sunnuntai 14. helmikuuta 2016

sinne päin kuitenkin

Tilkkukurssilla oli vuorossa hirsimökkitekniikka. Se on varmasti kaikille tuttu, mutta opettaja esittelikin ideoita, mitä kaikkea mökeistä voi rakentaa. Sain edellisen työn sopivasti valmiiksi ja ryhdyin rakennuspuuhiin. Sain siinä kurssin loppuhetkillä kaksi palasta melkein valmiiksi.


Kotona suuunnittelin kassin, jonka talot ja tausta ovat hirsimökkitekniikalla tehtyjä. Nimesin työn "Kotikatu-kassiksi".  Kokosin ensimmäisen talon kattokerrosta vaille valmiiksi. Aikani sitä katseltuani tajusin, että ei tästä kassia tule. Olin rakentanut ensimmäisen talon aivan liian paksuista hirsistä. Purin taloa sen verran, että sain kerrokset irti toisistaan. En minä mitään kassia edes tarvitse.


Enemmän nämä palat näytti elementtitalon seiniltä. Kiinnitin ikkunalaudoille liimaharsolla kukkaruukut kukkineen ja tikkasin vapaalla koneompelulla. Samantein tikkasin ihmiset. Toiseen nuoren miehen ja toiseen nuoren naisen.


Näistä tuli semmoinen entisajan Tinder, jossa katsellaan kiinnostavia ihmisiä heidän kotiensa ikkunaruuduista. Nämä nuoret, Kalle ja Kaisa, asuvat vastapäisissä taloissa ja illan tullen kurkistelevat kadun toisen puolen talojen valaistuja ikkunoita, josko siellä näkyisi mielenkiintoisia tyyppejä. 


Ja joskus sitten onni potkaisee ja ikkunassa vilahtaa ennen verhojen sulkemista jotain sydäntä sykähdyttävää. Seuraava askel tapahtuu kolmen viikon kuluttua kadulla. Kalle on kerännyt rohkeutta ja seisoo jo aamuneljästä alkaen Kaisan kotioven edessä. Ihan vaan sattumalta. Siinä hän sitten vahingossa on törmätä Kaisaan, kun tämä astuu kadulle. Kalle pyytää anteeksi törmähdystään ja Kaisa luo katseensa kenkiinsä ja punastuu. Sanoo: "Oh, anteeksi!" ja kipittää kengät kopisten kohti ratikkapysäkkiä. Kalle ottaa tukea seinästä. Hän meinaa pyörtyä onnesta. 


Illalla Kalle ottaa esiin Helmi-tädiltä perinnöksi saamansa jälkiruokamaljat ja rakentaa niihin upeat jäätelöannokset. Hienommat kuin Ekbergin kahvihuoneella. Valmiit taideteokset hän laittaa pakastimeen odottamaan oikeaa hetkeä.
Kadun toisella puolen Kaisa on kotimatkalla käynyt lihakaupassa ja valmistelee herkullista liha-kasvispataa mummon vanhaan rautapataan. Semmoista lapsuuden pyhäruokaa. 
Kun on oikea hetki, molemmat nostavat ikkunan eteen raahatuille ruokapöydilleen tarjottavansa. Siinä sitten Kalle nostelee ja järjestelee yhtä jäätelöannosta ja katsoo tuon tuostakin Kaisan ikkunaan, onhan hän siellä, näkeehän hän tämän! Toinen annos odottaa yhä pakastimessa. Hetkellä, jolloin Kaisa katsoo Kallen ikkunaan, tämä nostaa jäätelömaljaa kohti Kaisan ikkunaa. Tällä tavalla hän melkein kutsuu Kaisaa maistelemaan jäätelöä. Kaisa hymyilee hieman ja jatkaa pöydän kattamista. Hän nostaa lihapadan pöytään ja nostaa sen kantta. Hän ihastelee hieman liioitelluin elkein padasta nousevaa tuoksua, laittaa kätensä sydämelleen ja kääntää katseensa kohti Kallen ikkunaa.
Näin toimi Tinder ennen. 


Kalle ei tienkään rynnännyt Kaisan ovikelloa rimputtelemaan eikä naiset tehneet tuohon aikaan aloitetta. Molemmat vetivät verhot kiinni ja siellä suljettujen uutimien takana haaveilivat toisistaan. Kaisa siitä, kuinka Kallelle maistuisi lihajuures-pata ja kuinka mies nyökyttelisi tyytyväisenä ja ottasi vaikka hieman lisääkin. Maiskuttaisi ja kehuisi. Kalle taas kuvitteli Kaisan istumaan nojatuoliinsa jäätellömalja kädessä. Annos olisi niin valtava, että sen syöminen kestäisi ainakin tunnin tai kaksi ja Kaisan käsiä alkaisi palella. Kalle ottaisi kädet omiensa väliin ja hieman hieroisi niihin lämpöä. Sitten he taas söisivät niitä jäätelöanniksiaan.
Kolmen kuukauden ikkunaseurustelun jälkeen he törmäsivät jälleen "sattumalta" kadulla ja kuinka ollakaan, molemmat olivat menossa kahville läheiseen Valion baariin.
Siitä se heidän ystävyys alkoi ja pikkuhiljaa syveni rakkaudeksi.
Nyt he ovat jo kumaria vanhuksia ja käyvät kerran kuukaudessa Ekbergillä sunnuntaikahveilla. Valion baari on sulkenut ovaensa jo vuosia sitten. Ekbergillä he he ottavat aina perunaleivokset.

*******
Niin, talosta tulikin kaksi patalappua. Taustapuolelle laitoin palaset ystäväni äidin jäämistöä olevasta keittiöpyykeestä.

Kiitos teille kaikille ystävilleni ilahduttavista kommenteista ja erityiskiitos saamistani Ystävänpäiväkorteista!


Oikein hyvää Ystävänpäivää!

61 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle Marle taas tästä ilahduttavasta tarinastasi. Sain nauraa oikein kunnon ystäväpäivänaurut sinun Tinderellesi. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Kaikkea ne patalaput teettävät.

      Poista
  2. Ihana tarina! Oikein tunsin kuinka Kallen kädet lämmittivät jäätelön kylmettämiä käsiä.
    Kun käyn Helsingissä piipahdan usein Ekbergillä kaffella (on entisen työpaikkani lähellä) Täytyykin tarkkailla jos vaikka Kaisaa ja Kallea näkyisi!!!!
    Hyvää ystävänpäivää sinulle Marle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Ekberillä tuli aikoinaan keskustassa asuessa piipahdelua useinkin.

      Poista
  3. :D hauska juttu. Hyvää Ystävänpäivää ♥

    VastaaPoista
  4. Kiva kassi-idea! mutta vielä parempi tarina blokeille:)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa ystävänpäivää sinullekin. Jännittäviä nämä tarinasi tilkkublogeista.

    VastaaPoista
  6. Nyt kirjoitit todellisen Valentine's day jutun. Tuotahan päivä tarkoittaa eikä mitään kaveruutta. Hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olin ihan tohkeissani tästä sydänpäivästä!

      Poista
  7. Kiitos ihanasta, romanttisesta tarinasta. Oikein hyvää Ystispäivää Sinulle.

    VastaaPoista
  8. Mukava kertomus. Ihana tuo kassipiirrustus. :D
    Hyvää ystävänpäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija, täytyy säästää suunnitelma ja toteuttaa joskus.

      Poista
  9. Ihana Tarina alkaen kassista ja päättyen romanttisesti vanhanajan Tinderiin, mutta miten hauskasti kerrottu:)
    Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  10. Voi miten hauska tarina! Eipä olisi tuosta kassikuvasta uskonut mitä on tulossa. Mukavaa Ystävänpäivää myös sinulle Marle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni, mistään ei kyllä voi olla ihan varma. Aina saattaa tulla muutoksia ties mihin suuntaan.

      Poista
  11. Olipa ihanaa lukea oikein vanhanajan tarina! Kuulosti huomattavasti romanttisemmalta, kuin nykypäivän kohtaamiset! Mukavaa ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, olen ollut tänään kovin vanhanaikainen : )

      Poista
  12. Ihana stoori! <3
    Makoisaa Ystävänpäivää, jätskillä tai perunaleivoksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula, ehkä ottaisin sen perunaleivoksen pitkästä aikaa.

      Poista
  13. Siis ei tullut kassia mutta tuli hauska tarina! Kylläpäs se kone tottelee sinua hienosti kun vapaalla ompelet niin ilmekkäitä tyttöjä ja poikia! Hattua nostan - vaikka siellä Ekbergillä päin!

    VastaaPoista
  14. Oi mikä kassi! Mietin heti että minkähänlainen tulisi jos tekisi venevajoja =D. Ihanaa ystävänpäivää blogiystäväni ❤︎

    VastaaPoista
  15. Kyllä nuo aina kassin voittaa, ne on tosi kivoja ja ihan yhtä tarpeellisia!!! Kaikki oli ennen paremmin...Tinderkin...

    VastaaPoista
  16. Hyvaa ystavanpaivaa Marle ja kiitos tasta ihanasta rakkaus tarinasta (kuulen mielessani Tapio Rautavaaran aanen: ja tama tarina on tosi...kortit kertoo). Voi etta tilkut on ihania, ne johtaa vaikka minkalaisiin tarinoihin! x Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teje! Rautavaaran äänen minäkin olin kuulevinani ja naisella semmoinen suomi-filmin ääni. Ihan pienimmästäkin tilkusta saa ison tarinan :)

      Poista
  17. Ja onnellisesti loppui tarina, suurkiitokset ihanasta kertomuksesta jälleen kerran! Ei se rakennusmestarin työ kovin helppoa ole kun ei hirret tahdo mennä niin kuin pitäisi, mutta keksit hyvän ratkaisun siihen. Herttaiset patalaput! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lappeklipp. Olisi pitänyt kouluttautua rakennusmestariksi, pelkkä rakennuspiirtäjä ei rakentamista hallitse, se on nyt nähty!

      Poista
  18. Tänään ei tarvinnut aukoa kirjoja, vaikka se mieluisaa onkin. Hyvä juttu ja kuvitettuna- excellent!

    VastaaPoista
  19. Tuli melkein tippa linssiin noin romanttisesta tarinasta. Mukavaa ystävänpäivän iltaa sinne päin.

    VastaaPoista
  20. Ihana, kun kassin kautta Kalle ja Kaisa löysivät toisensa ja saavat nauttia toisistaan ja perunaleivoksista yhdessä. Voivathan he kassin valmistuttua ottaa sen mukaan Ekbergille muistuttamaan nuoruudesta.
    Ystävät ovat arvokkaita ja tärkeitä joka päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjoriitta, kaipa se kassi täytyy tehdä, että saavat kotikatukassin.

      Poista
  21. Voi mikä tarina taas! Mun sydämeni kipristeli niin tarinan edetessä kuin nähdessäni ihanan piirroksesi kassista. Mä oon sitä mieltä että senkin pitää päästä toteutukseen. Sä olet kyllä varsinainen taiteilija <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Kaipa se kassi jonain päivänä valmistuu. Toivottavasti joka ikkunasta ei ensin tarvitse tehdä patalappua ;)

      Poista
  22. Oi, käsin voi kertoa kaiken! Tuikahtaa mieleen ihan lastenkirja "Otto Aarnisen salaperäinen seikkailu"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaru. Tuo kirja on minulle ihan vieras, vaikka saduista pidänkin.

      Poista
  23. Kivat tarinat tilkuista. Vanhan ajan love-stoori on hyvä. Parempi kuin nyky "salkkaritarinat", jota tulee joka tuutista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, nykyään kasvetaan erilleen, tässä kasvettiin pikkuhiljaa yhteen.

      Poista
  24. Aivan huipputarina! Ei tullutkaan hirsimökkikassia, tuli patalaput tai jotain ... Ja pitkä kertomus. Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei voi koskaan tietää,mitä lopulta syntyy. Vai syntyykö mitään.

      Poista
  25. Ihana kertomus ja patalaput myös.
    Tee ihmeessä siitä talosuunnitelmasta joku muu työ, miksei kassikin. Niitä taitaa sinulla olla kuitenkin jo melkoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväni! Ehkä se kassikin syntyy joskus.

      Poista
  26. Mukavaa luettavaa nämä sinun tarinasi, liitettynä kauniisiin ompeluksiin!!

    VastaaPoista
  27. Thank you for your comment on my blog! Those sweet stitcheries were so cool :)

    VastaaPoista
  28. Voi Marle, näitä sinun tarinoitasi on aina niin mukava lukea :) kiitos. Ja patalaputkin ovat kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, kukaan ei voi tietää, miten mielelläni minä näitä juttuja rustailen!

      Poista
  29. I really like the pieces with the two people. I am so glad I took the time to translate the blog, because it is a lovely story as well.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your kind words dear Shasta. Sometimes I tell stories about my handworks. And this was a story for Valentin´s Day.

      Poista

Kiitos kommentista!