinnon ja jo kirjekuori oli aivan upea.



Kuoresta paljastui pikkuinen kortti ja ihastuttava Ompelijan ensiapupakkaus! Sen sisällä oli neula, hakaneula, nuppiksia, ja mustaa ja valkoista lankaa. Hauska ja tarpeellinen pakkaus. Ja tietenkin se ihana pussukka.



Kangas on kaunista ja tukevaa Marimekkoa. Tiesin heti, mihin käyttöön tämä tulee. Keppiheppa oli ommellut pussukan sisään nauhan, jossa on metallirengas. Lisäsin renkaaseen kaksi erillistä pätkää metalliketjua. Toiseen laitoin auton avaimen ja toiseen kodin avaimet. Ne mahtuvat hyvin pussukan sisälle, kun avaimet on taskussa tai laukussa.



Noin miljoona kiitosta Keppihepalle!


Itse en ole ommellut mitään, paitsi kahta tuolinpäällystysjuttua, joista en edes halua puhua mitään. Sen sijaan olen ihan koukussa kuntoiluun. Joka aamu Ukko-koiran kanssa lenkkeillessä minun on ihan pakko poiketa tuohon läheiselle urheilukentälle hieman käsivoimailemaan.



Ja iltalenkin jälkeen otan kickbiken ja lähden potkimaan! Rakastan tuota vauhtia, kun saa viilettää niin lujaa kuin jaksaa potkia.



Ja kaikki kävelylenkit kuljen Avian kengillä. Joko näillä iToneilla tai sitten iShapeilla. Ihan uskomaton juttu, miten kengät voi vaikuttaa niin paljon kävelyn tehokkuuteen.



Tänään kävin tyttären luona Tampereella. Mennessä poikkesin Iittalassa ja sehän on niin ihana paikka, että viihtyisin vaikka koko päivän. Kävin Soilin käsityötarvikkeita myyvässä liikkeessä ja ilman näitä kolmea kangaspalaa en voinut lähteä. Eli lienee pakko jotain pikkuhiljaa tehdäkin. Pöllökangas houkutti sympaattisuudellaan ja kun meillä on ne keskustan huuhkajat. Vihreää kangasta tarvitaan aina ja koirakankaassa oli muutamia varsin iloisia tyyppejä. Ihan hyvät perustelut, eikö vain?



Tässä samalla tätä kirjoittaessani olen katsonut ja jännännyt Suomi-Slovakia matsia ja Suomi voitti! Nyt soi Maamme-laulu. Hyvä Suomi!


Toivotan Hyvää Äitienpäivää tämän tyttäreltä saamasta ruususta ottamani kuvan kera.


 



PS. Syyringillä on jälleen näyttely. Tällä kerralla Helsingissä Paavalin kirkolla toukokuun 25. päivään asti. Näyttely on auki ma-to klo 11-15 ja seurakunnan tapahtumien yhteydessä.