talvinen torkkupeitto kaipaa kuvioita, autatko?

 

 

Koska maskeista ei ihan lähitulevaisuudessa taideta päästä eroon, päätin tehdä pienen pussukan myös näille tuikitarpeellisille maskeille. Tämän kun heittää kulloinkin mukaan lähtevään kassiin tai laukkuun, on vaihtomaskit mukana. 

Minulla on yksi Jelly Roll pilkullisista kankaista ja tähän pussukkaan kokeilin hyrriä näistä pilkkukankaista. Aika kivoja, sanoisin.

Tässäpä oikea palapeli! Kun en mitään fiksumpaa keksinyt, ryhdyin neulemallista tekemään tilkkupintaa. Yksi ruutu on valmiina 1" kokoinen. Tällä hetkellä työ on noin 55 x 55 cm. Tästä on tarkoitus tehdä torkkupeitto. Suunnitelma kuvioista on hyvin hatara,, joten voit antaa ehdotuksia. Väreinä on vain punainen ja valkoinen.

Taito Käsityö- ja muotoilukoulussa tutustuttiin nuno-huovutukseen. Merinovilla on tässä huovutettu sifonki huivin päälle. Aika kamalan näköinen ennen lopullista muotoa.

 Tämä oli semmoinen sivutuote ja ja palasesta sain tehtyä pienen pussukan, kuinkas muuten.

Tikkasin vielä villat silkkiin kiinni, että kestää paremmin käytössä. Koneessa on kivoja isoja tikkauskuvioita.

Kummipojasta oli Hesarissa juttua ja kivasti hän oli käyttänyt tilkkutäkkiä kuvaamaan tätä koronakautta. Hän sanoikin, että kun on suvussa käsityöihminen,  täytyy se uutisissa mainita.

Tämä oli minun nuno-huovutuksen päätyö. 

Harmaata, luonnonvalkoista, vanhaa roosaa ja pirteää pinkkiä.  Pinkin olisin voinut jättää pois, mutta siinä ne pallukat kuitenkin on.

Mietin hieman, jos menisin ostamaan luonnonvalkkoista merinoa ja huovuttaisin huivin toisenkin puolen. En oikein tykkää, kun siellä näkyy se sifonki.

Tasohuovutuksen tuotteena syntyi istuintyyny. Väripallerot on neulahuovutettu ja nuo reunan pistot ovat kahta eri villalankaa, ihan koristeena vain.

Istuin tyyny ei ole tyyny ollenkaan, ellei sisällä ole pehmustetta! Tein pyöreän sisätyynyn ja täytin sen vanulla. Takana on vetoketju, jos tulee tarvetta lisätä täytettä.

Olen ihan tyytyväinen tähän istuintyynyyn. Se on lämmin ja minä pidän pyöreästä muodosta eli kaiken maailman palloista.

Mukavaa loppuviikkoa!

 

Joulufiilistä

Helsingin uusin tilkkukankaisiin ja ristipistojuttuihin erikoistunut  Sentti ja Tuuma   lähetti seitsemälle tilkkutöiden harrastajille joulunpunaista kangasta fat quarterin verran. Siitä piti tehdä mukimatto. Koko ei ollut tarkkaan määrätty, omani ovat 7 x 10". Tein siis kaksi. 

Kuusi mukimattoa on jo julakaistu, minä olen seitsemäs. Ainakin Tilkkutie ja Tilkunviilaaja blogeissa on kivat matot pöydällä.

Enemmän näitä mug rugeja on instassa ja löytyvät häsällä #SenttiJaTuumaChristmasMugRug #mugrugs #mukimatto

 

Joulukuusia ja tähtiä!

Pohjakankaaksi valitsin valkoisen, vähän niin kuin toivoen lumista joulua. 

Tähdet on tehty scrappy tyylillä, sakarat jokainen hieman erikokoisina.

Ei kuusiinkaan mitään kaava tai mallia ollut ja siksipä ovatkin hieman hilpeitä. Pidän kovasti symmetriasta, mutta välillä pitää hieman irrotella! 

 

Tikkasin vapaata konetikkausta. Jos ei hyvin näy, niin kerron, että siinä on tähtivyö. Tai monta tähtivyötä, ehkä koko linnunrata. 

Kuinkahan kauan nämä säilyy valkoisina? Pieni läikähdys glögiä ja siinä se sitten on ja pysyy. Pitäisikö alkaa juoda valkoista glögiä?

Kaivoin joululampaan vitriinistä esiin. Sopi värinsä puolesta tähän joulufiilistelyyn. Vain piparit puuttuu ja se glögi. Vaikka molempia olen jo maistellut.  

Aurinkoista viikonloppua! 

 

rohkeasti punaista päin

 Nyt voi jo sanoa, että kesä on jäänyt taakse. 

Mutta tässä torkkupeitossa hehkuu kesän kukat läpi vuoden.

Ei ole syksyn tuntua, ei.

Panin palasiksi Kaffe Fassetin ihanat punaiset fat quarterit. Monimutkaista mallia en näille kankaille sen kummemmin miettinyt, jotenkin oli selvää, että yksinkertaisia neliöitä vaan. Eikä sekoiteta muita kankaita, paitsi taustaan ja kanttiin.

Tikkausvaiheessa minulla oli oma kone huollossa ja Tilkkutarhan Minnan Pfaffilla tikkaus sujui. Pfaffissa on kiinteä yläsyöttäjä, joka toimi hyvin.

Taustassa näkyy tikkauskuviot niin hyvin kuin näkyy! Kaarevia muotoja.

Taustassa on kahta eri kangasta. Höyhenet vie Höyhensaarille ja osassa linnut laulaa ja on kesäinen tunnelma. 

Peitossa on 20 erilaista kukkakangasta. En pidä pienistä söpöistä kukkakankaista, mutta tällaisista rehevistä, voimakkaista kyllä pidän! Reunakantin turkoosiin nappasin värin joidenkin palojen turkooseista kukista. Vanu kerrosten välissä on bambua, johon olen aikalailla tykästynyt.

Peitto meni lahjaksi ystävälle. 

Siinä ne kaikki kankaat ovat vielä nipussa.

Huovutusta niin märkänä kuin neulalla.

Sen verran tykästyin laina-Pfaffiin, että vaihdoin Husun tähän peliin.Oikein hyvin on yhteistyö lähtenyt käyntiin.

farkkujen kierrätystä

 Ostin jokin aika sitten Marja Matiisenin kirjan Teksased lapitöös. Yhtenä ehtoona otin sen sänkyyn iltalukemiseksi ja mitään tekstistä ymmärtämättä innostuin pitkästä aikaa farkkujen uusiokäytöstä.

Keittiön tuolit on kaivanneet pitkään uusia päällisiä. Mielessä on ollut monenlaisia vaihtoehtoja, mutta ovat pysyneet vain mielessä.

Ensimmäinen kuudesta tarvittavasta valmiina.

Tämä keskikohta on tehty farkkujen saumoista, jotka oli huoliteltu saumurilla. Joidenkin farkkujen saumat oli huoliteltu yhteen ja eihän ne tähän pujotteluun sopineet. Ensin apukiinnitin suikaleet toisesta reunasta pohjakankaaseen, sitten pujottelin. Yhteen suuntaan pujottelut  ompelin suoralla ompeleella  pohjakankaaseen kiinni. Eivät lähde repsottamaan.

Päälliset ompelin Ikean vanhojen pehmusteiden mallilla, kiinnitystä myöten. Olisin tietysti päässyt helpommalla, jos olisin ommellut solmittavat nauhat, mutta eihän tästä elämästä kannata helppoa tehdä, vaikeimman kautta vaan! Tarrakiinnitys, vaikka en tarroista edes pidä.

Kappas, sattuu pöydällä olemaan ruudulliset tabletit ja Tallinnasta joskus muinoin ostettu muki.

Kaksi sain tänään valmiiksi. En voi sanoa, että tulipa hienot. Aika tyhmät oikeastaan, mutta vielä pitää tehdä neljään tuoliin, niin luulisin, että se viimeinen olisi jo aika hieno.

Toisaalta, eihän näitä tarvitse nähdä. Tuolit on joko pöydän alla tai takapuolen alla. Eli aina piilossa.

Tuollaisen synkistelyn jälkeen täytyy laittaa hieman väripalleroita.

Aurinkoista viikkoa!

pää piiloon!

Paalopää saa kunnian esitellä ensimmäisen uusista kesälippiksistä.

Naapurin rouva tilasi itselleen kesälippiksen ja samalla kaavaalla hurautin sellaisen itsellenikin. Kangas on Marimekon ikivanhaa raitakangasta.

Vauhtiin päästyäni tein toisenkin samalla kaavalla.Tässä meloni esittelee myös Marimekon kankaaisen lippiksen. Molemmissa on vuorina ohut puuvillakangas.

Tämä on hieman eri mallinen ja kankaana trikoo, samoin vuorina.

Nyt, kun on ollut kovin aurinkoista, on kesälippiksille ollut käyttöä. Ja tuulista. Silloinkin lippis on mitä parhain, pysyy tukka pois silmiltä.

Marikylä

 Tämä työ oli esillä Tilkkulehdessä, mutta lehteen pääsi vain puolikas kuva ja siksipä esittelen koko työn nyt blogissa ihan kokonaisella kuvalla.

Ensin oli muutama Mari-kankainen mökki ja ryhmä iloisia kuusia. 

Kova rakennusbuumi kasvatti mökkikylää. Lopulta mökkejä oli jo 110 ja oli  tehtävä kuusiaita kylän ympärille, ettei se laajenisi liikaa. 

Kaikki kankaat ovat Marimekkoa ja siksi työn nimeksi tuli Marikylä.

Myös taustakankaat ovat Marimekkoa ja muutamista ylimääräistä mökeistä ja kuusista yhdet pääsivät taustaan.

Merelle!

Ensimmäinen lomapäivä!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee tähän peittoon. 

Ehkä 5 vuotta sitten aloitetun peiton viimeiset langanpätkät päättelin lauantaina mökillä. Alun innostuksessa leikkasin kaikki palat ja ompelin blokit kasaan, mutta siihen se sitten jäikin. (Lensin muuten rähmälleni tätä kuvaa ottaessani! Tuuli tarttui peitonkulmaan ja säikähdin, että se lentää mereen. Polvi hieman naarmuuntui, mutta ei sen pahempaa.)

Päätin tehdä peiton ennen kesäloman alkua valmiiksi. Asettelin blokkeja niin ja näin ja lopulta sain ne ommeltua yhteen. 

Kun oli pinta valmiina, muistin miksi homma oli jäänyt kesken.

Minulle oli tullut ajatus, että sinne tänne olisin laittanut blokin keskellä menevän puolen tuuman kaitaleen punaisesta kankaasta. En alkanut purkamaan, kun muutenkin oli niin kauan kestänyt tämän pinnan kasaaminen.

Päätin, että punainen piriste laitetaan kanttaukseen ja juuri se tekee peitosta vielä merellisemmän. 

Vuoriksi löytyi omista varastoista eläimellinen lastenhuoneen verhokangas. Kangas on aivan uusi, olen sen ostanut joitain vuosia sitten ilman erityistä tarvetta tai sitten tarve meni ja kangas jäi. Hyvänlaatuinen puuvilla ja pestynä vielä parempi. 

Eilinen kuvauspäivä oli niin tuulinen, että suunnittelemissani kuvauspaikoissa tuuli puhalsi niin kovaa, että peitosta meinasi tulla lentävä peitto. Vasikka Areenalle ei tuuli pääse riehumaan täydellä voimalla ja sain napattua peitosta kuvan, jossa se näkyy kokonaan. Tykkään tuosta pinnasta!

Peitto on 54" x 96" eli 137 x 224 cm. Yksi blokki on valmiina 6".

Peitto on tehty vartavasten mökille ja siksi sen nimikin on Merelle! Yleensä viikkaan valmiin peiton ja pistän vaatehuoneen hyllylle, mutta tämä oli täsmätuote. 

Vanhan laiturin kivijalan suojassa ei tarvinnut pelätä peiton karkaamista, kuten yläpuolen kuvassa oli vähällä käydä. Avustaja sai pitää kunnolla kiinni peiton kulmista. 

Tikkaus näkyy tässä kuvassa parhaiten. Kaarevia ompeleita. Peitossa on bambu-puuvillavanu. Ehkä hieman lapsekas taustakangas. Toisaalta se on kivan yllätyksellinen, kun on katsellut etupuolta ja kurkkaa taustaan. Ehkä jokainen odottaa näkevänsä ihan jotain muuta kuin elefantteja, virtahepoja tai kirahveja. 

Huomiseksi on luvattu myrskyä ja sadetta. Tänään siitä on saatu jo esimakua.

Hyvää alkanutta viikkoa!