Lauantaina meillä oli mökkisaaressa perinteeksi muodostuneet naamiaiset. Tänä vuonna olin seriffi joka ratsasti paikalle pyssyä paukutellen. Pikkutytöt meillä päin harrastavat keppihevosia ja välillä tuolla sairaalan metsässä saattaa olla jopa kymmenenkin ratsukkoa painelemassa vaativaa esterataa. Eikä ne ratsut ole mitään kaupan keppareita, vaan itse tehtyjä. Jokainen on omanlaisensa eikä keppinä ole mikään uusi harjanvarsi, vaan metsästä löytynyt sopiva keppi. Yksi näistä tytöistä on tehnyt parisenkymmentä keppihevosta. Kaikilla hevosilla on tietenkin nimi ja luonne. Tyttöjen ratsastusta katsellessa teki mieli itsekin hieman kokeilla. Siis hevosen tekoa, ei niinkään sitä ratsastusta. Vain vajaa tunti meni aikaa ja heppa oli valmis. Kepin kiinnitin vasta mökillä. Minun hevoseni on nimeltään Helmi.
Hevonen, jossa taitaa olla hieman aasinkin verta, on ommeltu fleecestä. Harja jotain mohairlankaa ja silmät sekä hampaat askarteluhuopaa. Täytteeksi tyhjensin silppuroskiksen. Keppinä on vanhaa rottinkista onkivapaa. Helmi on seriffin hevoseksi ehkä hieman liian kiltti ja hyväuskoinen, mutta hyvin sillä pääsee laukkaamaan pitkin niittyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!