sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

mysteerikkojen tapaaminen



Eilisen päivän pääkohta oli yhteensä 10 naisen tapaaminen ravintola Lasipalatsissa. Meitä yhdisti tilkkuilu ja erityisesti Tilkkululla-blogin Marittan vetämä Maalaismysteeri. 

Aikaisemmin olin tavannut pikaisesti Tilkkutaivaan Hannelen, muut oli ihan uusia tuttavuuksia ihmisinä. Hannele oli oikeastaan semmoinen salajäsen tässä mysteeriporukassa, hän ei ole tehnyt koko työtä. Muiden blogillisten blogit kyllä ovat tulleet tutuiksi, mutta ihmisiin oli oikein ihana tutustua. Muutamalla mysteerikolla ei ole lainkaan blogia. Silloin on kyllä enemmän aikaa ommella kun ei tarvitse blogata. Apua, tämähän on totta. Nyt täytyy miettiä asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. Tätäkin kirjoittaessa olisin ehtinyt tehdä vaikka mitä! 

Marittan ja Hannelen lisäksi paikalle pääsi Tilkkuilon Kati karkkipusseineen, Tilkku & Tilkku-blogin Arja, Annikki, Kaija, Arja, Maisa ja Tilkuista totta-blogin Irma. Irma oli tehnyt meille kaikille ihanat tehtäväpussit ja Annikilla oli matkassa jokaiselle pieniä kangaspaloja. Ne voi sitten upottaa johonkin työhön tai säästää muistona.

Mielettömän suuret ja lämpimät kiitokset teille kaikille naisille, kun pääsin tutustumaan teihin ja näkemään teidän upeita peittojanne. Vaikka meillä kaikilla oli samat kaavat ja ohjeet, syntyi aivan erilaisia peittoja. Onneksi. Olisi ollut aika tyhmää katsella, jos yksi toisensa jälkeen olisi väläyttänyt esiin ihan samoista kankaista tehdyn tasan samanlaisen peiton. Nyt oli ilmassa yllätyksellisyyttä ja jännitystä! Ehkä ensi syksynä uusi mysteeri, vai mitä Maritta?


Kuvassa on alimmaisena Marittan antamia sinisiä muoveja, joista voi tehdä sabluunoja, Kati antama matkaeväs eli käärmekarkkipussi (ja karkit ovat vielä pussin sisällä), Annikin antamat neljä kangasta ja Irman tehtäväpussin ohje, kangasta ja valmiiski tekemäni avaintalo. 


Koska eilinen päivä teki minusta hyvin iloisen, nimeän tämän ensimmäisen avainalon Ilotaloksi!  Kangasta jäi vielä toiseenkin taloon, koska käytin vuoriksi jotain omaa tyhmää kangasta. Tästä tarvikepussista löytyi kaikki tarvittava nappeja myöten. Jopa kirjontalankaa oli mukana. Minulta ensin hävisi se lanka ja ikkunat tein sitten neulatyynyssä olleella pinkillä muliinilangalla. Oveen mennessä Irman lanka löytyi ja jatkoin loput sillä. Irma oli laittanut pakkaukseen valmista litteää nauhaa, mutta halusin kokeilla ohjekuvan mukaista tekniikkaa eli päällystää pyöreätä nauhaa kankaalla. En ehtinyt kylläkään lukea ohjetta ja saattaa olla, että olen käsittänyt kuvan väärin. Ei sillä niin väliä, hyvin tämä toimii ja tavallisesta veltosta nyöristä tuli päällystyksen jälkeen oikein tomakkaa.

Kiitos oikein mukavasta päivästä! Nähdään taas ensi kerralla! Tässä kun on lähdetty kiittelyn tielle, kiitän nyt kaikkia lukijoitani ja erityyiskiitokset mukavista kommenteista. Resque-koirillekin on jo paljon koteja tarjolla, mutta vielä voi tarjoutua adoptiovanhemmaksi.

Mukavaa viikkoa!



17 kommenttia:

  1. Olet jo saanut talosi valmiiksi - ihan tuli! Kiva,että meitä yhdistää nyt mysteerin lisäksi tämä avaintalo :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa,että sinulla on ollut kiva tilkkutapaaminen. Minua niin innostaa katsella aina sinun ihania tilkkutöitäsi ja alkaa tekee mieli itsekin kokeilla. Nyt kun minulla on ompelukonekin taas kunnossa. Just tuossa eilen isännän uusia työhousuja lyhensin ja pinon työvaatteitaan korjasin. Tylsää! Sindi lähettää Ukolle terveisiä.

    VastaaPoista
  3. Voi, ihana talo. Olisi niin kiva ollut olla mukana, mutta... mutta.. Toivottavasti ensi kerralla :)

    VastaaPoista
  4. Olet oikeassa että blogikirjoittamisen ja niissä pyörimisen aikana ehtisi ommella paljon mutta sitten kyllä jäisi meiltä toisilta monet hauskat jutut näkemättä ja lukematta joten eiköhän jatketa samaan malliin:)
    Nopea ompelija olet:) En arvannut että talosta tulisi ilotalo, vaikka ihan hyvä ja kiva paikka sekin on;)
    Laitoin nauhanpätkän mukaan vaan sen vuoksi että jos ei riitä intoa tehdä ohjeen mukaista nauhaa kuten itselläni saattaisi käydä.
    Tapaamisiin:) Uusia haasteita odotellen:)

    VastaaPoista
  5. Kuulosti kyllä niin kivalta tapaamiselta, että olisi ollut kiva olla mukana. Kivat tulaiset ja valmis ilotalo:))

    VastaaPoista
  6. Kiitoksset sinulle ja koko mysteriporukalle. Toitte valoa lumettomaan talveen. Oli kiva seurata, miten etenitte mysteerienne kanssa. Jatka ihmeessä kirjoittelua. Ihmiset tarvitsevat iloisia juttujasi enemmän kuin ylituotantoa tilkkutöistä.

    VastaaPoista
  7. Totta tosiaan, tapaaminen teki minutkin tosi iloiseksi. Ilotalosi on niin hieno, että se pitää sisällään vain iloisen talon iloisen asukkaan ilonavaimia. Minun taloni rakennusaineet on vielä ihasteltavana ompelukoneen vieressä, mutta toivottavasti tänään myöhemmin juhlin talon harjakaisia, mikäli bloggailultani ehdin. Kiitos mukavasta seurasta.Uusia mysteerejä ja tapaamisia odotellen.

    VastaaPoista
  8. Onpa herttainen Ilotalo, ja tapaamisennekin kuulostaa sangen kivalta :)

    VastaaPoista
  9. Ihanaa että yksi talo on jo valmis! Hyvin kuvaa iloinen talo (no ilotalo - ok:)) hauskaa tapaamistamme! Muut voivat syystä olla kateellisia. Jatka ihmeessä hauskojen blogijuttujen kirjoittamista. Niistä saa niin hyvän mielen harmaaseenkin päivään.
    Kuten Tilkku ja Tilkku, kiitos mukavasta seurasta, uusia mysteerejä ja tapaamisia odotellen!

    VastaaPoista
  10. Hei, unohdin lyhyen murreoppitunnin. Varsinais-suomalainen tykkää lyhentää sanoja, niinpä käärmeestä tulee kärme, tuttavallisemmin kärmes. Siis lyhennetään paitsi silloin kun pidennetään: kun sanotaan "harsisin", se ei tarkoita että miettii harsisko vai ei, vaan on jo harsinut. Jos tuntuu vaikealta, saa kysyä. Katsotaan pystynkö vastaamaan - en ole syntyperäinen :)

    VastaaPoista
  11. Kiva on ilotalosi, tykkään!! Ja hei sun juttuja on kiva lukea, älä vaan ala vaan ompelee vaan päivitä niitä töitäs tännekin, niitä on mukava katsella ja saada ideoita!!

    VastaaPoista
  12. ONNEKSI OLKOON!!!! Brittihaastetyösi pääsee lähtemään Englantiin.
    Odotan mielenkiinnolla sen näkemistä :)

    VastaaPoista
  13. Kiva lukea mukavasta tapaamisestanne! Ilotalot ovat todella hauskat!

    VastaaPoista
  14. Onnittelut minultakin tilkkutyön matkan johdosta. On teillä ollut kiva tapaaminen, milloinkahan yhdistys saa vuositapaamiseen bloggaaja-tapaamis-nurkan, laitoin kyllä vinkkiä tästä kommenttipaperiin.

    VastaaPoista
  15. Vertaimielisten tapaaminen on peikostakin hurjan mukavaa. Silloin ei tunnu itsestäkään niin kummalliselta. Ja voi oppia lisää siitä, miten voi olla entistä vertaisempi tai kummallisempi... tai peikompi. Peikko puhuu tietty vaan omasta puolestaan :)

    VastaaPoista
  16. Kyllä jokaisella pitää oma ilotalo olla, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu...öööhhh

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!