viimeisiä viedään!

Ja monellakin saralla! Kohta alkaa vuoden viimeinen vuorokausi ja Quilty 365- haaste on vielä kesken! Ihan loppusuoralla palojen kiinnittämisessä olen, mutta vielä niissä on aikamoinen homma.

Sitten kun kaikki palaset on koottu yhteen, alkaa tikkaaminen. Mietin jopa sellaista, että tikkaisin käsin joka päivä yhden blokin verran, mutta en taida kuitenkaan. Koneella pistelen menemään.

Eilen illalla, kun ompelin noita ympyröitä nojatuolissa istuen, tuli Sulo siihen viereen ja tyhjensi lelukopan sisällön lattialle, laittoi oman päänsä koppaan ja nukahti siihen. Kai se halusi fiilistellä, miltä vaikkapa pehmo-possusta tuntuu olla kopassa.

Tänään olin illalla siskon kanssa kahvilla Lönkalla sijaitsevassa turkkilaisessa Tulips Cafessa. Tilasimme turkkilaiset kahvit ja ystävällinen isäntä kiehautti ne hiekassa.

Sisko lähtee kuukaudeksi Espanjan residenssiinsä ja vietettiin hänen loman alkamisen kunniaksi kahvittelutapaaminen. 

Serviisi oli hyvin sievä ja kahvi erinomaista, jos pitää turkkilaisesta kahvista.

Paikka on sisustettu turkkilaiseen (ja ottomaanien) tapaan ja on viihtyisä. Musiikki soi sopivalla volyymillä ja henkilökunta oikein mukavaa. Kuvan seinä on hyvin kolmiulotteisen näköinen. Harha syntyy taitavasta kuvioinnista.

Suosittelen paikkaa.

Söin siellä aikamoisen herkun ja siksi olikin hyvä ehdottaa tyttärelle lakkopapereiden tekemistä.

Hänen kanssaan on perinteisesti silloin tällöin tehty mitä erilaisempia sopimuksia. Nyt tytär laati Herkkulakko-sopimuksen. Ihan itse valitsin tuon, ettei mitään herkkuja ennen Vappua. Olisin voinut valita toisinkin, mutta mennään nyt näin. Jäde hieman mietitytti, mutta en ottanut sitäkään. Vappuna sitten oikein överit!

Laura keksi kivan palkinnon tähän "kisaan". Tuo "ääretön häpeä ja lisää läskiä" kyllä motivoi!

Siinäpä sitä on suunnitelmaa ensi vuodelle. Tiukkaa kurinalaisuutta syömingeissä, lenkkeilyä ja kuntoilua. No on jotain kivaakin tulossa! Tilkkupäiville olen ilmoittautunut, hankkinut majoituksen, hyvän seuran ja matkat! Ja olen ihan varma, että jokaisena päivänä tapahtuu jotain mielenkiintoista! Niin käy aina, kun vaan pitää silmät auki ja havainnoi ympärillä tapahtuvia juttuja.

Heti kun ympyrät ovat kasassa, jatkan näiden eläinten parissa.

Päällimmäisenä on onnen hevonen ja se antaa teille kaikille onnenpotkun ensi vuodelle!

Saattaa näyttää, että sillä on laihat ja tikkusuorat koivet eikä ne mihinkään onnenpotkuun taivu, mutta kyllä vaan taipuu!

joten:

Onnellista Uutta Vuotta 2017 teille ihan kaikille ihanille ystäville!

saako jo avata?

"Voitko ottaa tämän kamalan hatun pois. En tykkää yhtään, ihan nolottaa moinen kotsa."

"Ihan oikeesti! Tässä on hymy, ota se kuva ja sitten pipo pois. Ei ole kivaa istua sisällä pipo päässä, kun omasta takaa jo tuo karvahattu. Punainen ei edes sovi minulle. Tää on ihan naurettavaa!"

"Siinä on sulle tonttu ja tonttuhattu."

"Taidan avata tämän paketin nyt, vaikka hieman jännittää."

 Tein muutaman riismuro-valkosuklaa kuusen. Hieman oudon näköisiä tuli, mutta oikein hyvän makuisia!

Sulo saa avata pakettinsa huomenna,

mutta paljastan nyt teille mitä sieltä paketista oikein löytyy.

Lintukoiran paketista paljastuu tietenkin lintu!

Kaavat on jostain vanhasta käsityölehdestä.

Teddykangasta, nahkainen nokka ja tekonahkainen pyrstö. 

Sisuksena vanua ja nokan sisällä kulkunen.

Silmät huopaa. (Ne hieman soutaa ja huopaa.)

Tämän kauniin katseen myötä toivotamme Sulon kanssa teille kaikille ihanille ihmisille

Rauhallista Joulua!

Merry Christmas!

melkein viimeinen joulukalenterin luukku

Tänä vuonna tein joitakin Mökki-lasinalusia pieniksi joulutervehdyksiksi.

Yritin tehdä saman kokoisia kuin viimevuonna tekemäni Kuusi-lasinaluset olivat. Tosin mökkien rakennusaikaan minulla ei ollut yhtään kuusta kotona, joten muistin varassa sitten rakensin semmoisia 3,5" neliöitä. Jotkut tein hirsimökkeinä, kaikki kuitenkin paper piecing-tekniilalla. Se on nyt ollut jotenkin tämän syksyn "mun juttu".

Yleensä kun hurahdan johonkin, teen niiitä hieman enemmään. Mökkeille mietin muutakin käyttöä ja sitten ne näytti ihan pieniltä venevajoilta joen tai järven rannalla.

Sijoitin nämä mielessäni Porvooseen ja tuo siniharmaa alareuna on sitten joki.

Takapuolella Porvoonjoki virtaakin melkein koko alueella. Vain ylhäällä on pieni kaistale maata. Ei ole joki jäässä, kun noin lainehtii.

Sulo sanoi, että älä aina kuvaa! Ujosteli ja laittoi silmät kiinni.

Sitten hän juoksi meidän sängylle ja kun menin kamerani kanssa perässä, laittoi päänsä piiloon pipoon, joka oli pesussa muuttunut aika pieneksi. 

Valmista tuli!

"Moikka!

Sain uuden hatun! Höpö nainen on laittanut kuviot väärin päin, mutta kyllä tämä minulle näinkin kelpaa. Omasta mielestä olen hyvin tyylikäs. Hattuun mahtuu tosi paljon ajatuksia ja niitä minulla todellakin on."

Sulo olisi halunnut kangaskopan itselleen hatuksi, mutta onneksi ilmat lämpenivät, eikä koira enää tarvitse hattua. Elikkä kangasmetsästä tuli koppa, jota voi käyttää vaikka suojaruukkuna tai piilona lankakerille. Tai jos olisi ihan tolkuttomat määrät karkkeja, voisi ne laittaa tuohon sammioon. Idean nappasin Tejen Nero´s Post-blogista. Teje on tehnyt koristeet aplikoiden ja ne ovat oikein ihanat, käy kurkkaamassa. Tikkasin koneella kuvioiden ympäri ja vaakaan. Välissä on tekokuituvanua, sattui olemaan sopivan kokoinen pala.

Vaihdoin amarylliksen huonekuuseen. Kukkakauppias sanoi, että tämä kestää niin kauan kuin haluan. Se oli kyllä aika kova lupaus. Haluan, että se kestäisi vaikka kahdeksan vuotta.

Monia kivoja arvauksia olitte laittaneet siitä, mitä arvelitte tästä tulevan. Sulolle tyyny, verhokappa ja pöytäliina nyt ainakin tulee mieleen. Kuvista on vaikea arvata kokoa, mutta tämä on 9" (23 cm) korkea ja halkaisija 8,5". 

PS. Älkää kertoko ylen porukoille, että Sulo katsoo telkkaa. Ne alkais vaatimaan Suloltakin yle-veroa. Olen ajatellut, että koiravero saa luvan riittää.

24 luukkua yhdellä kertaa!

Nyt kyllä sanon, että olenpas ollut tyhmä!

Olisin selvinnyt joulukalenterista todella helposti kun olisin tajunnut tämän.

Koska tein pussukan, jossa on 24 erilaista marimekon kangasta, olisin ensin leikannut yhden spalasen ja sitten arvuutellut, että mikähän mahtaa olla seuraava valinta!

Jokaiselle päivälle olisi ollut pieni kangaspala ja aattona olisin esitellyt viimeisen palan ja silloin koko pussukka olisi jo ollut koottuna  ja esittelykunnossa. Helppoa ja vaivatonta! Ei olisi tarvinnut miettiä, että entäs sitten! No nyt tuli sitten yhdelle päivälle koko roska. 24 erilaista marimekon kangaspalaa koottuna pieneksi pussukaksi. Vuori on myös marimekkoa ja se olisi 25. kangas. 

Sulo on saanut jo yhden joulukortin ja odottelee lisää.

pikkuhiljaa valmistuu

Nyt on kaikki ommeltu paikoilleen ja seuraavaksi alkaa tikkaus!

Mietin ensin, että tekisin sen käsin, mutta en kyllä jaksa. Pelkkä ajatuskin alkoi väsyttämään. Vaikka lumisadetikkaus olisi kyllä nättiä. Jos siihen ryhtyisin, ei tämä valmistuisi kuin vasta ensi jouluksi. Tykkään valtavasti tuosta taustakankaasta, se on Marimekon Noki. Ostin aikanaan aika monta metriä ja olen säästeliäästi käyttänyt, eikä loppu vielä häämötä. Se on hyvä. Oletko arvaillut, mikä tästä oikein on tulossa?

Sulo ei enää ehdi leikkiä, kun televisio on alkanut kiehtoa!

Noutavana lintukoirana tietenkin kaikki lintuohjelmat täytyy katsoa.

Hän aikoo opetella tuntemaan myös kaikki pikkulinnut vesilintujen lisäksi. Pitääköhän sille ostaa oma telkka? Sulo tykkää katsoa koira- ja kissavideoita. Kerran näytin yhden koiravideon ja Sulo katsoi sitä jo varmaan viidettä kertaa peräkkäin. Laitoin videon pois ja Sulo alkoi lyömään minua tassulla, että lisää! No annoin katsoa vielä muutaman kerran.

Tässä Sulo katsoo, jos alkaisi vaikka harrastaa agilityä.Taitaa jäädä toistaiseksi mietinnän asteelle, sillä aloittamisessa olisi muutama iso haaste.

Sulo pelkää noita kaikkia vempaimia! Tuskin ikinä uskaltaisi mennä tuommoiseen putkeen tai kipittää keppiviidakossa! Ainoa, mikä ehkä onnistuisi, olisi esteen yli hyppääminen ja kiipeäminen. Toko-koulutuksessa hän käveli jäykin jaloin häntä koipien välissä, koska koulutus pidettiin agility-hallissa ja siellä oli kaikenlaisia pelottavia kapineita. Perjantai-iltaa Sulo vietti katselemalla telkasta tulleen koripallomatsin. Mitähän se siitä ajatteli? 

 Mukavaa viikonloppua!

14 joulukuuta joulukortit postiin!

Hei, tänään pitää laittaa joulukortit postiin, jos haluaa lähettää ne joulumerkeillä, niillä edullisemmilla. Posti on l u v a n n u t toimittaa tänään postitetut kortit jouluksi perille! Ja tänä vuonna!

Mahtaakohan postin tarjoamat muut palvelut toimia paremmin kuin tuo perinteinen jakelu? Vai haetaanko mummo kävelylle illan suussa sovitun klo 13 sijasta? Tai tiskit jää huuhtomatta, lumet luodaan vahingossa naapurin takapihalta? En tiedä. Ei ole kokemusta enkä usko hankkivani postin palveluja koskaan, sen verran epäluotettavaa sen toiminta minun silmissä on. Siitä huolimatta tuossa pöydällä odottaa punainen kuori postilaatikkoon pääsyä.

Raidallisia kuusia hulpioista. Ensimmäinen kuusi on sankassa lumisateessa, toinen tähtikirkkaassa yössä ja kolmannessa on satanut lunta syksyn ruskeiden lehtien päälle. Nyt on Helsingissä satanut hieman lunta, toivottavasti pysyisi.

Kangasmetsään kasvoi pari kuusta lisää.

Sulo ei ole tänään yhteistyökykyinen, eikä halua näyttää mitään lelua eikä oikein itseäänkään. Paitsi tuon hammashymyn, jota tuntematon vosi luulla irvistykseksi.

Sulo järkyttyi kun näki, että parhaat kaverit on vangittu!

Nyt ne istuvat jo saunan lauteilla kuivumassa ja Sulo käy niitä katsomassa.

Ehkä ensi kerralla on sitten puhtaita kavereita näytettävänä. 

Eilen oli Syyringin "pikkujoulut" Eijan luona perinteiseen tapaan nyyttärimeiningillä. En ole juuri koko syksynä käynyt tapaamisissa, joten oli hauska nähdä ladyja, vaikka kaikki ei paikalla olleetkaan. Tein sinne jouluisen Pavlovan. Päällä on samaa luumu, kaneli, kermavaahto-seosta kuin välissä ja koristeena paahdettuja mantelilastuja, piparia ja puolukoita.

Emännälle vein jouluhauen. Oli niin eläväinen, 

että täytyi sitoa nauhalla tuohon alustaan kiinni!