nokka kohti kurssia!

Ilmoittauduin ranskankielen kurssille! Selailin työviksen katologia ja mietin eri kurssivaihtoehtoja. Kädentaidoissa tutkiskelin tilkkukursseja ja jotain ihan uuttakin. Mikään ei innostanut tai sopinut muihin kuvioihin. Kielipuolelta olin aiemmin ajatellut italiaa, mutta olisi pitänyt alkeista aloittaa. Ranskassa saatoin jättää alkeiskurssit väliin ja hypätä heti tosi toimiin. 

Kurssilainen tarvitsee kivan laukun oppimatskuja varten. Kurkkasin eilen Svetlanan blogiin , josta päädyin Michellen kaava-apajille. Kaavat oli nopeasti käsillä ja työ saattoi alkaa.

Päälliskankaaksi olin jo heti Svetlanan blogissa käydessäni valinnut tämän vanhan vihreän kankaan. Pidän tästä kankaasta kovasti. Harmi vaan, nyt sitä jäi vain ihan vähän jäljelle.

Ranskan vanha kielioppikirja kurkistaa isosta taskusta. Opiskelija voi nääntyä ja kuivettua kesken pimeän syksyn. Tähän varauduin tekemällä sisuksesta hyvin energisen. Appelsiineistä saa valtavasti pirteyttä ja vitamiinejä. Nehän on kuin pieniä aurinkoja. Keltaoranssi ruutukangas on muuten vain energinen ja valoisa. Ja sopivan rytmikäs pitämään oppilaan ruodussa. Sisusvärit eivät kumpikaan ole olleet minun lempivärejä, mutta hyvän siedätyshoidon avulla käytän niitä nykyään ihan suvereenisti.

Kynät laitetaan kauniisti omiin koloihinsa. Kynätaskuun mahtuu muutakin pientä, vaikka pyyhekumi, purkkaa, karkkeja ja suklaapatukka.

Laukku on 29 cm korkea ja 2 cm leveä. Opintoja tukevana toimiva laukku tarvitsee itsekin hieman tukea ja sitä siihen on laitettu ohuen laukkuhuovan muodossa tärkeimpiin osiin. Huopa on tikattu oranssiin vuorikankaaseen takakappaleen ja läpän osuudelta. Etupuolella tukihuopa kiinnittyy appelsiinikankaaseen mm. kynätaskun tikkauksilla ja kappaleen ympäri tikkauksella. En huomannut kaavoja tulostaessa tarkistaa, että kaavat tulee oikeaan kokoon ja eihän ne ihan tulleet. Ei haittaa, laitoin sv:t, vaikkei olisi pitäänyt. Se vähän tasoittaa kokoeroja. Tuonne pääosastoon, mistä kielioppi jo kurkki, sopii myös iPad. Laittaisin sen mielelläni sinne, mutta eihän minulla ole sellaista. Mutta jos olisi, niin heti laittaisin. 

Kiinnitykseen minun versiossa käytetään yhtä nappia. Alkuperäisessä ohjeessa oli kaksi isoa nappia ja niiden ympäri meni jotain lankaa. Kaikki sellainen tuntui minusta liian sekavalta. Svetlana oli käyttänyt magneettinappia.  Ohi ohjeden on tuo roikutusrenksu. Halusin ehdottomasti jotain, mistä saan roikottaa tätä uutta opintoja tukevaa tuotetta. Tämän tekeminen oli kivaa ja helppoa. Taidan tehdä muutaman lisää.

juomalaukku

Säästin monta vuotta pientä palasta Marimekon "Kippis"-kankaasta, koska siinä oli punaviinilasi ja se lasi oli sentään puolillaan viiniä. Ei sellaista voinut heittää hukkaan. 

Tämä pieni tilkku on pyörähtänyt esiin silloin tällöin ja nyt nappasin siitä kiinni. Yksinään siitä ei ollut mihinkään, mutta muita sopivia tilkkuja oli työpöydällä. Näin syntyi pieni Juomalaukku.

Pieneen laukkuun sopii juomarahat, huulipuna, bussikortti ja kotiavaimet. Ehkä myös muistikirja ja kynä. Korkeutta on kymmenkunta senttiä ja leveillä voi 15 sentin verran.

Takapuolen jouduin kokoamaan Pirput Parput kankaan lisäksi Kivi-kankaasta. Kaikki siis Marimekkoa. Punainen lenksunauha on hyvin tyylikästä ja väritykseltään viiniin sopivaa kengännauhaa. Oikein urheilujalkineesta, näin laukun kanssa voi vaikka juosta. 

Juomalaukun kanssa terasseilla on syytä nostella lasia kohtuudella, sillä yliannostuksen vaara vaanii nurkan takana.

Non - niin. Tässä on jo alettu sikailemaan ja kuppi on mennyt nurin!

tuulahdus Italiasta

Juuri ennen lomaa ehdin ommella kassin ja pikkuisen laukun. Kassista tuli semmoinen kaupunkilaisen kauppakassin vaatimukset täyttävä eli aika hieno.

Musta kangas on pellavaa ja kuvakangas Eurokankaasta ostettua puuvillaa.

Halusin takapuolelle jotain piristettä ja sellaiseksi ompelin olkahihnaan samaisesta puuvillasta Firenze-tekstin.

Minulla on viehtymys pallolisiin kankaisiin ja koska tämä on "italialaistyylinen" hieno kassi, raaskin laittaa siihen vuoriksi yhden pallokankaistani. Kankaan mustat pallot ovat harmaalla pohjalla. Taskun kangaspala on klipsaistu samaisesta Eurokankaan puuvillasta. 

Toinen tavarankanto-ompelus on pieni iloinen olkalaukku.

Kangas on Vuokko Eskolan Marimekolle (v1958) suunnittelemaa Pirput Parput-nimistä kangasta, semmoista vahvaa puuvillaista laukkukangasta. Korkeus 20 cm, leveys 19 cm.

Vuori on hyvin tavallista vaaleaa puuvillaa. Laukkua tukevoittaa ohut laukkuhuopa.

Taskun tein pirtsakasta Marimekon kankaasta, jonka nimeä en nyt muista eikä sillä nyt niin väliäkään ole.

Minulle on kerrottu ja varoiteltukin, että aina täytyy olla edes kolikko taskussa, "ettei koirat kuseskele nilkoille". Tämän laukun kanssa ei sitä huolta ole, mukana on tanskalainen kolikko. Se on onnea tuova kolikko. Ihan oikeasti. 

Kesälomakästityönä, siis mökillä valmistuneena voin esitellä pitkästi kierrätetyt pannunalustat.

Ensin nämä ovat palvelleet vaatteina tai lakanoina, sitten niistä on tehty räsymatto ja mökkinaapurin kanssa hieman lyhensimme rikkoutunutta matonpäätä ja puretusta kuteesta virkkasin pannunalustat. Teki vaan mieli tehdä niistä jotain ja eihän minulla ollut kuin kolmosen koukku, kun kymppi olisi ollut sopiva. Sormilla sitten avustin ja niin nousi nämäkin rievut lattialta pöydälle. No älä siellä kauhistele, kyllä se matto oli pesty.

En kovin usein levittele keskeneräisiä tekeleitä, mutta tämä on nyt poikkeus. Tilkkulullan Maritta on tehnyt paljon kaikenlaista kivaa hexagoneista ja minullakin löytyi Tilkkutarhasta ostettuja hexagon-malleja. Ostovuotta en muista, mutta ei ne ainakaan pilalla olleet. Ompelukonevapaalla mökkivyöhykkeellä aloin näitä sitten värkkäämään ilman kovin tarkkaa suunnitelmaa, mikä siitä sitten isona tulee.

Yhden palan koko on suorasta reunasta toiseen 1 3/4" ja terävästä kulmasta toiseen terävään kulmaan 2". Tällä hetkellä tästä on tulossa vauvan heleä kesäpeitto. Valmistunee jonain keväänä jollekin kesävauvalle. Aika jännittävää sinänsä, kuka tämän saa. Joskus on käynyt mielessä, että ehkäpä tästä tuleekin kesäinen pöytäliina, mutta se on varasuunnitelma. Tämä samainen mökkinaapuri, jonka kanssa tuota mattoa korjattiin eli purettiin ja solmittiin uudelleen, istui meidän pihalla kun minä näpräsin näitä lappusia. Hänellä oli omalla mökillä virkkaus kesken ja pientä paloa käsillätekemiseen. Autoin ystävää hädässä ja ojensin tilkkuja, mallineita, sakset, neulan ja lankaa. Kelpasivat ja tulosta syntyi monen lappusen verran.

Tänään on ollutkin riehakkaita sadekuuroja ja ukkosen jyrinää. Meillä myös muutama Ukon haukahdus. Vaikka lomalla sataa, se on ihan kivaa, kun kuurot on rajuja ja lyhyitä ja heti paistaa aurinko. En siedä semmoisia velttoja sateita, joiden alku ja loppu on epäselvää, eikä itse tapahtumakaan näytä miltään. Korkeintaan tuntuu märältä. Nyt luonto sai vettä ja kasvit kukoistaa. Ajattelin alkaa kasvissyöjaksi. Voisin ensin syödä tämän paljullisen tyhjäksi. Keskellä alhaalla on ihana uusi tuttavuus minulle, curry kasvi. Huumaava tuoksu ja pettämätön maku! Pidän myös sitruunamelissasta ja kaikista basilikoista. Myös rakennuksina.

Tämä ei ehkä ole syötävää, mutta ihan kaunis kukka kuitenkin. Täytyy olla paljon silmänruokaa. Kilojen kanssa kamppailevana voisinkin nauttia viikon pelkästään silmänruoasta. Siitäpä tuli mieleen jostain lukemani diettivinkki nimenomaan kesäksi:

Tuuli käy lounaasta!

Hyvää loppuviikkoa!

Määki ja Honey

Tässä blogissa taitaa olla vuoron perään joko kasseja tai toiletlaukkuja. Nyt on siis toilareiden vuoro. Pienet ensin!

Pikkuisen nimi on Määki. Kokoa on 11 cm x 18, suurinpiirtein. Ja nimi avautuu tuosta alemmasta kuvasta, jossa Määki poseeraa yhteiskuvassa Honeyn kanssa.

Honey sai nimensä mansikkakaitaleesta. Mansikat ei ihan riittäneet Suonenjoki-nimeen. Kokoa Honeyllä on 15 cm x 22 cm. Pienemmässä ei ole taskua lainkaan,mutta vuori on iloisen pallollinen. En vaan muistanut siitä kuvaa ottaa ja eihän se oikeesti niin tärkeää olekaan. 

Töissä olen jo toista viikkoa loman jälkeen. Ensiviikolla alkaakin taas uudet lomaviikot! Ihanaa pitää lomia pätkissä. Tuntuu, että olisin ollut paljon enemmänkin lomalla. 

Olen välillä kirjoitellut tähän käsityöblogiin hieman ohi aiheen meneviä juttuja, kuten tuo kamalan pitkä pölinä Ilomantsin reissusta. Nyt siihen tulee loppu. Tämmöiset muut turinat ja tarinat kuvineen menee suoraan uuteen blogiin ihan kiva paikka ja tämä blogi yrittää pysyä ihan vaan saumoissa ja niiden varoissa, pistoissa ja niiden pituuksissa. Suunnilleen. Ihan kiva paikka hakee vielä muotoaan, mutta eiköhän se pikkuhiljaa löydä tyyylinsä.

Hei söpöliini!

Tervehdys kesälomalaiselta! 

Vihdoinkin, kun löysin kadonneet kassinkaavat, sain tehdyksi kaks söpöliiniä. Nyt on kateissa yksi tilkkupeiton päällinen. Punainen oli etukäteen tilattu ja se on niin samanlainen vuorta myöten kuin joskus aiemmin itselleni tekemä. No jaa, onhan tässä nyt se läppä, vaikka en ole läppäihmisiä ollenkaan.

Kangas Marimekkoa, sitä topakkaa. Pieni sydännappi läpässä on koriste, sillä läppä pysyy kovassakin menossa paikallaan magneettilukon avulla.

Samalla kaavalla ja läppäkin mukana. Puskissa ujosteleva laukku sai erilaiset kantohihnat kuin punaposkinen serkkunsa. Nämä sangat ovat ihan kiinteästi ommeltu ja sisällä on jonkinlaista pyöreää narua. Kangasta oli niin hintsusti, ettei yhtään pidempiä kantovempeleitä olisi saanut. Nämä ovat juuri sen mittaiset, että voi kivasti olalla kantaa.

Katsopas läpän sisäpuolta, sieltä löytyy salatasku. Ajattelin, että tänne sopii vaikka matkakortti, jonka voi heilauttaa lukijalle ilman sen esiin kaivamista. Ja kuvasta näkyykin, että myös tämä läppä pysyy paikallaan, kun juoksen siihen hiivatin bussiin täyttä ravia. No en kyllä ehkä pidä tätä itselläni, mutta joku toinen voi juosta. 

Huijausnappi tai kaksikin. Vaaleanpunaisesta irroitin kiinnityslenksun ja liimasin mustan päälle.

Vuoren ja päällisen välissä on ohut, mutta napakka huopa. Tuon sydänrivin kohdalta voi pujottaa kätensä taskuun.

Ukkokin kuljeskelee puskia pitkin. Hän ei kovin ylpeänä esittele lenkkareitaan ja uutta korva/pääverkkoaan. Verikorva uusiutui heti. Furunkoloositassut ovat ehkä paranemaan päin.

Jossain kohdin käväisin halpajunalla (ennen oli halpalentoja, nykyään halpajunia)  Wexlerissä Lahdessa. Tarve (?) oli vaaleapohjaisista kankaista ja jotain taustakangasta. Nämä kai täyttää vaatimukset.

Taito-kaupassa ihastuin näihin kanttikauhoihin. Käyttökohde on vielä hyvin, hyvin avoin.

Ilomantsin reissulla pysähdyttiin Savonlinnassa. Se on suloinen kesäkaupunki! Siellä pitsi silmään se, että ihmiset olivat hyvin pukeituneita. Oopperajuhlat tietenkin vaikuttaa pukeutumiseen ja näinkin yhdellä herralla ihanan,  paikkaan ja aikaan sopivan solmion.

Kuvausluvan pyysin ja herra ihan mielellään poseerasi. Sanoin kyllä, että otan vain päättömän kuvan. Kaikin puolin hieno, kelpaisi varmaan monelle miehelle, tähän kun liittyi kiva ja mutta aivan liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi.

Vaikea valita!

Mielelläni näkisin itseni tässä istuskelemassa jääkahvilla. Leivoksista en puhu mitään.

Yövyimme tässä Wanhan Apteekkarin talossa Kerimäellä. Ihanan kaunis paikka!

Krimäen uimarannan hiekassa oli paikallisten lapsosten taidetta.

Sukukokous pidettiin Ilomantsin Parppein pirtillä. Suvun juuret juontaa rajantakaiseen Karjalaan ja moni meistä on ortodoksi. Ennen varsinaista kokousta, joka ilokseni kesti vain tovin, pidettiin pieni hartaustilaisuus pirtin vieressä olevan pienen tsasounan pihalla.

Pirtissä meno oli iloista ja ihmiset innoissaan pitkästä aikaa tapaamistaan sukulaisista. Riehakas tunnelma pisti himmelitkin heilumaan! 

Kaukaisimmat sukulaiset tulivat Siperiasta. He taittoivat 5703 km:n matkan autolla. Seurueessa oli isovanhemmat, heidän poika vaimoineen sekä pariskunnan juuri aikuistunut poika. Serkkuni on tämän nuoren Nikitan FB-kaveri ja Nikitan äiti antoi meidän pöytäseurueen naisille muistoksi kaulakorut. Olin tällaisessa sukujutussa mukana ensikertaa ja ensikertalainen myös Ilomantsissa. 

Täälläkin yövyimme ja majoitus oli sen verran erikoinen, etten sano siitä yhtään mitään : / 

Pirtillä oli karjalainen pitopöytä monine herkkuineen. Kun muut alkoivat pienten kisailujen jälkeen tanssimaan, minä ja tytär suunnattiin kameroiden kanssa kohti korkeuksia.

Minä en kiivennyt kumpiakaan portaita, vaan käytin hissiä.

Kaikenlaiset hauskat kuvat vilistivät ohi hissin seinässä sen noustessa ylös.

Maisemat olivat mielettömän upeita! Kamerat napsahtelivat aika tiuhaan. En ole tuollaisissa vaaramaisemissa ennen ollutkaan. Tämä oli Pappilanvaara.

Paikka oli Hermannin viinitilan Viinitorni.

Tämä, että olin tuolla tornissa, on hyvin merkityksellinen juttu ja siksi sitä täytyy hehkuttaa. Uskalsin ihan muina miehinä kuljeskella tuolla tornin ulkotiloissakin! Minulla on korkeanpaikan kammo ja ylensä en pysty menemään tuommoisiin paikkoihin ollenkaan. Nyt vaan päätin, että en välitä enkä ajattele missä olen ja onnistuin yli odotusten! Ja tosiaan, syy tähän huikeaan rohkeuteeni ei ole lasissa oleva kupliva, minä olin se kuski.

Nautitaan kesästä!