Liukkaita kelejä ja suussa sulavia sukkia

Nyt on ollut liukkautta muuallakin kuin Lahden laduilla. Onnettomuuksilta ei ole vältytty. Lahdessa ukkeleita meni kumoon laduilla tuon tuostakin, mutta onneksi ei sattunut mitään vakavaa. Ei katkennut luita.

Meillä päin Koiramäen linjan bussi pyörähti liukkaalla tiellä ja meni kyljelleen. Edellisenä päivänä oli jalankulkijoita sairaalat ja ensiapuasemat pullollaan ja bussin matkustajat saivat olla onnellisia, että onnettomuus ei osunut samalle päivälle.  

Muutama matkalainen sinkoutui bussista hangelle, mutta onneksi apu tuli nopeasti.

Ensihoitajat olivat erinomaisia!

Molemmat hoitajat jaksoivat hymyillä, vaikka potilaita oli paljon. 

Muutama matkustaja tarvitsi sairaalahoitoa ja ambulanssit lähtivät pillit vinkuen.

Ylämäki, alamäki...

Sairaalassa Leila Lammas otti loukkaantuneet huomaansa. Kenellekään ei jäänyt mitään pysyviä vammoja, nyrjähtäneitä tassuja ja häntiä sekä muutama pyörtyi ihan silkasta säikähdyksestä. Tämä kuvan kissa oli niin sikeässä pyörtymyksen tilassa, ettei herännyt kahteen päivään. Luultavasti halusi vain pysyä viehättävän hoitajan läheisyydessä ja leikki pyörtynytttä. Sitten alkoi kuulua sairaalan käytäviltä huhuja, että neiti Lammas oli ehkä valehoitaja. Susi lampaan turkissa. Jopas kissakin virkistyi, naukaisi ja pinkaisi pakoon.

Myöhemmin Lampaaan paperit löytyi Valviran laatikoista ja hän on ihan kunnon koulutuksen saanut hoitaja ja pikkaista vaille valmis anestesialääkäri. Että kaikki hyvin.

Ihan pakko laittaa tyhmä vitsi, jonka just keksin:

Onnettomuudessa ei katkennut luita, koska ne oli jo ehditty syödä!

Hah-hah, no olipas se nyt sitten hauska.

Täällä kotona on Sulolla ollut omat puuhansa.

Pitäisi aina mennä heti katsomaan, mitä hän nurkan takana puuhaa. Yhtenä päivänä oli napannut miehen sukan ja syönyt siitä koko päkiän pois. Seuraavana päivänä oli minun sukan vuoro. Eihän nämä ihan uusia sukkia olleet, mutta ehjiä kuitenkin. Noin isoihin reikiin ei minun taidoilla enää parsintaa tehdä. Yleensä ollaan tarkkoja, ettei jätetä villasukkia Sulon saataville, mutta nyt oli molemmille sattunut unohdus. Tosin en yhtään tiedä, mistä hän minun sukan on napannut, kun paria sille ei ole löytynyt....

Kysyin Sulolta, halusiko hän tehdä meidän sukista itselleen säärystimet ja ihan hyviltä ne näyttää hänen jaloissaan. Ja mitäpä tuosta, jos hieman muotoilee ja tuunaa esineitä, mutta Sulo oikeasti syö ne. Aiemmat koirat oivalsivat heti, että esim talouspaperirullan sisällä kolisee herkku ja sen saa repimällä pahvin rikki. Sulo on ymmärtänyt, että hänelle onkin nyt annettu uutta putkiruokaa ja syö sen pahvirullan. Joten niitäkään ei voi aktivointiin käyttää. 

Onni onnettomuudessa oli, että sain juuri parahiksi valmiiksi meille molemmille uudet sukat. Miehelle Novitan 7veljestä ja itselle ihanasta Aloeveraa sisältävästä langasta pitkään ja hartaasti tikutellut kaunokaiset. Kiitos Kati langasta, kauan se tekeminen kesti, mutta valmistui ihan parhaaseen hetkeen!

Mukavaa viikkoa ja kiitokset ihanista kommenteista!