Hui hai, eilinen päivä vierähti Tallinnan tuulessa. Olin laittanut kellon soimaan 6:15, mutta heräsin jo kuudelta. Puin päälleni ja rapsuttelin Ukkoa kaikessa rauhassa. Latasin kahvinkeittimen ja silmät jäi tuijottamaan mikron kelloa, joka oli 6:20. Samalla tajusin, että bussi menee kolmen minsan kuluttua! Olin laittanut kellon soimaan tunnin liian myöhään. Kamalalla vauhdilla joitain meikkejä reppuun, takki päälle ja pysäkille. Onneksi olin pukenut heti herättyäni ihan normaalit vaatteet joilla saattoi lähteä matkaan. Illalla olin varannut erilaisia pusero-jakkuvaihtoehtoja aamuksi, mutta valinnat jäi tekemättä ja kahvit juomatta. Onneksi laivalla on aamiaistarjoilu ja se oli jo valmiiksi maksettukin. Muutoin matka oli mukava, enkä tällä kerralla töpeksinyt niin kuin eräällä kerralla. Näin silloin mielenkiintoisen kangaskauppan kellarikerroksessa ja sinne oli oitis päästävä. Kaupan oviaukko oli kamalan matala ja portaat jyrkät kuin mitkä. Mietin, olisiko parempi mennä peruuttamalla vai etuperin. Kauppaan päästyäni ja tervehdykset vaihdettuani mainitsin myyjälle hankalasta ovesta ja portaikosta. Hän sitten rauhallisesti kertoi, että heillä on kyllä ovikin ja kunnon portaikko, mutta voihan ikkunastakin tulla. Kyllä nauratti ja naurettiin sitä eilenkin, kun saman liikkeen ohi kuljettiin. En mennyt sisälle ovesta enkä ikkunasta. Lankoja ostin ihan vähän ja laivalta tämän hetken suosikki parfyymin, Laura Biagiottin Auqa di Roma´n sekä pullon Passoa. Olin matkassa siskon kanssa, joka on jälleen lomalla Suomessa. Kävimme syömässä Oliverissa ehkä maailman ihaninta kanaa. Siellä on kivaa se, että itse saa valita mm. kastikkeen ja otin appelsiinikastiketta, nam. Ehdottomasti minun suosikkipaikka. Mielellään olisimme istuskelleet vanhan kaupungin katukahviloissa, mutta kylmä tuuli esti tuommoiset aikeet.
Käsitöitä on valmistunut, mutta kamerassa akku tyhjänä, joten kuvia myöhemmin. Huomenna on sukulaispojan "nimiäiset". Hänestä tulee tai hän on Luka. Kiva nimi, sopii sukunimeenkin hyvin. Muuten, se ystävän vauva, jonka nimestä meinasin oikein veikkauslistan tehdä on kastettu ja hänestä tuli Henni! Miten ihana nimi, Henni. Semmoinen kevyt ja soinnukas, hieman antiikkinen hienostuneella tavalla, mutta ei missään nimessä kankea, vaan ennemminkin viehko ja kepeä. Eikö kuulosta hienolta sanoa että tämä on Henni-neidille tai tuolla menee Henni-neiti. Aavistuksen verran vanhahtavaa, mutta yhtä aikaa myös raikasta. Hennin kestovaipat ovat valmiit, ihme kyllä ja täytynee ne hänelle viedä lähitulevaistuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!