Loma on ohi ja oikeastaan jo viikko oltu kaupungissa. Tai tarkalleen ottaen kotona, sillä kaupungissahan meidän mökkimmekin on, jopa lähempänä keskustaa kuin koti. Koko loman aikana en pahemmin käsitöitäkään tehnyt, muutaman pipon sain virkatuksi.
Malli on hieman hämmentyneen näköinen. Pipo on virkattu ihan omasta päästä, siis ohje, ja lankoina on Mandarin petit. Kala- ja purjevenekuviot löysin Novitasta. Lehdessä ne olivat pyyheliinapitseissä, mutta toimivat ihan mainiosti noinkin virkattuina. Toisesta iposta ei ole edes kuvaa, mutta ei se mitenkään erikoinen ollut, joten kuvattomuus ei haittaa.
Loman aikana meillä oli siellä mökkisaaressa perinteiset naamiaiset. Mieheni kanssa olimme pukeutuneet hipeiksi ja minä olin raskaana. Odotin kaksosia ja nuo aiemmin tekemäni Dottee nuket esittivät vauvoista otettuja ultraäänikuvia. Vastaa taputellen iskulauseeni oli: "Make love, not war!" Paikalla oli myös saksalainen kuvausryhmä, jonka yksi mökkiläinen sovitusti kävi Katajanokalta veneellään hakemassa. Hieman oli herättänyt huomiota tämä kippari, kun joulupukin asussa oli karauttanut veneellä laiturin viereen. Nuo naamiaiset ovat aina tosi hauskat. Porukat ovat hienosti pukeutuneita ja esittävät valitsemaansa roolia kuin ammattinäyttelijät. Mukana oli myös Batman, Tarja Halonen, Sheikkejä muutama jalkavaimoineen, Justiina, kissanainen, musta enkeli, maanviljelijä, noitia, vakuutusmiehiä ym. Parhaat minun mielestä olivat Blues Brothersit! Aivan mielettömät tyypit. Asut olivat näillä herroilla aurinkolaseja myöten täydelliset. Toisella oli mukana musiikki ja toisella attaseasalkku, joka oli täynnä hyviä pasteijoita! Ja osasivatpa nämä kaverukset laulaakin.
Naamiaiset pidetään aina tämmöisessä rauniotalossa, jota me saarelaiset kutsumme valkoiseksi taloksi. Varsin mainio paikka tuommoisiin juhliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!