Äänestä oma suosikkisi!

 

Näin kevään korvalla on jo vuosia ollut paljon julkisuutta saaneet Miss Maatuska kilpailut. Tänään julkaistaan kymmenistä karsinnoista tähdistö-viisikkoon tiensä selvittäneet kaunottaret. Heidät on kuvattu talvisella promo-kiertueella pohjoisen laskettelurinteessä.

 

Tässä neidot yhteiskuvassa. Kilpailijat ovat hyvin samankokoisia ja heidän mitat ovat: pituus 180 mm, vyötärön ympärys 27 cm. Esittelen nyt tytöt numerojärjestyksessä.

 

 

Tyttö numero 1

Kirsi-Katinka

 

 

Kirsi-Katinka on kotoisin Keuruulta. Hän harrastaa leivontaa, alamäki juoksua, kahvakuulakisoja ja kuorolaulua. Hän opiskelee meikkitaiteilijaksi ja tulevaisuudessa hän haluaa meikata kansainvälisiä näyttelijöitä. Kirsi-Katinka unelmoi salaa itsekin näyttelijän ammatista. Tätä unelmaa ajatellen hän on käynyt nukketeatterikursseja niin kotimaassa kuin Virossakin. Nyt suunnitelmissa on pyrkiä paikalliseen harrastelijateatteriin. Kielitaitoisen tytön voi helposti nähdä tulevaisuudessa kansainvälisissäkin elokuvissa.

 





 Tyttö numero 2

Mai

 

 

Mai on kotoisin Kauhajoelta. Hänen intohimona on järjestötoiminta. Lisäksi tämä urheilullinen neito käy punttisalilla ja tanssitunneilla. Kesällä Mai liikkuu ympäri Suomea pinkillä prätkällä. Mai on aloittanut kirurgiopinnot Kauhajoen lääketiteellisessä yliopistossa. Muiden tyttöjen mielestä Mai on ehdottomasti koko joukon paras bilettäjä. Väsymätön parkettien primadonna!

 

Tyttö numero 3

Jenna-Jasmin

 

 

Jenna-Jasmin on oikea ilopilleri! Hangosta kotoisin oleva vauhtimimmi harrastaa perhosuintia, kuviokelluntaa ja steppausta. Jenna-Jasmin opiskelee kaksoistutkinoa Hangon instituutissa. Hän valmistuu keväällä puutarhuri/uimavalvojaksi. Unelmissa siintää perhe, jossa olisi vähintään kuusi lasta. Jenna-Jasmin paljastaa, että hän on jo löytänyt unelmiensa prinssin, mutta asia ei ole vielä edennyt silmäpeliä pidemmälle.

 

Tyttö numero 4

Lilja

 

 

Lilja on kotoisin Vehmaalta. Hän opiskelee kotitalouskoulussa kaikkia tarjolla olevia oppiaineita. Varsinaisen pääaineen hän aikoo valita ensi syksynä. Lilja rakastaa eläimiä ja harrastaa hevostelua, 4H-kerhoja, yösoutelua järvellä ja kalojen valokuvausta. Lilja on jo tehnyt hevoskuiskaajan töitä kotiseutunsa pihatoissa. Tämä rauhaa rakastava neiti on  virkannut valmiiksi kapioihin pitsit niin itselleen kuin neljälle siskolleen ja kahdelle serkulleen.

 

Tyttö numero 5

Isabella

 

 

Kaunista lappeenrantalaista vaaleaverikköä ei turhaan kutsuta Bellaksi! Jo pikkutytöstä alkaen Bella on ihaillut bambeja ja barbeja. Hänen isukki kutsuikin Bellaa lapsena Bambi-Bellaksi hänen pitkien hoikkien sääriensä takia. Bella unelmoi misseydestä ja kuuluisuudesta. Hän on osallistunut jo kahdeksaan kauneuskilpailuun, mutta kisakyllästymisestä ei näy merkkiäkään. Bella on myös ollut mukana kaikissa kotimaisissa tosi-TV ohjelmissa. Vanhempien painostuksesta Bella opiskeli pikaisesti sairaanhoitajaksi, mutta toivoo croisantteinsa löytyvän pöytään ihan muulta kuin sairaalasta. Harrastuksekseen Bella ilmoittaa purjevenekilpailuissa hengaamisen ja muotiblogien selailun. Toisinaan hän ompelee barbeilleen juhlapukuja.  

 

 

Tässä hurjapäiset tytöt tulevat jyrkkää rinettä alas hymyssä suin.

 

 

 

Rankan laskettelupäivän päätteeksi kilpailijattaret levähtivät hetkeksi. Ja yht´äkkiä jostain hyökkäsi kamala vuorigoira ja nappasi Kirsi-Katinkan hampaisiinsa.

 

 

On suorastaan ihme, ettei Kirsi-Katinkalle käynyt kuinkaan, vaikka peto ehti retuuttaa häntä hyvän tovin ennen kuin tyttöjen bodyguardit aktivoituivat toimimaan.

 

 

Luultavasti peto kuitenkin rauhottui ja poistui metkoihinsa Liljan taitojen ansioista. Lilja kuiskasi pedon korvaan jotakin, jota hän ei suostunut muille paljastamaan. Pääasia kuitenkin oli, että peto luikki tiehensä ja Kirsi-Katinka toipui sekunnissa kaikesta kokemastaan.

 

No niin, nyt on kaikki viisi kaunotarta esitelty ja sinulla on mahdollisuus antaa äänesi jollekin heistä. Miss Maatuskaksi valittu tyttö saa palkinnoksi matkalahjakortin ja  mahdollisuuden toimia Tallinnan risteilyllä laivaemäntänä viikon ajan. Ensimmäinen perintöprinsessa saa unelmaviikonlopun Haikon kartanoon. Toinen perintöprinsessa yllätetään yöjunamatkalla Rovaniemelle. Lehdistön ihannetyttö saa 7-päivää lehden vuosikerran ja kuvansa lehden kanteen kerran kuukaudessa.

 

Sinä äänetstäjänä voit voittaa mahtavan tuotepalkinnon! Kilpailuajan loputtua kaikkien äänestäjien kesken arvotaan palkinto. Valitettavasti palkinto on tällä hetkellä hieman haahuiluasteella, joten siitä ei nyt oikein voi tämän tarkemmin sanoa. Mutta jo se, että jotain on ehkä tulossa, saa varmasti teidät lukijat äänestämään vilkkaasi.

 

Äänen voit antaa vain kommentoimalla. Kerro oman suosikkisi numero ja/tai nimi. Äänetys päättyy 23.2.2013 klo 00. Sunnuntaina 24.3 julkaistaan eniten ääniä saanut Miss Maatuska-tittelin voittaja ja muut palkitut. Myös äänestyksen voittaja julkaistaan silloin.

 

Ja sitten äänestämään!



messuilta

 

Viime viikonloppuna pyörähdin Wanhan Sataman kädentaitomessuilla. Lauantaina siellä oli ollut aika ruuhkaisaa, mutta sunnuntaina oli oikein hyvin tilaa. Mitään erityistä uutuutta en huomannut, vaikka aika tarkaan kaikkea katselinkin. Minulle aina parasta antia on kankaat. Niinpä nytkin ilahdutin itseäni Tilkkutarhan ihanilla uutuuksilla ja Hämeen Tekstiilituonnin kankailla.

 

 

Vasemmalla puolella olevat kankaat ovat Tilkkutarhan uutuuksia, samoin ylärivin oikean laidan ruskea-beige-punainen.

 

 

Tässä yläpuolen kuvassa on samoja kankaita lisättynä muutamilla Tekstiilituonnin kankailla, kuten kirsikka-, tassu- ja koirauutiskankaat. Tämä kuva on otettu ulkona auringon valossa ja ylempi salamalla sisällä.

 

 

Tämä on ihan huippuhieno kangas! Itselleni ostin (juu, kyllä kankaatkin oli itselleni) lusikasta tehdyn sormuksen. Pidän näistä koruista, jotka on olleet aiemmin ihan jotain muuta. Nämä on minun mielestä muuntokoruja.

 

Huomenna tässä blogissa alkaa missikilpailu. Kilpailussa voit äänestää omaa suosikkiasi. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan joku tosi ihana palkinto!

 

 

Piristävää pinkkiä

 

Ostin jo viime vuoden lopulla Vallila Interior-liikkestä palan kaunista kangasta. Siitä on tarkoitus tehdä laukku tai kassi, ehkä molemmat. Harmikseni huomasin, ettei minulla ollut sopivaa tukimateriaalia, mutta valtava himo ommella jotakin ja sopivasti joutoaikaa. Tuollaisena hetkenä syntyy meikkipusseja. Leikkasin ensin tästä Vallilan kankaasta laukun kappaleet ja vasta sen jälkeen jämäpaloista otin pienet siivut meikkipussia varten. Pidän tästä kankaasta ihan mielettömästi.

 

Siellä se kököttää Mårtenin ja Marimekon peltipurkin välissä. Käytin tähän Tampereen Vaahtomuovista tilaamaani metriketjua. Laitoin pinkkiin ketjuun mustan vetimen. Jossain aiemmassa postauksessa noiden nipsujen laittamisesta oli keskustelua ja jonkun mielestä niiden laittaminen ilman työkaluja paikalleen ketjuun on mahdoton homma. Sain myös hyviä neuvoja ja vinkin, että Clas Ohlsonilta löytyisi joku apuväline tuohon hommaan. Olen kulkenut Ohlsonin ohi monta kertaa, mutta aina kokenut itseni niin kiireiseksi, etten ole käynyt sitä vehjettä kyselemässä. Sain ihan käsipelillä aika näppärästi nippelin paikalleen.

 

 

Päällisen ja vuorin välissä on ohut vanu joka on tikattu päälliseen. Tikkaukseen käytin koneen lainehtivaa tikkausta, koska rakastan merta ja odotan sen vapautumista jäästä mahdollisimman pikaisesti!

 

 

Mukavaa viikonloppua sinulle!





Ilmottaudun!

Hieman on aikaa päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Monena iltana on ollut hyvät aikeet päivittyksen tekoon, mutta aikeiksi on jääneet. Nyt kun Kvilttaajakin jo kyseli, minne olen kadonnut, on ihan pakko ryhdistäytyä. On tähän hiljaiseloon hieman syytäkin ollut. Tytär muutti tammikuun lopulla meille ja sai käyttöönsä vanhan oman huoneensa. Siinä meni minun ompelimo uuteen uskoon. Pakkasin kaikki kankaat ja muut tilpehöörit pois. Pienen pintaremontin jälkeen tytär asetteli omat kalusteensa ja tavaransa paikoilleen. Ompeleminen vaatii nyt niin paljon enemmän "sivutyötä", kun täytyy kaivella sopivat kankaat jostain sängynaluslaatikoista. Kaikki langat, sakset, nauhat ja vetskarit ovat ties missä piilopaikassa. Apua! Pelkkään tarvikkeiden etsimiseen menee kamalasti aikaa ja hermoja. Jotain olen kyllä tuhertanut tässä keittiön pöydän ääressä.

 

 

Muutama patalappu ja samasta kankaasta säilytyspussukka.

 

Säilyttyspusseja olen ommellut enemmänkin, muutaman jo ehdin antaa pois ennen kuvaamista. Näihin ei tarvinnut mitään muita tarvikkeita kuin kankaat, liimakovike ja ompelulanka.

 

 

Hieman ovat eri kokoisia. Jos tarvitsee viedä tuliaisia jollekin, niin voi nakata tämmöiseen vaikkapa hyviä suklaakarkkeja (toiveajattelua, ei meiltä niitä löydy kuitenkaan) tai servetipakkaus ja värillisiä kynttiöitä tai tuikkuja. Kaiken kun laittaa vielä sellofaanipussiin ja kaunis nauha siihen niin syntyy ihan kelpo vieminen.

 

 Sari Kädentaitojen Ihmeet-blogista ja Sini Singeri soikoon-blogista antoivat minulle tällaisen ihanan tunnustuksen. Suuret kiitokset teille molemmille! Olen iloinen tästä, että blogiani luetaan, vaikka välillä on hävyttömän pitkiä postaustaukoja. Olen törkeän huono jakamaan näitä tunnustuksia eteenpäin. En siksi, ettenkö haluaisi ilahduttaa vaikka teitä kaikkia, vaan olen ihan yksinkertaisen laiska ja saamaton. Joten en tälläkään kertaa laita tätä erityisesti kenellekään, vaan jokainen jonka blogissa olen olen käynyt vaikka kerran kommentoimassa, on oikeutettu tämän hyvillä mielin nappaamaan mukaansa.

 

 

Ensi viikonloppuna aion kummipojan synttäreiden, korisjengimme matsin ja saunaillan ja muiden menojen ohella käydä Wanhan Sataman kädentaitomessuilla imemässä inspistä itseeni. Jospa alkaisi tuo kone surrata ahkerammin! 

pala palalta

 

Moni kyseli kaakelointitekniikkaani ja tein tänään pienen säilytysrasian ihan vaan tekniikkakuvia saadakseni. Päätin käyttää toisesta pussukasta ylijääneitä mosaiikkeja hyväkseni ja se määräsi värityksen ja mosaiikkien koon joka on 1,5 tuumaa x 1,5 tuumaa (3,8 cm) sisältäen saumavarat (1/4 "). Näiden palasten lisäksi leikkasin vaaleasta kankaasta 5/8 tuumaista nauhaa (noin 1,6 cm).

 

 

Näitä palasia ompelin tuohon nauhaan peräjälkeen.

 

 

Tämän jälkeen leikkasin palat irralleen ja mietin hieman järjestystä miten haluan ne liittää toisiinsa, siis värityksensä puolesta. Kun jonkunlainen mielikuva syntyi, aloin ommella lappusia toisiinsa. Olin aikeissa tehdä pintaa jossa on 4 x 4 palasta ja niinpä ompelin näitä paloja neljän setteihin. Huomaa, että reunimmaisissa paloissa näissä neljän seteissä, ei ole tuota valkoista nauhaa!

 

 

Saumavarat silitän, kuten yläpuolen kuvasta näkyy, värillisten palojen eli mosaiikkien puolelle. Näin ne nousevat taustasta ylös ja tulee enemmän kolmiulotteisuutta.

 

 

Seuraavaksi ompelin valkeaa nauhaa neljän mosaiikin jonon toiseen pitkään reunaan ja taas saumavarat silitetään mosaiikin puolelle.

 

 

Kun liitin neljän jonoja toisiinsa, olisin voinut olla tarkempi ja saada täydellisiä saumoja. En ollut, koska se on ihan hirveää ompele-pura puuhaa ja tyydyin hieman heilahteleviin saumoihin.

 

 

Silittämällä voi hieman venyttää, jos joku pala on jäänyt liian pieneksi, mutta ei raudallakaan voi ihan kaikkea korjata. Tässä minulla nyt on ne neljä tarvitsemaani 4 x 4 palan pintaa. Olisin tietysti voinut kuvata loppuun asti koko työn valmistumisen. Jotenkin vaan unohdin ja ompelin kipon valmiiksi. Lisää syvyyttä saumoihin eli noihin vaaleisiin nauhoihin saa tikkaamalla. Leikkasin tähän työhön saumavarojen verran pienemmät vanuneliöt, jotka tikkasin muutamaan kertaan vaaleita nauhoja pitkin. Paikoitellen tämä "saumausaine" oli niin kapeaa, että meinasi tikkaukset karata mosaiikin puolelle.

 

 

Tuolla hyllyssä tuo Kuutio nyt on.

 

 

 

Ylärivin yksi mosaiikki on rikki. Halusin kokeilla, näyttääkö se kivalta, mutta ei oikeastaan.

 

 

Pohjaa en jaksanut tehdä paloista, eihän se mihinkään edes näy.

 

Sitten haluan kiittää vinkeistä, joita sain metriketju- ja kangaskysymyksiini. Hannele oli oikeassa, Kangastukusta olisin saanut ainakin yhtä kaipaamaani kangasta. Minä tarvitsin kankaita vain vähän eli 20 cm kutakin olisi riittänyt. Kangastukun minimiostos on 30 euroa, joten se sai jäädä. Kävin kaupungilla ja Matan tekstiilissä. Yllätyksekseni sieltä löysin yhtä tasan oikeaa kangasta ja muutamaa muuta, jotka pistän sopimaan työhöni. Nämä on ne kankaat, joita metsästän. Otan ostovinkkejä vastaan mielelläni. Oikeanpuoleista vaaleaa kiemuraa en tarvitse, sitä onnistuin löytämään.

 

 

Sitten vielä tuosta metriketjusta. Sain monta hyvää vinkkiä ostopaikoista. Päädyin tilaamaan ketjua vetimineen Päivin vinkkaamasta Tampereen Vaahtomuovista enkä vain siksi, että pidän niin kovasti Tampereesta ; = )   Samalla tilasin myös kristallimuovia, jota en ole onnistunut aiemmin mistään ostamaan. Aina on ollut loppu, kun sitä olen kysellyt. Jossain paikassa oli ketjun hinta halvempaa ja jossain sitä piti ostaa kelakaupalla. Vaahtomuovissa oli ystävällistä palvelua ja he laittavat vetimet paikalleen valmiiksi. Tosin haluan käyttää niitä sikin sokin, joten osan vetimistä halusin irrallisina. Aion kyllä mennä kysymään Ohlssonilta semmoista Tilkkurepun mainitsemaan laitetta, jolla vetimet saa paikoilleen. Tampereen Vaahtomuovin nainen sanoi, että niitä on hankala laittaa ihan käsipelillä itse. Metriketjua myydään ainakin Helsingin Tikatassa ja sieltä sitä olisi saanut heti mukaansa. Värejä ei vaan juuri ollut ja siellä se maksoi yli puolet enemmän kuin missään muussa löytämässäni nettimyymälässä. Myös vetimet siellä maksoivat reilusti enemmän.

Rattoisaa lauantaiehtoota!

 



kaakelointia

 

Joskus aikaa sitten kirjoitin Tunisian matkan jälkihuumassa, että haluaisin tehdä kaakelipeiton. Joku kommentoi, että se olisi varmaan aika kova. No en tietenkään tekisi sitä kaakeleista, vain saman tyylisesti kuin kaakelit on seinälle laitettu. Olisi niitä kaakeleita ja niiden väleissä saumat. Nyt on tällainen peitto tekeillä. Oikeastaan pinta on melkolailla valmis. Paitsi että jos teen peitteen meidän sänkyä varten, se vaatisi muutaman rivin "kaakeleita" lisää. Ja ongelma on se, että ostin kankaat Tampereen kädentaito-messuilta, mutta en tiedä keneltä. Paikka oli sellainen, jossa ei voinut maksaa kortilla. Harmi, sillä muuten voisin katsoa tiliotteesta ketkä kaikki on tiliäni tuolloin veloittaneet ja sitä kautta ottaa sitten yhteyttä kauppaan ja hankkia puuttuvia kankaita. Mutta jos en pikapuoliin onnistu saamaan niitä kankaita, teen sen valmiiksi tuohon kokoon ja se menee osastolle "aika tavaran nauttii". En nyt sentään viitsi ostaa kapeampia sänkyjä yhden peiton takia.

Ison peiton kanssa menee aina paljon aikaa ja se vaatii välitöitä. Semmoiseksi muodostui mosaiikkikokeilu. Ensin tein vain pinkeistä, eri sävyisistä punaisista ja muutamasta oranssista neliöstä pelkkää pintaa. En ollut suunnitellut mikä olisi lopputulos. Ehkä tyyyny tai seinätekstiili. Ei tullut kumapaakaan vaan tuli pussukka. Työstä jäi jäljelle vielä hieman ylimääräistä pintaa johonkin toiseen pieneen työhön. Tämän työn nimi on Tuumailtu

Hieman on ollut laatoittajalla huono sihti paikoittain, kun saumat menee vinksin vonksin. Täytyy sanoa, että tämän tekeminen oli aikamoista nysväämistä. Jouduin purkamaan muutamaan kertaan pohjakulmien saumat ennen kuin sain ne osumaan kohdilleen. Eikä ne olleet ainoat puretut.

 



 

No voi, voi, kuvassahan näyttää, että kulman sauma on ihan kateissa! Oikeasti sauma näkyy hyvin tuossa alakulmassa. Meikkipussin koko on 22 x 12 cm. Yksi ruutu on noin tuuman kokoinen.

Tähän pussukkaan kokeilin MarLilta saamaani metrivetoketjua. Täytyy sanoa, että on kätevää! Nyt on otettava selvää mistä sitä saa hankittua ja tilata. Ruotsissa ainakin on ja monissa väreissä. Koska minua kiehtoi tuo kaakelointitekniikka ja ihastuttava vetoketju, tein toisenkin pinnan pussukkaa varten. Tähän pintaan "kaakelit" oli pitkulaisia. Aika hauskan näköistä niistäkin syntyi.

 

 

 

Tämä Kirkkaasti on oikeastaan kukkaro, kokoa vain 14 x 9 cm. Molemmissa töissä on vuoren ja päällisen välissä vanu ja ne on tikattu noita vaaleita saumoja pitkin. Auriko on haalistanut värejä jotka ovat oikeasti kirkkaat.

 

Tuosta meidän kirjastosta saa lainata kaikenlaisia urheiluvälineitä kävelysauvoista luistimiin ja tyttären kanssa lainasimme lumikengät. Aika rankkaa tarpomista se oli. En tullut katsoneeksi kauanko kuljimme, mutta alaselkä, pakarat ja takareidet ainakin tekivät kunnolla töitä, joten tänään on vielä syytä venytellä hyvin. Huomasimme, että lumikengät herättävät mielenkiintoa. Ihmiset kyselivät onko rankkaa kävellä ja muuta kenkiin liittyvää.  Ja selvitykseksi sanon, että vastaantulijat olivat hiihtäjiä eli ei me sentään kaduilla näillä kävelty.

 

 

Remmit tahtoivat löystyä ja niitä sitten kiristeltiin.

 

 

Kauniita jälkiä.

 



Outo päärynä

 

Hello ystävät! Ja hyvää alkanutta vuotta.

Sain viime vuoden viimeisenä päivänä postipaketin ystävältäni Marlilta. Me tapasimme  Tampereen messuilla ja jo siellä Marli antoi minulle nyssäkän, joka sisälsi sadetakki kangasta, nyöriä ja ties mitä. Nyt tuli jatkolähetys tuohon edelliseen liittyen.

 

Tällaisia tarvikkeita paketeista löytyi. Nuo siniset sadetakkipalat ovat valmiiksi leikattuja rukkasen paloja. Nyöri on hyvää kassien sankoihin. Paketissa oli myös metriketjua, jollaista en ole ennen käyttänyt.

 

 

Paketista löytyi myös lasten sydvestin kupuja.  Kaikki on roskiskamaa, jota MarLi  on ystävällisesti dyykkaillut. Hän sanoi, että kyllä sinä jotain käyttöä näille keksit ja keksinhän minä.

Sadetakkikangas on oikein hyvä materiaali esimerkiksi uimahallipussukkaan. Tilkunviilaaja antaa aina kaikille töilleen nimen ja minä annan nyt tälle pussukalle nimeksi Outo päärynä.

 

 

Yläosan päällinen on Marimekon päärynäkangasta ja alaosana sadetakkikankainen sydvestin kupu. Vuori, josta en sitten ottanut kuvaa, on alaosastaan samanlainen kupu ja yläosa on tuota ensimmäinen kuvan etanakangasta, siis sadetakkia sekin. Tähän pussukkaan voi paiskata vaikka litimärät simpparit ja muut tarvikkeet, ei tule vesi läpi. Muuten, tuota mustaa nyöriä, jolla pussukka suljetaan, löytyi myös Marlin paketista ja vielä jotain muutakin, jota en nyt muista. Kiitos paljon, MarLi!

 

Nyt on jo kevättä ilmassa!

 

Sammakko se kurkistelee hangesta.