Taito käsityö- ja muotoilukoulussa ehdittiin pitää lähiopetuksena kolmiulotteinen huovutus. Tapasimme kolmen opiskelijan ja Aira-open kanssa Hiekkaharjun Taito käsityöpaikassa. Hieno paikka ja tilaa riitti.
Tuotteen sai valita oman tarpeen mukaan ja minä päätin tehdä pannumyssyn. Vähän kiinnosteli tossut, mutta niitä olisi pitänyt tehdä tietenkin kaksi ja saada ne vielä samankokoisiksi. Liian haastavaa.
Pannumyssylle on käyttöä ja taloista olen aina tykännyt.
Huovutus villat ovat Pirtin kehräämöstä, heidän värikartasta sai valita mieleisensä.
Otin vihreää, ruskeaa ja vaaleaa, hieman harmahtavaa villaa. Itseltä löytyi joitain jämiä ja tulihan innostuksen vallassa tilattua Pirtin kehräämöstä lisää villaa!
Tästä se itse työ lähtee! Villojen sisällä on "makuualustatsa" tehty litteä malli ja taustalla seisoo kolmiulotteinen malli, Valkoinen talo. Sen tein styroksi levyistä liimaamalla. Alapuolen villat ovat saumavarojen verran eli noin 3 cm leveämpi kuin päällinen. Saumavarat ohennetaan ja käännetään päällisen päälle ja huovuttaminen aloitetaan reunoilta kohti keskustaa. Tässä kohtaa käytettiin verkkoa villojen päällä. Oli koko ajan oltava tarkkana, ettei verkko tartu villoihin kiinni. Kun nuo villat on saatu hyvin huopumaan niin, että työ alkaa taipumaan kuperaksi, pohja leikataan auki ja muotti otetaan sisältä pois. Tässä kohtaa talontekele laitetaan kolmiulotteisen mallin päälle ja jatketaan huovuttamista.
Työ on huopunut jo sen verran, että puhdas, viileä vesi ei enää imeydy, vaan jää kauniiksi pisaroiksi huovan pinnalle.
Valmiista talosta huomaa miten villan väri on muuttunut huopumisen myötä.
Sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ihmepuut.
Takapihan puolella puutarhassa on kukkivia puita. Tämä taitaa olla omenapuu, jonka alla perheen koira nuuhkii, jos hänelle on joitain viestejä jätetty.
Toisella sivustalla kasvaa krasseja tai muita sen sukuisia. Ovat varsin aikaista lajiketta, kun ovat noin hyvässä kukassa samaan aikaan omenapuun kanssa.
Tämä on hyvin vanha talo ja talon toisen päädyn ikkunat ovat hieman vinksin vonksin. Uskotko, jos sanon, että tein ne tahallaan noin? Kyllä tein. Ihan allekain ne näytti tyhmiltä luonnoksessa ja päädyin kokeilemaan jotain muuta. Talon rouva on taitava puutarhaihminen. Ruusuköynnös jo valtavassa kukassa, vaikka on (ehkä) toukokuu.
Ruusuköynnös on Gotlannista tuotu, Visbyssä kasvaa samanlaisia. Jopa näyttävämpiä kuin tämä. Ruusut on tehty langasta, koska minulla ei ollut punaista villaa yhtään. Lanka oli jotain hienoa taidelankaa ja huopui hyvin.
Tykkään tästä talosta. Vähän se on muhkurainen, mutta jotenkin sympaattinen. Nimesin sen Harjulaksi. Minulle tulee Harjulasta mieleen semmoinen hieman huojuva ja vino pytinki. Vaikka tein sen ajatellen tuota teepannua, tämän alle sopii myös Mocca masterin lasikannu. Se on hyvä, koska aion viettää kahvihetkiä parvekkeella, joka kantaa tällä hetkellä nimeä Talvipalatsi, heti, kun sen nimi vaihtuu keväisemmäksi ja aurinko alkaa lämmittämään. Talvipalatsin ja Kesähuoneen välistä puuttuu keväinen nimi. Onko ideoita? Ei mitään vaatimatonta. Kun kaikki muu tässä talossa on jokseenkin vaatimatonta, niin nimet pitää olla hieman liioiteltuja. Ainakin tuo Talvipalatsi on melko korkealentoinen. Ehkä se on keväällä Odotushuone, kun odotetaan kesää. Näin se varmaan sitten menee. Ei syksyllekään ole nimeä. Kamala moka, sillä pidän syksystä ja siitä, kun illat hämärtyy ja kuitenkin parvekkeella voi vielä istuskella ja lukea viltin alla.
En ole joulukangasintoilija, mutta nämä kaksi kangasta olin sitten kuitenkin ostanut ja niistä tein pienen kaitaliinan. En tykkää yhtään ja liina onkin saanut lepäillä ihan rauhassa liinavaatekaapissa, mutta poistunee talosta, koska ei ole käyttöä. Täytyy myöntää, että jossain salakavalassa häiriötilassa ostin varmaan 4 pakettia joulukankaita, valmiita neliöitä. Ihan ovat paketeissaan yhä. Silloin näin ne mielessäni, jossa nykyään näkyy kaikenlaista valmista, ihanana jouluisena torkkupeittona. Nyt kyllä aika paljon ällöttää tuo ajatuskin.
Pieni ja söpö kukkaro. Kangas jotain vanhaa nostalgiaa.
Oli ihan pakko laittaa ikään kuin kevennykseksi tuolle jouluhöpinälle.
FB:ssä oli semmoinen "haaste", jossa luvattiin lähettää vuoden aikana 5:lle ensimmäisenä kommentin jättäneelle jonkun itse tehty juttu. Olin kerrankin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ehdin 5 joukossa kommentoimaan Tiinatein postausta. Sain melko sukkelaan tällasen pienen kukkaron. Ennen kuin avasin sen, ajattelin että mitä tänne oikein mahtuu. Mies sanoi heti, että neuloja. Ja totta vie, hän arvasi oikein. Tämä on ihana neulakirjan uudistettu versio eli neulakukkaro. Kaunis kuin koru.
Haasteeseen kuului tietenkin se, että itse laitan saman haasteen seinälleni ja näin teinkin. Tekoset on lähetetty, mutta yksi ei ole vielä ehtinyt perille Espanjaan, joten niistä sitten ensi kerralla.
Parhaiten uskon tällä hetkellä siihen, että uusi lumi on vanhan surma.
Hyvää alkavaa viikkoa!
