seitsemäs joulukuuta ja kettu

Maisemaan livahti kettu. En olisi kyllä uskonut, että kettu onnistuu hiippailemaan kuvioihin mukaan, mutta mukava väriläikkä se tuolla metsässä on.

Nyt on koossa pari kuusta, mökki, koira ja uutena tulokkaana tuo kettu. Muistan lapsuudesta laulun, jossa sanat meni jotenkin näin: kettu juoksi yli järven, kettu juoksi yli järven ja muuta en muista.

Tätä me hoilailtiin Ruotsalaisen rannalla sijaitsevalla mökillä yhtenä jouluna, kun näimme oikeasti ketun juoksevan järven jäällä. Olihan sen mökkipaikan nimikin Ketunkolo ja aikuiset oli aikaisemminkin nähneet niitä kettuja, kesälläkin.

Ketulla on liian paksut jalat ja leveät leukaperät. Jotenkin pönkä olemus. Nuo kolme koipea on paksuja siksi, kun ne on jäänyt joskus ketturautoihin kiinni, eikä se turvotus ole vielä laskenut. Onneksi kettu pääsi niistä itse irti. Leuka on turvoksissa, kun tappeli suden kanssa ja sai siltä tassusta. Aika kamala kohtalo, mutta ei syytä suruun, nyt sillä on ihan hyvät oltavat. Vaikka leuka on hieman pois paikoiltaan, se pystyy syömään oikein hyvin. Luulen, että se saa vielä kavereita seurakseen. 

Nämä  omat paper piecingit on hieman kankeita, mutta kaikkea ei voi osata. Olis kiva, jos onnistuisin tekemään karhun. Kala onnistui, mutta eihän se nyt miltään näytä keskellä metsää, olisi kuin avaruudesta sinne pudonnut. En laita sitä, koska se ei sovi ympäristöön ja se olisi liian suuri verrattuna muihin.

Sulon suusta: "Minulla on monta palloa ja ne on kaikki tosi kivoja. 

Tänään haluan esitellä teille tämän ihan pienenä saamani pinkin nystypallon. Sitä on oikein nautinto pureskella, etenkin silloin pienenä, kun oli niitä hammasjuttuja. Vaihdoin pieneksi käyneet hampaani suurempiin, semmoisiin tosi vahvoihin. Siinä vaihtoaikana oli kivaa jyrsiä kaikenlaista ja yksi hyvistä sallituista pureskeltavista oli tämä pallo. Se on semmoinen puolipehmeä tai sittenkin puolikova. Pomppii oikein hyvin ja usein sohvan alle. Sieltä taipuisat kaksijalkaiset sitten ystävällisesti sen jollain harjanvarrella onnistuvat saamaan takaisin. On kiva katsoa, kun ne konttaavat."

Mukavaa päivää kaikille!

viides joulukuuta!

No olishan se pitänyt arvata, että mökin pihassa on koira!

Haukku kuulu jo kauas. 

Koiralla on selässä hieman kyttyrää vai olisko turkki vaan huolimattomasti trimmattu, kun on tuommoinen kummallinen pykämä selässä. Toivottavasti ei ole mitään ikävää, vaikka sijoiltaan mennyt selkäranka. Minipieni paper piecing työ.

Sulo ei ensin halunnut esitellä mitään, kun on tuo toinen koira tuossa. 

Ensin oli tarkoitus esitellä possun nassu, sitten kissa ja seuraavaksi pureskeltu porkkana. Lopulta halusikin sitten näyttää tämmöisen Sulo-Sammakko asennon.

joulukuun 4. päivä ja 2. adventtisunnuntai

Kuusikossa on talo, semmoinen pieni punainen tupa.

Siellä on täysi valaistus, kun on niin keltainen tuo ikkuna. Tai oikeastaan talo on vain  pikkuinen mökki, jossa on vain yksi iso huone, semmoinen tupa.

En yhtään tiedä keitä täällä asuu, autio se ei voi olla, kun on tuo valo.

Mökki on tehty hirsimökkinä ja vinttikolmio myös. Ajatus oli tehdä paper piecinginä, piirsin kuvan ja kaikki, mutta ompelin sitten miten huvitti. 

Sulon kalenterissa on sen lempilelu, possu. Ehkä joku kerta Sulo näyttää possun kasvotkin. Voi toki olla, että se on niin ujo sika, ettei halua näyttää nassuaan tai karttelee julkisuutta ihan muista syistä.

Joulukalenteri on myöhässä

Mutta ei se mitään haittaa!

Myöhäiset jutut on ihan kivoja, vähän niin kuin yllätyksiä.

Minulla ei nyt varsinaisesti ole ollut ajatusta pitää joulukalenteria, mutta muutama lukija sitä toivoi, niin yritetään ainakin.

Siispä täyttä laukkaa eteenpäin! 

Nämä heppehullun pikkulaukut olkoot ensimmäisen luukun juttuja. Nuorille neitosille passeleita pikkulaukkuja, joihin mahtuu kännykkä, kukkaro ja avaimet.

Kuvioihin on päässyt paljon erivärisiä ratsuja.

Vuoreen on jäänyt vain kavion jäljet.

Päällisen ja vuorin välissä jälleen .... ja tikkasin vaihtuvanvärisellä langalla ruudutusta. Muistelen nähneeni, että ratsastajilla on sellaisia vinoruutuisia ratsastustakkeja.

2. ja 3. päivän luukuista tupsahti molemmista kuusi! 

Tämä kaksikko tulee yhteen isompaan kokonaisuuteen, johon tulee useampia erilaisia blokkeja. Nämä kuuset on paperiompeluna tehtyjä ja toistensa vastakohtia. Aika levoton olo, kun en nyt oikein tiedä mitä hittoa ne muut blokit on! Täytynee mennä tuonne ompelusalongin puolelle pyörittelemään ideoita ja kankaita.

En varmaan jaksa enkä ehdi jokaiselle päivälle lurittelemaan, mutta kalenteri aukeaa aina kun on jotain sisältöä syntynyt. Täytyis tavata sitä Farkku-rouvaakin. Ei olla nähty pitkään aikaan. Hän on ollut Lontoossa, enkä ole varma, onko jo kotiutunut.

Sulo sanoi, että hänellä on joulukalenteri, jossa on joka päivä tällainen ämpärillinen herkkuja! No annetaan Sulonkin esitellä jotain tässä joulukalenterissa, mutta ei sillä voi joka päivä mitään herkkuja olla!

joulupuu on rakennettu, (vaikka on vasta 1. adventti)

Kyllä sitä 1. adventtina jo sen verran pitää joulumieltä olla, että joulukuusen hankkii!

Ainakin tällaisen kestokuusen voi tehdä jo nyt, koska takuuvarmasti siitä ei tipu neulasia, korkeintaan jokunen langanpätkä.

Nauhat asettelin ensin paikalleen ja vasta sitten, kun ne oli mieleisessä järjestyksessä, leikkasin oikean mittaisiksi. Sitten ompelin nauhat koneen harsinnalla pystysuuntaisesti keskeltä ja reunoista. Varsinaisessa ompelussa lankaa vaihdoin nauhan värin mukaan, ensin ompelin kaikki punaiset ja sitten valkeat jne. Välissä työtä tukevoittamassa on ohut laukkuhuopa. Taidan tunkea sitä joka paikkaan!

Taustaan, joka on tukevaa tummansisnistä puuvillaa, tehtailin pieniä tähtiä ohuella koneompeluun tarkoitetulla hopealangalla.

Vaikka ei olisi jouluisia nauhoja, voi käyttää niitä mitä sattuu olemaan. 

Kuusen alta löytyy muutama paketti. Niiden tekemiseen käytin paksuhkoa hopealankaa, jonka kiinnitin nyörin tapaan ohuella hopealangalla paketeiksi. Samalla tavalla tein lavtatähden. Kuusesta tuli kiva ja ihan jouluinen kukkanauhoista huolimatta. Myös pätkä Nalle Puh-nauhaa pääsi mukaan.

Tämän himmelin nimi on Petra. Hieman keskeltä muotopuoli, mutta muuten oikein kivannäköinen tähti. Malli on samaisesta PIrkko Kuuselan Himmelikirjasta kuin aiemmin tekemäni Miisa ja Maisa.

Sulo on jo ihan terve ja eilen tehtiinkin hänen kanssa 2,5 tunnin lenkki. Käytiin katsomassa hevosia Tuomainkylän kartanolla ja pitkin poikin, sinne ja tänne. 

Hyvää alkavaa viikkoa, kohta on joulukuu ja parhaillaan satelee lunta.

palkinto, molaus ja himmelöintiä

Kupolikilpailun palkinto on jo voittajalla, joten tässä kuva palkinnosta muillekin nähtäväksi.

Ei varmaan olisi ollut vaikea arvata, mikä palkinto on!

Pussukka tietenkin. Laitoin hieman kupolikangasta, että saaja muistaa miksi on pussukan saanut.

Aikalailla samoja kankaita molemmin puolin.

Vuori pilkkukangasta, välissä laukkuhuopaa ja toisella sivulla tasku.

Toimelan tilkkukurssia varten tein muutaman työn, joiden avulla tutustuttiin Mola-tekniikkaan. Tämä Kalamies-työ edusti hieman väärää suuntausta, mutta eräänlaista alikeompelua kuitenkin. 

Oikeat molat kun tehdään käsinompeluna ja tämä onkin surautettu koneella vapaaompeluna. Piirsin ensin paperille kuvan ja sen jälkeen valkoinen lakanakangas toimi varsinaisen työn pohjana. Koneompelun jälkeen leikkasin näkyviin valkoisen kankaan alla piileskelleet värilliset palat. Koska olin jo etukäteen päättänyt, ettei tässä tule näkymään kuin nuo kolme väriläiskää, laitoin päälimmäisen kankaan alle värikkäät kankaat vain valittuihin kohtiin eli pipo, kala ja kissa.

Tässä on sitten harjoitus, joka on lähempänä oikeaa mola-tekniikkaa. Kala-teemalla jatkoin. Tummansinisen kankaan alla on neljä muuta kangaskerrosta, joita sitten kaivoin esiin. Paremman näköisen näilläkin taidoilla olisi saanut valitsemalla yksiväriset kankaat.

Oli vaan niin tyhmä teko valita tummaa kangasta pimeän päivän käsityöksi! Ensin piirsin liidulla kankaaseen kalan ääriviivat, silmän, suun ja muut kuviot. Leikkasin teräväkärkisillä saksilla piirroksien mukaan ja kaiversin haluamani kankaan esiin kerroksien alta. Jossain kohdin leikkasin päällikankaasta  ja myös joistain alemmista kankaista palat pois, että sain käännettyä paremmin päällikankaan reunat nurjalle. Kiinnitin ne pienin pistoin.  Käytin aplikaationeulaa ja- lankaa. Vaikka koko ajan ajattelin, että leikkaa varovasti, niin siitä huolimatta leikkasin myös alimpaan kankaaseen pienen reiän. 

Eilen kävimme naisporukalla Ateneumissa katsomassa Amedeo Modiglianin näyttelyn. Pidin kaikista töistä ja erityisesti Nainen sinisessä mekossa, istuu. Se ei ole tuo tyynyn kuva, josta pidän myös. Samalla porukalla, äiti, sisko, tytär ja minä kävimme myös katsomassa feffan Tyttö nimeltä Varpu. Täynnä loistavia näyttelijöitä ja hieno kuvaus nykypäivän varhaisteinin elämästä monine tasoineen.

Himmeleitäkin olen ehtinyt tehdä lisää. Kävin ostamassa valkoisia pillejä mustien lisäksi ja niistä on tehty tämä Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta oleva malli, Miisa-pallo. Kirjassa on paljon hienoja himmeleitä, mutta täytyy pysytellä niissä malleissa, joihin ei tarvita 12 cm pidempiä keppejä.

Samasta kirjasta on tähtipallo Maisa. Sen pohjana on tuo Miisa-pallo.

En ole aikaisemmin tajunnutkaan, miten meditatiivista on tuijotella hitaasti pyörivää himmeliä! Pyöriessään sen muoto muuttuu koko ajan.

Sitten muita uutisia;

Sulo on flunssassa,

Aamulla varhain meidän parkkiksella paloi neljä autoa.

Taidan olla hieman kipeä, vaikka en siihen oikein koskaan suostu. On kylmä ja päätä särkee. Otin lääkettä ja nyt kuumaa inkivääriteetä. Kun viimeinen piste on paikallaan, menen sänkyyn, pistän pään karhutyynylle ja alan lukea Kimmo Ohtosen Tieto Finlandiassa ehdokkaana olevaa Karhu - voimaeläin kirjaa. Niin, ja onhan tuo kirja ehdolla myös vuoden Luontokirjaksi!

Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

kupolit hukassa

Kyllä tuli laitettua liian vaikea kuva-arvoitus!

Arvauksia oli useita, mutta ei yhtään oikeaa ja ymmärrän sen hyvin, sillä kyseinen Kotikirkko on hieman erikoisessa paikassa eli kerrostalon 4. kerroksessa Liisankatu 29:ssä Helsingissä. Vaikka kirkko on kerrostalossa hieman piilossa, siellä pidetään ihan normi palveluksia, esim. kaikki Helsingin ruotsin, englannin, kreikan ja romaniankieliset palvelukset pidetään siellä. No siinä pieni tietoiksu.

Koska kukaan ei arvannut oikein, vaihdoin kisan tyyliä. Kaikki, jotka laittoivat jonkun arvauksen, saivat yhden arpalapun. Olin ihan hämmentynyt, miten olitte jaksaneet kaivella netin syövereitä ja pähkäillä eri vaihtoehtoja!

Voittajalapussa luki AnniK.

Onnittelut AnniK:lle ja palkinto onkin yllätyksellisesti valmiina!

Postitan sen heti kun AnniK laittaa osoitetiedot.

Palkintoa en vielä paljasta.

Kiitos kaikille osallistujille, arvauksianne oli kiva lukea.

Joskus jostain olen ostanut tuollaista silmälasikissa- kangasta. En keksinyt sille nyt muuta käyttöä kuin pieni kassi. Tosin olisi voinut olla isompikin, koska kangasta jäi.

Kassissa on vetskari. Ei kaikki kansa pääse kurkistelemaan mitä siellä kassissa on.

Kassiin en laittanut mitää tukimateriaaleja, vaan on hieman velttoilevaa sorttia. Vuorissa on toisella puolella sivutasku. Kassi on 30 (korkeus) x 28 cm ja pohja 8 cm.

En olisi ikinä uskonut, että osaan ominpäin, tosin ohjeesta, tehdä edes jonkin tasoisen himmelin! No tässä ensimmäinen versio. Ohjeen keskellä oleviin "timantteihin" löysin 

täältä.

Kovin tarkkaa syynäystä tämä ei kestä, mutta hyvä alku tulevalle himmelintekijän uralleni.

Ohjeen timantit on tehty neliskanttisiksi, mutta tuo alin pikkuinen timantti on viisikulmainen ja sen osasin kehitellä ihan ite. Ja tuohon isoon, jonka sisällä on pienempi kaveri, keksin mitat. En vaan oikein tiedä, minkälaista lankaa noiden ohuiden muovipillien kanssa olisi syytä käyttää. Ajattelin mennä lankakauppaan kysymään vinkkejä. Ainakin ompelulanka on liian laihaa ja vaikeasti käsiteltävää, mutta ehkä ohuempi kalalanka tai joku vastaava. Pitää saada tehtyä vahvoja solmuja oikeisiin paikkoihin.

Mukavaa viikkoa, siskot!