Olin tänään leffassa siskon kanssa. Kävimme katsomassa Khaled Hosseinin samannimiseen kirjaan perustuvan elokuvan Leijapoika. Tarina kertoo Kabulissa asuvista kahdesta pojasta ja heidän ystävyydestä, jonka toinen pettää. Tapahtumat sijoittuvat aikaan jolloin venäläiset saapuivat, sekä sen jälkeiseen talibanien valtaan. Välillä ollaan Amerikassa, jonne Amir isänsä kanssa pakenee venäläisten saavuttua. Elokuva on tunteisiin vetoava ja tavallaan kaunis kasvukertomus, jossa sanoma painottuu nimenomaan ihmisen haluun auttaa ja sovittaa omat virheensä henkensäkin uhalla. Semmoiset seikat, kuten passittoman ihmisen matkustaminen Pakistanista Amerikkaan, ei tässä elokuvassa ole oleellista. Useimmissa elokuvissa päähenkilö saa minut tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan, mutta jotenkin en sympannut tätä Amiria. Sen sijaan Amirin lapsuudenystävä, perheen palvelijan poika Hassan, saa kaikki sympatiat ja myötätunnot. Ehkä se oli tarkoituskin, tuntea myötätuntoa hunommissa oloissa olevia kohtaan. Suosittelen ehdottomasti. Annan 4,95 tähteä, maksimi on 5. Nenäliinoja ei tarvitse paljoa, mutta on hyvä olla muutama.
Muuten, tuo Khaled Hossein on kirjoittanut myös toisen kirjan, mutta en muista sen nimeä. Ehkä se oli joku "Tuhat pientä aurinkoa" tai vastaavaa. Täytynee lainata ja lukea.
Ukko täytti tänään 4 vuotta, mutta ei ollut mitään bileitä. Hän on aprillipoika, kuten tuleva ulkoministerimme Alexander Stubb, joka täytti 40 v. Tämä ei ole politikointia, vältän sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!