Nyt olen ehtinyt ompelukoneellekin ja mitäpä sieltä muuta syntyi kuin pussukoita!
Aika tavanomaista, mutta kankaat on oikein hienoja.
Tuo takana oleva ison pussukkan kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta ja nyt se on jo päässyt käyttöön.
Hupsis! Kuva on väärin päin, mutta nyt en jaksa sitä alkaa veivata. Kyllä kuvasta näkyy, että vuori on raidallinen ja siinä. on tasku. Oranssikankaisen pussukan olen nimennyt pullukaksi. Pinkin kangas on softshelliä ja siinäkin on vuori, koska kangas on nurjalta puolen ihanan pehmoinen, mutta musta.
Tein muutaman projektipussukan, niin voin aloittaa lisää neuleita!
Talokankaan olen joskus ihastuksissani ostanut Eurokankaasta ja se on hiaman paksumpaa canvasta. Kummassakaan pussissa ei ole vuoria, surautin ne saumurilla.
Tässäpä Milo-pojan toppaliivi, jolle kävi kalpaten, kun Veikko tarttui rinnuksiin. Ompelin muutaman paikan palkeenkielien päälle ja liivistä tuli ihan hyvä.
Keskeneräisiä neulomuksia. Kynsikkäistä pitäisi tehdä vielä lapaset eli neuloa sellaiset lapasosat, jotka saa tarvittaessa käännettyä pois ja pystyy vaikkapa räpläämään kännykkää tai mitä nyyt sitten tekeekään.
Ja tässä on se raikulipoika, toppiksen repijä Veikko! Syötävän suloinen, mutta varustettu naskalihampailla, joiden käyttämisen kohteita hän ei oikein osaa vielä valita oikein. Tästä tapauksesta opittiin, että Veikko ei lähesty pukeutuneita kollegojaan, kunnes ei käy heti kiinni rinnuksiin. Milo on australian terrieri, söpö hänkin.
