meinaan Sukkasato. Itse sain tehtyä kuudet sukat ja yhdet tossut. Kun en ole mikään himoneuloja enkä taitava puikon heiluttaja, on saldo oikein hyvä. Viimeisimmiksi tekeleiksi jäivät kaikkein ihanimmat eli Saltkråkan-sukat.
Moni muukin oli tehnyt näitä ja ihastuin sekä malliin että nimeen. Astrid Lindgrenin kirjassa Saariston lapset asutaan Saltkråkanissa. Siksi kuvakin oli otettava ulkona ja niin, että mukana on hieman kiviä, mukamas rantakivikkoa. Mutta sukista. Niissä menee tuota palmikon näköistä osiota ja välissä on pidennettyä helmineuletta. Sellaistakaan en ole koskaan aiemmin tehnyt, enkä edes kuullut puhuttavan. Se olikin melkein helppoa. Virheitä on molemmissa sukissa vaikka miten paljon, mutta ei ne minua haittaa. Jos joku alkaa liian pitkään niitä tuijotella aion heilutella jalkoja tosi nopeasti, niin ei voi kaikkia virheitä huomata. Lankana on 7 veljestä ja sukat on oikein topakat ja kiinteät jalassa, siis hyvät. Ja niihin huovutettuihin tossuihin jouduin melko pian vaihtamaan ne rose-koristekukkaset huopalehtiin. Ukko oli yhtenä päivänä ottanut tossut ja repinyt kukkasia niin, että ne oli muuttuneet lankasotkuiksi. (Ja Ukko on kyllä koira, ei minun mies.) Huovutuskokeilusta jääneistä palasista leikkasin vaahteranlehdet ja jollain ristipistolangalla ompelin kiinni. Kestää kunnes putoavat, mutta noita ei saakaan niin helposti irti, eikä ne ole erityisemmin Ukkoa kiinnostaneetkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!