sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tervehdys Kemistä!

Kemi on käyty ja arkea eletty jo hyvä tovi sen riemun jälkeen. Junalla Lean kanssa mentiin ja lentäen palattiin ja vielä jos laiska Finnair palauttaisi perutuista menomatkan lennoista rahat, olisi hyvä. Maksoinhan minäkin niille heti, joten voisivat olla yhtä ystävällisiä ja hoitaa asiat nopeasti selviksi.


Kemistä joskus toiste enemmän tai siis näyttelyiden töistä, mutta nämä kemiläiset on ihan pakko tässä näyttää! Ensin varovasti kurkin kirjastossa kirjojen välistä, mitä ihmeen porukkaa siellä seisoskelee.


Joitain kirjastotarkkailijoita kaiketi. Kovin olivat tyylikkäästi pukeutuneita, mutta kovin hiljaisia.


Sen sijaan tapasin useita upeita ihmisiä, jotka olivat ennestään "tuttuja" blogin kautta ja tulivat nyt esittäytymään. Yhdeltä tällaiselta sain aivan ihanan saksikorun! Kauniita pieniä pistoja ja kultahelmiä. En tiennyt tallaisia olevan olemassakaan. Jo korun rasia on tavattoman kaunis.


Minun pitää ostaa kultaiset sakset, että koru pääsee arvokkaaseen seuraan. Kiitos tuhannesti Marjoriitta! Kiitokset myös Sinikalle, Aulille, Päivikille ja teille kaikille muillekin uusille ystäville  mukavista juttutuokioista. Nyt on vieläkin mukavampi lukea kommenttejanne, kun on tavannut niiden kirjoittajan. 



Vähän ostin kankaita, kun kohdalle sattui.Vasemmalla ylimmät vaaleat on taustakankaita ja muut sitten varmaan johonkin suureen suunnitelmaan, joka on otsalohkossa pyörinyt, kun olen kankaita katsellut. Nyt ihan hämärää niiden kohtalo. Paitsi oranssi FQ-kangas. Siitä tulee pienen pieni olkalaukku, melkein valmis jo. Ostin vihdoinkin uuden terän leikkuriin! Nyt leikkaa, mutta toivottavasti myös päässäkin. Ja minipieniä magneettinaeppareita tärkeään tavaraan.


Tilkkupäivien tervetuliais-kuoressa oli muiden tärkeiden juttujen lisäksi pari nippua kankaita, nuo sinivoittoiset oikealla. Oikeasti nämä oli Lean kuoressa, mutta vaihdettiin, kun minulla oli niin punaista ja Lealla taas sinistä. Mihinkään pajaan en mennyt, mutta tuumaset-setin kävin ostamassa. Jos vaikka taiteilisi jotain. Ruotsalaisilta kauppiailta saatoin ostaa jonkin kankaan, mutta ainakin nuo kolme metriketjua. Kortteja hankin joitain ja huomaatko, moni on aika keltainen! Lean maripeiton kuvasta tehty kortti on kyllä aika punavoittoinen, semmoinen jouluinen, melkein. Ja Lealta sainkin jo ennen matkaa laatikollisen tilkkuilijan hakaneuloja! Ei minulla tuollaisia ole ollutkaan, mutta nyt on. Arpajaisvoittoni, neulatyyny, kököttää kuvan keskellä.


Uusimmassa Tilkkulehdessä oli juttu näistä blokeista ja siitä, miten niitä päädyin tekemään.


Kaikki alkoi värityskirjasta, jonka ostin viime vuonna Lahden Tilkkupäiviltä. Kirjan on piirrelleet Tilkkulehden entinen päätomittaja Maija Uusitalo ja hänen siskonsa Anni.  Näitä eläimiä väritellessä päätin kokeilla, onnistuisinko saamaan jonkin kivan blokin kuvien perusteella. ja onnistuihan se.



Minähän rakastan pilkkuja ja palloja ja tässä kaikki eläimet ovat pallollisia. Suurin osa kankaista on kotoisin toisten naisten varastoista. En ole niitä käynyt vohkimassa, vaan ihan olen saanut ja ilolla ottanut vastaan. Kvilttaajan jäännöspaloista synyi aika kirjavaa sakkia.
Peiton koko on 120 x 90 cm. 


Kylläpäs vasemmanpuoleisella kaverilla häntä heiluu korkealla!


Kissa on sipaissut oikein rusetin kaulaan ja yrittää hieman flirttailla koiralle.


Heppa on törmätä jättiläistipuun.


Tein vielä peiton lisäksi 40 x 40 senttisen tyynyn. 
Koiraihmisenä tietenkin iloisilla koiranpennuilla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
Toivotaan, että siitä tulee ennätys aurinkoinen!



23 kommenttia:

  1. Suloiset eläimet peitossa ja tyynyssä. Niistä tuli hyväntuulinen kokonaisuus.
    Aurinkoisia kelejä myös odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, mukavinta oli tehdä eläimille silmiä, häntiä ja korvia.

      Poista
  2. Voi tuollaiset tapahtumat ovat varmasti kivoja! Ihanaakin ihanampi on tuo uusi tilkkupeitto ja tyyny sen kaverina. Iloa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Tapaa paljon saman alan harrastajia ja näkee paljon upeita töitä. Tarvike ja kangasmyyjät on tietenkin iso plussa : )

      Poista
  3. Hei Marle! Nyt kylla kirjaston hiljaiset lukijat meinasivat taysin unohtua kun nain kaikki elain ystavasi! Aivan mahtavan suloisia! Olet saanut jokaisesta niin ilmeikkaan pienilla yksityiskohdilla ja hannat on tosi hauskat! Tilkkupaivilla oli varmaan tosi kivaa! x Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teje! Melkein unohdin koko peiton, mutta kuvat osuivat silmiin ihan muita kuvia etsiessäni. Tilkkupäivät oli kaikin puolin antoisa tapahtuma.

      Poista
  4. Peittosi on ihana ja iloinen tulkinta värityskirjan kuvista. Taidat tietääkin että Lea osti minulle pyynnöstäni tuon värityskirjan. Pilkulliset kankaat ovat parhaita printtikankaista. Olet mestari pikkupalojen hyödyntämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milja! Kyllä vain, värityskirjasi minun matkalaukussa pysyäkseen suorana. Pilkulliset ovat ihania, vaikka jollekin saattaa tulla mieleen vesirokkoiset eläimet.

      Poista
  5. Voi kuinka suloisia eläimiä peitossasi! Tuon alla joku pienokainen nukkuu makoisia unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, parempi mennä peiton alle, koska päällä on liian paljon "näplättävää" pienille sormille.

      Poista
  6. Kirjastossahan pitää olla hiljaa joten ihan oikein on Kemin kirjastoporukka asian oivaltanut;)
    Kangasvarastoa on hyvä täydentää aina kun niitä sopivasti vastaan tulee, menekkihän on melkoista:)
    Peittoa katselee ihan mielellään. Voisit tehdä siitä satukirjan kun keksit aina niin mukavia tarinoita.
    Blogissasi on hieno uusi tausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan! Siksi he seisoivat ihan sanattomina. Koko porukka. Välillä tuntuu, että kaappiin ei mahdu enempää kankaita, mutta sopu on sijaa antanut! Nyt on tarinat hukassa! Jos olisin tajunnut tehdä yhden hukan tuohon peittoon, olisi se tarinakin löytynyt. Ehkä tausta on vain kokeilussa : /

      Poista
  7. Niiin suloinen ja iloinen vauvanpeitto! Superhauska kirjastoväki:-D
    Sait tosikauniin lahjan.
    Paljon on sinunkin kassiin ihania ja hyödyllisiä tavaroita päässyt:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peitosta tuli kiva ja lapselle siinä on paljon katseltavaa ja kokeiltavaa noissa hännissä ja korvissa. Vain hyvin tärkeitä tavaroita hankin, eikö vaan? Lahja on niin kaunis, että taidan pitää sitä esillä tuossa rasian päällä, kun ei ole niitä kultasaksia.

      Poista
  8. Kirjastoväestä olisi ideaa neulottuihin nukkeihin. Söpö tuo elukkapeitto, kaiken karvaisia rotuja hyvässä sovussa. Kevätmieltä Raita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos olisin innokas neuloja, voisin neuloa eteiseen koko perheen roikkumaan seinälle. Ovat hyvin sopuisaa väkeä nuo kotieläimet.

      Poista
  9. Odotan mielenkiinnolla postausta Kemistä. Kyllä ovat hauskoja nuo tilkkueläimet. Niitä katsellessa hymyilyttää. Saamasi lahja on tosi kaunis.

    VastaaPoista
  10. En ole minäkään kuullut saksikoruista mutta kaunis se tosiaan onkin.
    Voi miten suloinen tuo peitto, siinä on pienokaisella paljon katseltavaa ja voi kiskoa hännästäkin. Kiva kun kaikki hymyilee :)

    VastaaPoista
  11. Onpa hieno tuo hiljaisten rivistö. Kiva idea. Mutta koirablokit vasta hienoja ovatkin. Tuota samaa olen toteuttanut joskus aplikoinneissani. Värityskirjan kuvio aplikaationa kankaalle.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Kemin kuulumisista. Koirapeittosi on ihan huippu, hyväntuulinen haukahtelu kuuluu tänne asti!

    VastaaPoista
  13. Aah, uuh, IHANA peitto! Hau ja Miau!

    VastaaPoista
  14. Ihana peitto, erityisesti koirat ovat hurmaavia!

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoista väkeä Kemissä! Saksikorusi on ylellinen!
    Eläinaiheinen peitto on niin hellyttävä - paras peitto lapselle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!