pyydettiin vilauttamaan....

millaisia neulatyynyjä on käytössä. 

Idea on lähtöisin aivosolun ajatuksia-blogista ja minä luin pyynnön Päivityksiä-blogista.  Tämä sattui juuri sopivaan aikaan, koska tuossa yhtenä iltana tein pikkupalloisista kankaista uuden nuppistyynyn. Halusin vaan käyttää noita kankaita, ei minulla ihan välitöntä neulatyynytarvetta ollut, kuten tulet huomaamaan.

Minulla on tietysti tämän uutuuden käytölle säännöt. Kukkasiin ei saa koskea kuin äärimmäisessä hädässä. Sydämen neulat pitää palauttaa paikoilleen. Mustat neulat pysyköön mustalla alueella ja isonuppiset noilla kulmin, missä nyt ovat. Pienenä koululaisena tyttäreni leikki usein minun nuppineulatyynyllä. Minä ompelin keittiön pöydän toisella puolen ja hän järjesti nuppikset "koulujärjestykseen". Semmoinen helmiäispäinen, isonuppinen neula oli opettaja ja muut oppilaita. Kaikki oppilasneulat asettuivat hienoihin jonoihin ja riveihin. Ehkäpä siitä lähtien olen laittanut nuppikset aina tarkkaan järjestykseen. Uskokoon ken haluaa!

Aika monta näitä neulatyynyjä on, mutta kaikki on jatkuvasti käytössä, mikäli ovat löytyvillä. On hyvä, että näitä on paljon, yhden löydän tarvittaessa aina. Tilkkukilta Syyringin yhdessä kokuksessa tai mikä se nyt on, tehtiin lintuneulatyynyt. Minulla oli sopivasti pesty sininen neule, joka oli oivallinen materiaali. Jalkana on edesmenneestä Tiimarin alennuskopasta löytynyt painava kynttilänjalka. Kursseille en tietenkään lintua vie, vaan mukaan pääsee tuo nalle tai sitten face book profiili-neulakirja. Roosa-vihreän tyynyn olen voittanut joiltain Tilkkupäiviltä . Se on tomakka ja paljon pistoja saanut, kohta varmaan hajoaa.

Kissa änkesi kuvaan, koska epäili ettei kukaan koskaan pyydä näyttämään, millainen minttanauhasi on. Nallessa on pienet napit vatsan alla ja ne kun avaa, löytyy moninainen kirjo neuloja. Se joskus kiljasee, kun pistän liian syvälle vatsaan, ehkä umpisuoleen asti. Nallen kaavoilla tein myös ketun hieman kasvoja muokaten,  mutta se ei asu enää meillä. Kuvista puuttuu ainakin yksi neulakirja, jolaisia tehtiin vuosi sitten Tyttöjen tilkkupäivillä Espoossa. Voi olla, että joku muukin on kateissa. 

Sitten on vielä nämä käsikorut! Rannekorun ostin, kun syyrinkiläiset vierailivat Marja Matiseen luona. Se on ihana ja siinä saa olla vain pieniä tai siis tavallisia nuppiksia. Nokkavan ostin Mikkelissä olleesta tilkkutyönäyttelystä joitain vuosia sitten, vai voitinko sen. En muista. Se on silmäneulojen koti. Etusormessa olevan sormuksen sain meidän yläkerran naapureilta joulukortin mukana. Se on hieno smagardi. Siinä on pääasiassa silmäneuloja, etenkin ne sokean neulat.

Paljasta sinäkin neulatyynysi!

näyttelyvierailulla Hollolassa

Jokunen aika sitten surauttelin pitkästä aikaa pussukan. 

Päävärinä sininen ja hieman oranssia piristyksenä. Farkku-käsityöpuuvillasta tein ulkopuolelle taskun. Sisäpuolella on myös tasku. 

Tämä on reilun kokoinen, mahtuu pullot ja purnukat. Välissä on ohut laukkuhuopa. Tikkaus harvakseltaan  tuollaista farkkutikkausta matkien.

Kävin Lahdessa Wexlerin kangaskaupassa tuhlaamassa saamiani synttärilahjarahoja. Tosi helposti ja hyvin sain lähes kaiken käytettyä. Samalla reissulla kävin Hollolan tilkkukillan 20-vuotis näyttelyssä palvelutalo Huilissa. Hain lähellä Huilia asuvan äitini näyttelyseuraksi. Ajoitus ei ollut ihan paras, sillä kun pääsimme paikalle, näyttelytilana toimivassa aulassa oli meneillään asukkaiden tuolijumppa. Alakerrassa seinillä olevia töitä pääsi silti hyvin katsomaan. Näyttelyesitteessä on lähikuva Satu Lehtosen Terapiaa työstä.

Ja tässä yksityiskohta, josta näkee tekniikan hyvin.

Työt oli laitettu Huilin korkeaan aulaan ja osa töistä roikkui toisen ja kolmannen kerroksen kaiteista. Ripustus oli siinä mielessä hankala, että näitä töitä ei oikein kunnolla päässyt läheltä katsomaan. Onneksi kerroksiin sentään pääsi, että sai samalta tasolta katsella. Kuvassa on Satu Lehtosen Kesävalo-niminen työ. Aivan ihanat värit ja nimensä veroinen. 

Palanen Leila Niemisen upeasta, käsinommellusta Isoäidin kukkatarhasta. Töiden kokoa on vaikea mennä arvailemaan, mutta tämä oli iso peitto.

Työ oli kiinnitetty toisen kerroksen kaiteeseen taitettuna niin, ettei sitä voinut nähdä kokonaisena.

Pahus vie, tämän työn tekijän tiedot ovat kadonneet. Sinisen ystävänä pidän tämän värityksestä erityisen paljon. 

Kaitaliinan tekijä on Marja Simola ja työn nimi on Retro. Osuva nimi.

Kolmen kerroksen ripustuksesta tuli tunnelma, että ollaan siivouspäivänä jossain keskeisemmällä puolella Eurooppaa. Siellä on rouvat heittäneet parvekkeiden kaiteille peitot tuulettumaan. Toisaalta ihan hauska ripustus. Kuva on otettu ala-aulasta.

Harmikseni kadotin tämänkin peiton tiedot.

Käsinommellun Kukkakorin tekijä on Aime Janger. Tämä oli pienehkö, ekä noin 40 x 40 cm.

Esillä oli paljon upeita töitä, mutta tyhmyyksissäni jätin kameran kotiin ja kännykän kapasiteetti ei oikein riittänyt hyvien kuvien saamiseen. Nämä muutamat sentään kehtasin laittaa muidenkin katsottaviksi. Jos satut liikkumaan noilla main, kannattaa ehdottomasti piipahtaa katsomassa. Näyttely on avoinna kuun loppuun asti. Vesijärvenkadulla (nro 19) olisi ollut jonkun liikkeen ikkunassa Lahden tilkkukillan töitä esillä ikkunanäyttelynä, mutta sadesäällä en sinne viitsinyt mennä. Ja olin ehkä siinä vaiheessa jo niin laskaantunutkin. Mutta Lahden moottoritien reunoilla oli paikoitellen hienoja ruskan värejä. Harmi etten niitä pystynyt siinä vauhdissa kuvaamaan. Jos olisi ollut talvinopeudet, niin ehkä silloin ;  ) 

Reipasta loppukuuta! Ihan kohta on jo lokakuu :o

heitin pelastusrenkaan...

Pieninä välitöinä syntyi lisää rannikko-aiheisa patalappuja. Edellisellä kerralla mentiin sieltä mökiltä rantaan, jossa seisoi muutama uimakoppi. Matka jatkui laiturille ja siellä oli veneitä ja niissä tietenkin pelastusrenkaat.

Hieman haparoivaa käsialaa on aluksen ja kotisataman tekstit. Voi johtua siitä, etä alus on vanha ja tietenkin pelastusrengaskin on jo aika paljon elämää nähnyt.

Saaren neidon kotisatama on Katajanokalla Helsingissä. Se on hieno purkkari ja olen siinä käynyt skumpalla. Tähän annoin ompelukoneen kirjoittaa aluksen nimen ja kotisataman. Käsiala on heti parempaa. 

Punainen rengas enemmän kolmiulotteisen näköinen, koska nuo vaaleat renkaan yli kulkevat raidat tein hieman kaareviksi. Täytyy vielä kehitellä näitä, koska en ole ollenkaan tyytyväinen kumpankaan. Punainen on lähempänä sitä mitä haluan. Patalappujen toinen puoli on ilman koristeluja eli joko sininen tai punainen. Välissä patalappuhuopaa.

Hyvää syysfiilistä kaikille pihlajanmarjojen ja kottaraisen kera!

Olisko uimakopille vielä käyttöä?

Kesäisissä tunnelmissa mennään! Edellisen postauksen kommenteissa Katinka kyseli tai mietiskeli, voisiko veneaiheesta saada patalappuja. Siitä tuli heti mieleen uimakopit. Juu, ei ne ole veneeseen liittyviä, mutta tässä nyt lähdettiin ensin kohti sitä rantaa, jossa ne veneet on. Katsotaan myöhemmin mitä matkalla syntyy.

Rantahiekalla seisoo muutama raidallinen uimakoppi. Olisi ihana mennä hiekkarannalle, uimakoppiin ja uimaan! Mutta nyt sataa vettä. Nuorena sitä käytiin uimakopeissa sateellakin ja ehkä juuri silloin. Poikia vilkuiltiin, hihiteltiin ja saattoi siellä joku pieni moiskahduskin osua poskelle. Silleen ihan vahingossa. Oikein mukavaa aikaa, sekin!

Näistä tuli niin hauskat, raikkaat, merelliset ja kesäiset, että tulen tekemään lisää heti kun aikaa on enemmän. Kaikki kankaat ovat Marimekkoa. Ripustuslenkkinä kengännauhaa. Entisen työpaikkani mallikengistä  irti riivittyjä. Kengät (yksi kpl kutakin) menivät roskiin ja olisi ollut sääli heittää hienot, käyttämättömät nauhat pois. 

Marttojen kässäkahvilassa oli aiheena Muhun kirjonta. Olen jokseenkin onneton kirjoja, mutta sain aikaan kolme hyvää vartta ja paljon pieniä solmuja. Söheröt langat sain Lealta ja nuo puolalla olevat ostin kesäretkeltä Turkuun. Keskiaikaisilla markkinoilla oli kaupan kauniita käsinvärjättyjä ohuita villalankoja. Ostin ihan värien takia. Seuraavalla kerralla kässäkahvilassa on villapaitojen uuskäyttöön ideoita. 

Mukavaa viikonloppua! 

kotiin ja mökille

Vuosia sitten tein aika nipun mökkimäisiä patalappuja, jotka tikkasin ne käsin ja tein koristeeksi mökkien eteen ja ikkunalaudoille kukkia. Yksi lappusista jäi omaan käyttöön ja onkin palvellut hyvin pienessä mökissämme. Kun silloin aikanaan esittelin lappuja blogissani, sain Espoon kaupungin Sosiaali- terveystoimesta kyselyn kuvankäytöstä. He olivat tekemässä esitettä Kotitiimille, johon halusivat blogissani olevan valokuvan mökkipatalapuista. Annoin luvan kuvan käyttöön, mutta pyysin laittamaan kuvaajan nimen kuvan alle. Niinpä siinä etusivulla sitten seisoo minun nimi. He lähettivät valmiin esitteen aikanaan minulle ja nyt se löytyi käsityökirjojen välistä.

Siinä ne kököttää kaikki kahdeksan lappusta ja sitten tämä yksi, joka jäi omaan käyttöön. Toin sen ja muutkin mökllä olleet patalaput kotiin pesuun. Olivat jotenkin sotkeutuneet sulaan suklaaseen. Virkatut patalaput olivat niin vanhoja ja surkeita, ihan kulahtaneita, että heitin ne roskiin. Tarvittiin uusia mökkipatalappuja.

Pari kappaletta uusia mökkejä syntyi eilisen aikana. Nyt ei ole yhtäkään pistoakaan tehty käsin. 

Eteisen pikkuinen jakkara kaipasi pehmikettä tai oikeastaan siinä kenkiään jalkaan tuhertavat ihmiset kaipasivat pehmustetta takamuksen alle. Sopivan paksuista superlonia löytyi, joten työ pääsi käyntiin heti, kun kerran sattui olemaan intoa.

Väritys löytyi lattialta eli matosta. Toisen puolen raidat järjestin hieman toisin. Reunus on ihan pikimusta. Kun pinnat olivat valmiit, tikkasin ne johonkin vanuun. Puuvillaa vai bambua, en tiedä eikä sillä mitään väliä ole. Hyvä ja pehmeä siinä on istua. Miten minä nyt noin mustavalkoisesta olen alkanut pitää? Tosin sininen on myös ollut viimeaikoina erittäin mieleinen väri. Voi olla, että kohta tykkään syksyn väreistä eniten ja sitten taas jostain toisesta.

Olen ilmoittautunut kovasti työväenopiston kursseille ja ensi viikolla ne alkaa. Yksi tilkkukurssi, yksi lyhytkurssi, jossa matskuna on parkettihuopa, ranskan opiskelu jatkuu ja valokuvauksessa jouduin jonoon. Ensin pääsinkin yhdelle kurssille, mutta jouduin sen perumaan päällekkäisyyksien vuoksi. No jonotetaan, jos vaikka ovi aukeaisi. Ja sitten minusta on tullut myös martta. Liityin Kässämarttoihin. Se marttailu on jotenkin jännää, kun aina miellän kaikki martat kotitalousihmeiksi. Mutta onneksi on kässäosasto. Niiden ei tarvitse osata leipoa ja tehdä kiiltäviä kastikkeita. Ihan vaan tavallista kivaa ja paljon kaikkea uutta, ideoita ja ihmisiä! 

Huomasin, että mitään liikuntaa ei oikein ole kalenterissa, mutta voihan sitä mennä juoksentelemaan ulos tai hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tuohon  taloyhtiön kuntosalille. Kävelysauvoja halusin kokeilla, mutta eipä niitä enää kirjastosta saanutkaan. Suksia olisi ollut, mutta ne on omastakin takaa. En halua niitä sauvoja suinpäin ostaa, koska saattaa olla, että en siedä semmoista kävelyä yhtään. Onneksi yksi naapuri tarjoutui kävelyseuraksi ja hänen miehensä lupasi lainata ne kepitkin. Ei kun menoks!