aisti-haaste

Sain Maijalta tämän plakaatin. Tekstistä en ymmärrää mitään, mutta tähän kuuluu aisti-haaste.

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Näkö

Luulisin, että tämä on minulle tärkein aisti. Lähes mitä tahansa katsellessa löytää jotain kiinnostavaa. Luonnossa on niin pajlon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Värit ovat tässä tietenkin se tärkein osa. On ihana vain katsella (minusta) kauniin värisiä kankaita ja lankoja. Joskus olen ostanut lankoja vain kauniin värin vuoksi. En ole niistä koskaan mitään tehnyt, tuskin teenkään. Kaupungilla kulkiessa kauniit rakennukset ja niiden hienot yksityiskohdat saavat minut pysähtymään. Taidenäyttelyssä saattaa joku taulu olla niin kiehtova, että sen eteen on palattava uudelleen. Lukeminen on osa minun jokaista päivää. Illalla sängyssä luen joko kirjaa tai jotain lehteä. Saunassa olen myös tottunut lukemaan. Nyt kun tarvitsen lukemiseen silmälaseja, on saunalukemiset muuttuneet pääasiassa kuvien katseluksi. Tähän sopivat käsityökirjat ja lehdet. Minulla on "näkömuisti" parempi kuin muut muistit. On helppo palauttaa mieleen jokin teksti tai kuva, kun muistan missä sen näin. Joskus haluaisin katsoa mahtavalla kaukoputkella avaruuteen tai edes nähdä revontulet. Tähän asti olen ihastellut taivaalla pilviä, kuutamoa ja tähtiä. Lapsena muistan mummolassa pilkkopimeässä, ei siis katuvaloja, saunasta palatessa ihastelleemme aivan mieletöntä tähtitaivasta niin kauan, että oli vaikea saada pää normaaliin asentoon.

Kuulo

Nautin hiljaisuudesta, mutta myös musiikista. Yskin kotona ollessa kuuntelen toisinaan musiikkia ja saatan siinä laulella mukana. Onneksi sitä ei kukaan kuule! Kun mies on kotona, on joko radio tai tv auki, ihan tavan vuoksi. Keväällä ensimmäiset lokkien kirkaisut oikein herättävät kuuntelemaan. Myöhemmin kesällä toivotan ne niin pitkälle kuin mahdollista (en voi sanoa kuin pippuri kasvaa, koska meidän naapurit ovat Pippureita). Alkukesän linnunlaulu metsässä on kiehtovaa kuunneltavaa. Liikenteessä kuulo on tärekä turvallisuuden vuoksi,mutta liikenteen melu on ärsyttävää.

Haju

On helppo palauttaa mieleen miltä tuoksuu juuri keitetty jasminriisi, tuore pulla, maustekakku tai appelsiini. Joskus joku tuoksu tuo voimakkaasti mieleen jonkun tietyn tilanteen tai paikan. Ruokiin liittyy voimakkaasti myös haju. Jos se on vastenmielinen, on minun vaikea syödä. Nyt kun kävelee haapojen ohi niden maahan pudonneet lehdet tuoksuvat hyvälle. Metsän ja kukkien tuoksut kelpaavat, mutta joskus olen poistunut bussista kesken matkan kun joku on haissut niin pahalla, että voin pahoin ja on ihan pakko saada raitista ilmaa. Tällaista pahoinvointia saavat aikaan vanhan viinan lemu, hiki tai liika hajuvesi. Meidän rapussa osui aikoinaan nainen joka kaatoi puoli pulloa lemuvettä kaulaaukosta sisään ennen kuin lähti töihin. Se löyhkä rappukäytävässä oli kamala. Tytär sanoikin pienenä, että hän aikoo isona käyttää semmoista piparkakun tuoksuista hajuvettä.

Maku

Maku ja haju liittyy niin vahvasti yhteen, että välillä tuntuu kuin se olisi yksi ja sama aisti. Kun haistaa jotain, tietää miltä se maistuu. Maku liittyy ruokaan. Jos en maistaisi mitään, tuskin ruokailukaan olisi mistään kotoisin.

Tunto

Kerran luin jutun jostain lapsesta jolla ei ollut lainkaan tuntoaistia. Ensin ajattelin, että ei kai se niin vaarallista ole. Koko tarinan luettuani ymmärsin, että tuntoaisti on todella tärkeä. Kivun tunteminen saa ihmisen automaattisesti vetäisemään kätensä pois kivu aiheuttajan luota. Entä jos en tuntisi tuollia allani, vaatteita päälläni tai toisen ihmisen kosketusta. Olen tottunut koskettelemaan vähän kaikkea. Tulee vaan tarve tuntea, miltä jokin esine tuntuu. Kankaan pinta, veden kylmyys tai koiran turkin pehmeys.

Minä haastan Päivin, Sipin, Elennah tilkkuilee ja Famun ja Näpertelijän

Ja lopuksi myönnän itselleni jonkun valtavan arvokkaan,  hienon ja kansainvälisen kärsivällisyysplakaatin. Koska olen varsin kehno kirjoittelemaan, tähän haasteeseen vastaaminen ylitti kaikki odotukset. Jos olisinkin selvinnyt yhteen kertaan kirjoituksella, mutta ei. Kaksi aikaisempaa (ja tietenkin paremmin kirjoitettua) versiota lensi taivaan tuuliin. Ensimmäisellä kerralla oli nettiyhteys katkennut ja toisella kerralla tapahtui ties mitä. Ehkä sohaisin johonkin ja aukesi tyhjä sivu. En kiroillut, pari huokausta ja uusi yritys. Jokaisella uudella kirjoituskerralla teksi lyheni, mutta jotain sain kuitenkin kerrottua.