perjantai 1. syyskuuta 2017

pitkäkorvat


 En nyt oikein tiedä, olisiko pupu minun lempieläin, mutta tusinan verran pupuja tilkkupeitossa on oikein hyvä. Meillä päin on niitä citykaneja ja siksi noihin pupuihin on hieman kaksijakoinen suhde. 


Elizabeth Hartmanin totiset Bunnyt ovat kuitenkin tosi söpöjä, näillä ei ole mitään tekemistä citykanien kanssa. Taustalla Giant rabbit katselee tätä uutta porukkaa. Luuleekohan se, että nämä on sen jälkeläisiä. Kaksi pupuista on mykkää, niillä ei edes ole suuta. Mutta en oikein tiedä, mahtaako puput edes puhua mitään. No nämä kaksi suutonta ei kai sitten syö mitään. Peitto on kokoa lapsi eli 36" x 53" (92 cm x 135 cm).


Sain Lealta Keminreissun jälkeen paketillisen käyriä hakaneuloja ja nyt tuli niille käyttöä. Huomattavasti nopeampaa oli kerrosten kiinnittäminen tikkausta varten yhteen kuin harsimalla! Aika hurjilta nuo puput näyttää, kun on hakaneuloja pitkin naamaa! Oikeita punkkareita.


Oma possu sai jäädä, kun Sulo miettii minkä pupun valitsisi. 


Karhu on valintansa tehnyt! Vapise pitkäkorva!
Tikkasin varsin vapaasti hieman aaltoilevia kuvioita vaakaan ja pystyyn. Vanu on bambua. 


Taustakangas on tyttömäinen ja pienelle tytölle tämä peitto meneekin. Laitoin tuommoisen joskus jostain ostamani painetun kangaskupongin kulmaan. Kuvan tytöllä ei ole likainen mekko, vaan sottasin valokuvasta saajan nimen ja muita tietoja.


Meillä peiton puput oli koko ajan kauhusta jäykkiä, kun ympärillä pyöri liian lähelle tuppaava koira ja karhutyynykin pelotti. Tytär vei peiton kotiinsa rauhoittumaan ja lähetti muutaman kuvan siitä, kuinka siellä viihdytään.


Minusta ihan näyttää siltä, että peiton porukka on jo paljon rennomman oloista, kun ovat päässeet kaltaistensa luokse. Vasemmanpuoleinen pupu on kohta 30 vuotias! Sen poikakaveri on muuttanut tämän tyttöpupun luokse myöhemmin, eikä sen ikä ole selvillä. Ehkä samaa ikäluokkaa, koska korvat eivät ole enää pystyssä. Olen kuullut, että vanhemmiten pupujen korvat veltostuu ja niistä tulee luppakorvia. Kiva ja sopuisa pariskunta kuitenkin. Saavat nyt yhdessä hoivailla ja rauhoitella tuota nuorisoa. Vaikeaahan se olisi antaa lahjaksi peitto, joka olisi pelosta aivan tönkkö-jäykkä! Peiton pitää olla pehmeä <3

Hyvää alkanutta syksyä!
  

25 kommenttia:

  1. Ihana peitto, ihanat puput! Ihailen, että jaksoit ommella noin monta. Ooh olet ihailtava! Pidän mielenkiintoisena, että parilta jäi suuvärkki väliin. Muistelen, millaisessa vaiheessa huulet tehtiin, mutta olen ehtinyt unohtaa. Ompelin heitä vain kaksi niin ei jäänyt mieleen. No ehkä sekin selviää joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä yritän tietoisesti unohtaa ne suuvärkin tekemiset!

      Poista
  2. Apua kuinka ihana pupupeitto! ♥ Itse olen aivan höpsönä pupuihin ja keräilen kaikenlaista tavaraa pupuihin liittyen, joten sydän aina pompahtaa muutaman ylimääräisen kerran kun näen jotain söpöä & pupumaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On ilo lukea kommentteja myös ihan vierailta!

      Poista
  3. Tulipa kaunis peitto pupusilla! Kyllä hieraisin silmiä kahdesti tuon karhun kohdalla, niin aidon olinen mesikämmen. Onneksi olikin vain tyyny :D Sulo se on aina yhtä ihana! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus melkein itsekin säikähdän tuota tyynyä, niin aidon näköinen se on!

      Poista
  4. Suloista suloisempia pupuja ja niin monta. Ihana peitto pikkutytölle!

    VastaaPoista
  5. Hitsit kun tuli hieno pupupeitto, karhukin ihmettelee silmät pyöreänä :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minulle vieraita värejä, mutta hyvältä näyttävät pupuina.

      Poista
  6. Kiva valinta asetella puput limittäin, olisikohan itse älynnyt:)? Hyvä että puput vietiin pois häiritsemästä Sulon elämää;) Saavat molemmat olla rauhassa omissa oloissaan. Puput peitossa ovat mukavia mutta meidän pihassa en niistä tykkää yhtään!!!
    Esisabeth Hartmanin karhunaamat ovat täällä nyt työn alla. Pyydettiin lastenpeittoa tulevalle poikavauvalle ja yritän saada niistä tilaajan mieleisen:) Ankkapeittosi oli kyllä minulle mieluinen ja haluaisin tehdä sellaisen mutta tähän työhon valitsin kuitenkin nallet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puput on Hartmanin pienessä peittomallissa juuri noin aseteltu. Eli ei ole siitä Fancy Forestista nämä puput, vaikka samanlaisia ovatkin. Nallet ovat myös ihania!

      Poista
  7. Ihania pupuja peiton alla ja päällä. Hyvin näyttää Sulokin tulevan niiden kanssa toimeen. Onnellinen pikkutyttö pääsee varmaan myös peiton alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena! Sulo ottaa kaikki ystäväkseen lampaista myyriin!

      Poista
  8. Suloinen peitto ja hyvän paikan on löytänyt!

    VastaaPoista
  9. Söpöjä ja värikkäitä pupuja. Olisi kivaa, jos takapihan rusakot olisivat yhtä värikkäitä. Ne on aina vain ruskeita, mutta korvat pystyssä kuten peiton pupuilla. Citykaneja ei ole näkynyt aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kirjoitit tuon väritoiveen vain tänne, muuten jotkut pahat pojat menisi ja suihkuttaisi kaikki kiinni saamansa eläimet maalilla kirjaviksi. : ( Meillä näkyy joka aamu citykaneja ja illalla kokoontuu rusakot.

      Poista
  10. Hienoja pupuja! Jänikset ainakin kähisee kun ne nyrkkeilee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! En olekaan nähnyt jänisten nyrkkeilyotteluita, mutta täytyy olla tarkkana tuolla luonnossa liikkuessa, jos vaikka osuisin johonkin turnaukseen.

      Poista
  11. Se yks vaaleanvihreä on paljon iloisemman näköinen kuin moni muu. Että voi pari viivaa vaikuttaa noin paljon.
    Sulo malttaa vielä leluilla leikkiä ja pupuista haikailla.

    VastaaPoista
  12. Puput on niin söpöjä, vaikka ne onkin täystuhoja!! Ihana pikkuinen peitto jollekkin onnelliselle vaaville:)

    VastaaPoista
  13. Hurmaava lopputulos! Mykät puput näyttävät lähinnä hämmästyneille, ei läheskään niin yrmyille kuin suulliset!

    VastaaPoista
  14. Ihanan värikkäitä pupuja! Näistä kyllä tykkää kaikki, se on ihan eri laji joka käy puutarhaa järsimässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!