Ensimmäisenä toivotan kaikille oikein reipasta alkanutta vuotta. Ilmoittauduin mukaan Maikin tilkuissa olleeseen hauskaan "jotain valmiiksi -hössötys haasteeseen tehdä joka kuukausi valmiiksi joku keskeneräiseksi jäänyt työ. Reipastuin tuosta haasteesta niin kovasti, että olen saanut tammikuun työn jo valmiiksi. Tosin valitsin helpon työn, josta ei paljoa puuttunut. Tai työ valitsi itse itsensä putoamalla kaapista suoraan syliin.
Pieni peittonen on ajalta, jolloin olin innostunut kankaiden värjäilystä. Olin työviksen kangasvärjäyskurssilla ja intoa riitti vielä kotikokeiluihin. Olin ommellut tuon tilkkupinnan valmiiksi ja jostain oudosta syystä reunakaitaleenkin, vaikka vanut, vuoret ja tikkaukset oli laittamatta. Vuoreksi löytyi itse värjäämää vihreää, johon olin painanut heiniä. Vanuksi bambua. Tikkaukset tein tietenkin koneella, eikä niissä ole mielikuvitusta käytetty, ei sitten yhtään.
Peitto on kokoa 75 x 90 cm. Oikeastaan on hauskaa kummastella miksi olen tämännkin tehnyt. Mikä on ollut kohde, jos on ylipäätään ollut mitään kohdetta? Miksi jäi kesken, en muista tämän pinnan tekemisestä yhtään mitään! Näitä asioita kun pohdin, luulen, että olen vaan halunnut päästä kankaista eroon tekemällä niistä jotain. Tätä tukee sekin, että näitä värjättyjä kankaita minulla ei ole yhtään jäljellä, ehkä joku pieni nokare jossin silppulaatikossa. No, samapa tuo, valmiiksi tuli. Parempi valmis outo kuin keskeneräinen outo.
Mitähän järkkyä seuraavaksi? Haaste on siinäkin mielessä kiva, että voi tehdä myös muita kekseneräisiä kuin tilkkutöitä. Tuossa vieressä onm kolmiohuivi, jonka olen aloittanut yli vuosi sitten ja ohjekin on jo hävinnyt. Keskeneräisiä sukkia on useita, samoin jokunen virkkausviritelmä.
Jos haluat nähdä oikeita, kauniita taidetilkkutöitä, suuntaa matkasi Herttoniemen sairaalaan. Siellä on Syyringin tilkkukillan jäsenen Sirpa Mettäsen näyttely Villasta viskoosiin, tilkkutaidetta sisustuskankaista. Sirpan työt ovat kauniita, pidän niiden väreistä ja työt ovat taidokkaita ja siistejä. Voin ihan hyvin sanoa näin, vaikka en ole ehtinyt käydä näitä töitä ihastelemassa, mutta olen nähnyt paljon hänen töitään ja ne ovat olleet tosi upeita. En usko kenenkään pettyvän tähän näyttelyyn. Itse pinkaisen sinne oitis, kun saan vapaapäivän, luultavasti viimeistään viikon päästä lauantaina.
Ja Helsingissäkin on lunta! Oli ihan eri fiilis aamulenkillä Ukon kanssa, kun oli valoisaa eikä iänkaikkista vesisadetta. Koirakin oli ihan innoissaan, vaikka kuvassa seisookin rauhallisena heppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!