Mökillä olevista kesäkukista suosiksi on noussut tämä Million bells. Se vaan jaksaa kukkia, vaikka jouskus on joutunut odottelemaan vesiannostaan hieman pitempäänkin. Se on jotenkin semmoisessa paikassa, että jää huomaamatta kun kastelukierroksella kuljen. Jotenkin outoa, koska ihan sen vierestä kuljetaan pihaan. Postilaatikko on vain rekvisiittaa, eihän sinne oikeaa postia tule. Muutama kesä sitten keksittiin tehdä postilaatikot muutamien naisten kanssa ja sitten kirjoiteltiin kortteja ja kirjeitä toisillemme.
Tein tuon laatikon ikivanhoista laudoista jotka aikoinaan löysin remontin yhteydessä ja laitoin talteen myöhempää tarvetta varten.
Villinä kasvavista kukista suosikkejani ovat sormustinkukat. Nehän on myrkyllisiä, mutta eihän noin kauniita viitsi alkaa maistelemaan. Siinä mielessä ne on vähän hölmöjä, kun eivät mene kukkapenkkeihin, vaan kasvavat milloin missäkin. Tosin nyt jo näkee missä ensi kesänä komistavat maisemaa, kun ovat kaksivuotisia ja ensimmäisenä kesänä tekevät semmoisen lehtiruusukkeen ja seuraavana kesänä sitten kukkivat. Välillä ne sijoittuvat varsin epäsuotuisaan paikkaa, minun kannaltani, mutta en raaski niitä poiskaan repiä. Olkoon missä haluavat.
Jännittävän näköisiä nuo kukat sisältä. Ihan kuin niistä valuisi jotain. Kukkapenkin kasvateista suosikkeja olisi akileijat, mutta ei niistä tänä vuonna voinut edes kuvia ottaa, niin olivat surkeita. Joku hiivati mato söi lehdet. Kukinnot, ne kamalan vähäiset, olivat tosi surkeita. En tajunnut heti aloittaa mitään myrkyn keittoa, enkä oikein osaakaan. Tänä kesänä oli matovaivat, mutta ei pahemmin liljoja kiusaavia liljakukkoja. Aina kuitenkin pitää kai jotain olla, pahus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!