Olen kaurakoira. Minulle on kerrottu, että kun olin syntymässä, minusta piti tulla kissa. Siinä loppuvaiheessa sitten huomattiin, että pääni muistutti hevosen päätä ja jouduin leikkaukseen jossa minusta muotoiltiin koira. Olen katukoira ja jollain kujalla tapasin tämän katukissan.
Kerroin sille, että minustakin piti tulla kissa ja siksi se kiusii minua välillä. On niin vitsikäs ja viekas. Kutsuu minua ki-he-ko-koira nimellä, vaikka oikeasti olen Surku. Mokoman kissan nimeä en edes tiedä, ei ole esitellyt itseään. Virnistelee vaan, jos kysyn. Useinmiten me ollaan ihan hyviä kavereita. Me molemmat olemme tottuneet sekä kylmään että kuumaan. Mutta vettä me ei siedetä! Saatamme alkaa vihertää, jos meidät kastellaan! Emmekä tietenkään pidä siitä, että meitä revitään korvitsa tai hännästä. Meillä on semmoinen taito, että saatamme pudottaa häntämme, jos siitä ruvetaan vetämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!