mitään ei kannata heittää pois!

Edellisessä postauksessa taisinkin vilauttaa, mitä kirjontapuolella on tekeillä.

 

Tätä työtä kirjoessa tapahtui oikea kunnon moka, jota ei ole mahdollista korjata. Hetken se harmitti, mutta mitäpä tuosta, tekevälle sattuu. PunaPaula blogissaan kertoi omasta mokastaan ja kaikillehan niitä sattuu.

Yläpuolisessa kuvassa näkyy kehyksessä oleva tukikangas, jonka oletin olevan veteen liukenevaa. Mutta olin epähuomiossa ottanut väärästä rullasta ja tämä ei todellakaan liuennut veteen. Tämä on pois revittävää tukimateriaalia. Käsin kirjonnassa se repiminen ei onnistu. 

Ja miten se ylimääräinen tukimateriaali lopputulokseen vaikuttaa?

Tukikankaan alla on erivärisiä kankaita, joiden päälle olen kirjonut eri väreillä. Nyt tukikangas haalentaa taustan värit. Lopputuloksesta ei välttämättä tiedä, että on tällainen moka sattunut.

 Arvaatko, mistä materiaalista nämä pussukat on tehty?

No et varmaankaan, siksipä kerronkin.

Kyseessä on yli 40 vuotta vanhat kurahousut, joita on käyttäneet serkukset. Ensin vanhempi ja nuorempi peri ne sen jälkeen. Kurahousut ovat oikein hyvää materiaalia vaikka pussukkaan. 

Sain ystävältä nämä kurahousut, joista lupasin tehdä hänelle pari pussukkaa. Toisen hän antaa serkulleen ja toinen jää hänelle itselleen. Kurahousuja jäi vielä sen verran, että sain pienen pussukan ylimääräisenä. Hauskat muistot lapsuudesta.

Halusin käyttää kurahousujen olkaimen jotenkin mukaan työhön ja toiseen pussukkaan tein ulkopuolelle pienen taskun ja olkain sulkee taskun.

Molemmissa isoissa pussukoissa on sivutaskut sisäpuolella. Toisessa on vuorena kivaa retkeilyyn liittyvää kangasta. Siinä on polkupyöriä, telttoja ja matkailuvaunu. Uskon, että serkukset ovat joskus retkeilleet yhdessä.

Toisessa pussukassa on taskussa kissakangasta, koska serkku pitää kissoista.

Viimeviikolla pidin Kädentaitomartoille Oodissa Hexagon illan. Ompelimme käsin mallineiden avulla näitä kuusikulmioita.

Lopputuloksena syntyi neulatyyny! Niitähän pitää olla monta joka naisella.

Tänään marttojen kanssa valmistauduttiin viikonlopun Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Marttojen pöydässä voi tutustua ryijyn solmimiseen ja esillä on pieniä ryijyjä sekä vuoden käsityötekniikalla eli tilkkutöinä tehtyjä töitä.

Tämä minun ryijy ei ole perinteinen kaunis ja harmonin teos. Tässä on käytetty monenlaisia materiaaleja aina mummoni suruadressien nauhoista alkaen.

Tervetuloa moikaaamaan, itse olen paikalla lauantaina puoli kahdesta alkaen. Messuilla on varmasti paljon kiinnostavaa nähtävää! 

Väreissä ei ole säästelty!

Käsinpistelytöitä olen tehnyt. Ensin syntyi pieni liina ja heti perään jonkinlainen säilytin. Eli tämä on Kawandi työ ja se tehdään käsinommellen pienistä tilkuista. Tässä työssä pohjakankaan ja päällisen välissä villavatiini.

 

Minulla on yhdestä lahjapeitosta jääneitä Kaffe Fassetin punavoittoisia kukkakankaita ja niistä syntyi pieni Kawandi liina. Kokoa on 28 x 23 cm. Tilkkuja jäi vielä, joten taidan jossain kohdassa tehdä toisenkin.

Farkkurouva on palannut!

Boro tyyliin tilkkua vieriviereen farkkukankaalle. Tässä kohtaa en ollut ihan varma, tuleeko peruspussukka vai pyöreäpohjainen pussukka.

Tuli pyöreäpohjainen säilytin. Ei oikeasti ole näin vino, mutta ei tuo Pisan tornin matkiminen paha juttu ole. 

Säilyttimen sisältä näyttäisi pursuavan mitä sattuu, mutta ei se sellaista ole, ei!

Sieltä tuleva kaksinkertainen kangas on ommeltu vuoriin kiinni ja näin siihen mahtuu enemmänkin tavaraa ja sen saa suljetuksi nauhoilla. Työn korkeus on 15 cm ja halkaisija 14 cm.

On ehkä hieman hankala saada tolkkua tästä kuvasta, mutta siinä onsäilyttimen sisus. Kiltailloissa meillä tulee olla omat kahvi/teemukit ja kaikilla on hienot kuljetuspussukat niitä varten. Minä olen aika vähän käynyt killassa ja nyt oli ensimmäinen kerta kun minullakin on kuljetuskalusto kahvimukille ja leipälautaselle.  Koska kilta on aika harvoin ja minä vielä harvemmin paikalla, tälle oli ensisijainen tehtävä olla kirjontatyön säilytyspaikka.

 Kiltalaisilta kuulin, että Martta lehdessä on samalla tekniikalle tehty samanlainen työ. Posti ei ole vielä tuonut meille tätä lehteä, joten odotan innolla! Olenkohan oikein tosi Martta, kun olen samanlaisen törpön osannut tehdä kuin lehdessä on! 

Pieni kurkistus valmistumassa olevaan kirjontatyöhön.

Sulon kanssa päiväkävelyllä jokirannassa. Joella oli porukkaa suksilla ja ilman. Yksi pikkukaveri makasi mahallaan jäällä ja isä otti kuvia. Kysyin, uitko sinä, kun poika ikään kuin polski. Hän vastasi uivansa, vaikka ei oikeasti osaakaan. Sanoin, että nyt voit kuitenkin kertoa, että olet uinut keskellä jokea. 

Ihan melkein liian kaunista, kun kaikenmaailman varvut ja talventörröttäjät ovat kepeän lumen peittäminä.

Aurinkoista tulevaa viikkoa!