Kasvojen kirjontaa

 Nyt on takana kasvojen kirjonta kurssi eli oikealta nimeltä Kirjotut kasvot -kurssi Espoon työväenopistossa. Oli oikein kiva ja antoisa kurssi erinomaisen opettajan ohjauksessa.

Meidän piti valita joku kuva ihmisestä tai eläimestä. Kuvasta tulostettiin sitten kevennetty versio, joka siirrettiin valopöydän avulla kankaalle. Minulla oli työsuunnnitelma, joka meni täysin uusiksi opettajaa kuunneltuani. Mutta saatan joskus tehdä sen alkuperäisen suunnitelmankin mukaisien työn.

Yksi neuvoista oli, että ei kannata ensimmäiseen työhön valita lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, sillä silloin alkaa helposti tehdä liian pikkutarkkaa ja tuhrua. Valitsin tyypin, jota en ole koskaan tavannut, koska hän oli kuollut jo paljon ennen minun syntymää. Tunnetkin varmaan tyypin.

Valopöydällä piirsin kaverista tämän kuvan, jonka siirsin kankaalle.

Kun teen käsitöissä hahmon, jolla on silmät, teen ne silmät viimeisenä. Nyt sitten lähdin revittelemään ja tein silmät heti alkuvaiheessa. Huono vallinta.

Siinä se nyt tuijottaa koko ajan ja tuo vasemmanpuoleinen silmä epäonnistui, siinä on varmaan kaihi. Ehkä joudun sitäkin vielä korjaamaan. Teen kaihileikkauksen.

No ei tämäkään silmä ihan parasta ykköslaatua ole, mutta parempi k uin tuo toinen.

Tähän asti kahden päivän ja kahden illan kurssilla pääsin! Täytyy herralle vielä takki laittaa ja joitan varjostuksia tehdä.

Hyvää 1. adventtisunnuntaita!

 

ompelua, konitohtorin hommia ja lelun korjausta

 Marraskuun iloja on vuosikausia ollut Tampereen kädentaitomessut. Jo monen vuonna olen käynyt ystäväni Kikin kanssa perjantaisin. Silloin ei ole kovaa tungosta.  Ostokset olivat maltilliset, vaikka toinen toistaan ihanampia lankoja olisi ollut kasapäin.  Kangasostokset jäivät sashikokankaiden lisäksi vain yhteen ihanaan nallekankaan palaseen. Vaan eipäs! Ostin Hento Stylen laadukkaita t-paita trikoita valkoisen ja meleeratun beigen. 

Olin varannut pöydän Tapanilan kylätilan joulumyyjäisiin ja halusin tehdä sinne muiden juttujen lisäksi nallekankaasta pussukoita ja teinkin. Mutta jouduin pöydän perumaan, koska minulla onkin Espoon Omniassa kiinnostava kasvojen kirjontakurssi. Haluan kovasti kehittyä kirjonnassa ja siksi se kurssi on minulle tärkeä. Pois en halua jäädä.

Vuorikankaat ovat melko vaaleita, en voi sietää mustia vuoria.

Nallet ovat kovin lutusia <3

Ompelin kääntöpussin käsitöitä varten ja nallekangas pääsi tässä työssä nyörinkujaksi. Eipä sitä tainnut juuri enempää jäädäkään, ehkä pikkuinen pala.

Tuo ihanan pirteä lanka on Eldurin Raanu Sampoa. Siitä tulee jossain vaiheessa sukat. Vaaleahkon ruskehtava beige on Lumoavan Babyalpakkaa. Aivan mielettömän pehmeää! Näitä lankoja varten ostin Petit Knitin Cumulus tee paidan ohjeet. Että sellaista sitten, kun nyt keskeneräiset neuleet ovat valmiina. En edes keri näitä lankoja, ennen kuin voin alkaa tehdä niistä sitä mitä pitääkin.

Sulo aina tulee kurkistelemaan minun käsityöpajan ovelle. Hän viihtyy täällä erinomaisesti, vaikka tilaa on vähän. Hän kuuntelee myös maanantaisin minun vironkielen etätunnin! Voimme varmaan kohtapuoleen keskenämme jotain pientä puhetta pitää viroksi.

Heittäydyin tuossa jokunen aika sitten konitohtoriksi. Kävin Viikin ratsastustallilla paikkaamassa heidän tekohevosta, Flikkaa. Hepo sai uuden hännän, vanha oli jonnekin kadonnut. Ensin tosin piti täyttää takamus, sieltä oli lihat kadonnut kokonaan! Onneksi sain Etolasta hankittua uutta tilalle. Ompelin paikkoja takapuoleen, kylkiin ja korvatkin täytyi kiinnittää uusiksi. Siitä tuli ihan hyvä hepo, jota ratsastuskoululaiset satuloivat ja laittavat suitsia ja muuta sellaista.

En ole itse ratsastanut kuin kerran lapsena. Tälla reppanalla oli iho repeillyt kyljistäkin. En ollenkaan ymmärrä, onko ehkä tapahtunut eläinrääkkäystä.

Minulle on tullut paljon kokemusta erilaisten elikoiden korjaamisesta. Tämä tyttären koiran, Veikon, joulukoira on ollut useasti hoitopöydällä. Nyt oli nahka kärsinyt pahasti, täytyi suunnitella suurempi operaatio.

Päädyin tekemään koiralle villahousut, kun talvikin on tulossa. Sillä on poskessa punainen paikka, kirsua on korjattu, vihreä takki on saanut punaisen alaosan ja kaulurin allekin olen jonkinlaisen tähtikankaisen paikan laittanut. Korvat on aivan riekaleet, semmoiset typistetyt. 

Tässä tämä voimakashampainen Veikko katselee parvekkeella ohikulkijoita. Kuva on elokuulta. On aita vehreä ja kukkakin kauniina. 

Pojat ovat hyviä kavereita ja ottavat pieniä lepohetkiä riehunnan välissä näin sievästi. Veikko on napannut possun kainaloon, leikki varmaan jatkui possun retuutuksella, sillä se oli menettänyt saparonsa.

kirjontaa ja mosaiikkikirjontaa

Viimeaikoina olen innostunut kirjonnasta. Mosaiikkikirjonta vei mennessään, se on todella hauskaa ja värikästä!

Mosaiikkikirjonnan tekniikan on luonut japanilainen Tomami Mimura. Hän on tehnyt tällaisia pikkaraisia eläinhahmoja. Vain nalle on oma malli, kolme muuta ovat Tomami Mimuran kirjasta.

Välillä kokeilin muitakin kirjontapistoja ja kesällä Fiskarssista (esineen kauneuden takia!) ostamani juuresharja pääsi malliksi tähän työhön. 

Torniolaisen ystäväni neule oli saanut reiän rintapieleen ja hän lähetti vaatteen minulle paikattavaksi. Toiveena oli kampela ja tuo on minun näkemys kampelasta. Muotoa katsoin netistä, kun en ole elävää otusta koskaan nähnyt. Se on lituska ja silmät samalla puolella päätä. Jotenkin sympaattinen.

Muutaman vuoden takaiselta Italian reissulla otin kuvan Amalfin rannikolta maalatusta taulusta. Tässä se on siirtynyt mosiikkiparsinnalla pikkutauluksi. No meri on muita kirjontapistoja.

Omaan ikivanhaan Ravintola Salven t-paitaan oli tullut reikä ja se sai paikakseen taiteellisilla vapauksilla luodun silakan.

Kissatauluja kirjontakehyksissä. 

Neuletakin taskusta pistin nallen kurkistelemaan.

Tämä pikkarainen on aikeissa mennä kylpyyn, mutta pistin pussiin ja annoin ystäväälle.

Mosaiikkiparsinnalla on kiva peittää pieniä reikiä tai kuten tässä, takkiin tullutta tahraa, joka ei pesulla poistunut. Siinä se lintu nyt peittelee metallisen heijastimen aiheuttamaa mustaa jälkeä.

Sormikkaanpikkureiän paikkasin mieluummin mosaiikkiparsimalla siihen nallen nassun, samoin lapasen peukalon.

Tässä oma Sulo-koira hieman ojentaa tyttären Veikko-koiraa, kun Veikko on taas riehaantunut ja repinyt nallelta korvan irti. Sellaisia ne pennut ovat.

Ja ristipistoja! Olen joskus melkein päättänyt, että niitä en tee ikinä! No tulipa nyt kuitenkin pisteltyä oikein urakalla. Ehkä ajattelin silloin aikoinaan, että en tee niitä mallien ristipistotauluja kuten Tuhkimo ja sen sellaiset. Ihan eri asia on oma malli, joka on tarpeeksi yksinkertainen!

Nyt on käsittelyssä mm. tämä aika väritön ja minulle tyhjänpäiväinen kangas.

Laitan siihen vähän väriä! 

Tee sinäkin tulevista harmaista päivistä värikkäämpiä vaikka kirjomalla jotakin!