Vuoden viimeiset kulttuuri pläjäykset tuli tänään. Ensin kävimme tyttären kanssa Amos Anderssonin museossa katsomassa tauluja. Kivasti oli laitettu ripustus ja oli mukana muutama semmoinenkin, jonka olisin ottanut seinälleni. Ne Helen Schjerfbeckit ainakin. Eikä vähiten sen takia, että ovat niin arvokkaita. Pidän niistä oikeasti.
Välillä kävimme syömässä lounasta ja vatsat täynnä siirryimme leffaan. Kotimaisissa leffoissakin löytyy aivan loistotöitä, tämä Kalteva tornikin oli ok. Etenkin Martti Suosalon roolityöskentely on ihailtavaa. Kuinka joku voikin esittää "hullua" niin taitavasti, ellei ole.... tai sitten on tehnyt valtavasti etukäteen töitä tutustuakseen skitsofrenikkojen elämään. Seela Sella on aina ollut yksi suosikkini naispuolelta, eikä tullut pettymystä nytkään. Loistava entinen balleriina, jolle ehkä maistuu viina. Tuoreemmista naisista oli mukana Liisa Kuoppamäki Suosalon omahoitajana. Tyylikkäästi hoiti sekä Suosalon että roolinsa. Kokonaisuutena elokuvassa oli ehkä liikaa kaikkea, joten se jäi hieman epäselväksi. Jos katsoisi toisen kerran, voisi hieman selkeentyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!