ainakin uusi mökki ja lampola

Menin mukaan Tilkkutien nimppari kangasvaihtoon. Meitä on kaksi ryhmää ja minun kanssa samassa ryhmässä on 7 muuta vaihtajaa. Ensimmäinen nimpparionnittelukirje lähti jo matkaan. Kirjekuoren sisältönä on sääntöjen mukaisesti pala kangasta (fat quarter). Hauska vaihto, vaikka omia nimpparivaihdannaisia joudun odottamaan lähes vuoden. Kamalaa, jos ihmiset ovat jo silloin unohtaneet koko vaihdon, ja jään ilman kankaita! Alan kyllä itkemään, jos näin käy. Siltä varalta ostan itselleni 7 fat quarteria ja paketoin ne ja avaan iloissani vasta nimpparipäivänä. Ennen avaamista keitän itselleni kahvit, laulan pari onnittelubiisiä ja pidän ehkä puheenkin. Siitä se tunnelma syntyy ja sitten vaan paketti auki ja ilkamoimaan.

Ensimmäiseen lähetykseen askarsin paperista kirjekuoren. Tuo kangaslappu on saajan tietoja peittelemässä. Eli onnittelut sunnuntaille, Arja!

Marittan blogissa olen nähnyt silloin tällöin tämmöisiä tetran muotoisia säilytysesineitä. En tiedä, olisiko siellä ollut ohjetta tai jotain mittojakin, mutta hyvin onnistuin ihan tosta vaan-meiningillä. Marimekon kankaan lisukkeksi löytyi tilkkuystävä Ritvalta saamista mallipaloista sopivaia sinisiä. Ajattelin, että täällä voisi säilyttää kyniä, meikkejä tai mitä vaan.

Palkkasin maatuskan avaamaan ja sulkemaan vetoketjua. Hieman laiskan sorttinen tyyppi, täytyy itse kiskoa vetskaria, mutta samalla voi vähän nipistää mokomaa laiskiaista. Eiköhän ajan mittaan tuo muikea ilme hieman haalistu.

Vuorin ja päällisen välissä ohut huopa ja tikkailut meni unikkojen mukaisesti, ihan vapaalla vaan.

Päivityksiä blogissa rempataan kesämökkiä, mutta en halua jäädä huonommaksi ja rakensin kaksi mökkiä. Toisessa asun itse ja toinen on tarkoitettu mun lampaille.

En ole rasistinen, vaan minun lampolassa asuu myös mustia lampaita. Taitaa lampailla olla tanssit tuolla sisällä, kun on torppakin mennyt ihan vinoon.

Mukavaa viikonloppua!

Lähden tästä illemmalla matkailemaan. En tarvitse passia mukaan, mutta jotenkin olisi kiva ottaa se kuitenkin. Tuntuisi, että olisi enemmänkin menossa. 

toisten tekemää

Nyt kyllä kannattaa mennä kipin kapin Laiturille!  Sieltä ei näy vettä ei rantaa, mutta sen sijaan aivan hurmaavia pukuja. 

Viime viikon torstaina oli Anne Mustarastaan Helsinki Dresses-näyttelyn avajaiset. Näyttely on avoinna 1.11.2014 asti. Ja Laiturihan on Narinkkatorilla, vanhassa linja-autoasemassa ja avoinna ma-pe klo 10 - 19 ja la klo 12 - 16. 

Anne Mustarastas on helsinkiläinen muotoilija ja näyttämöpukujen valmistaja.

Näyttelyesitteessä Anne kutsuu meidät seikkailemaan Helsingin kaduille.

Tämän puvun inspiraationa on ollut Annankadun ja Uudenmaankadun kulmassa sijaitseva U. Nyströmin piirtämä rakennus. Puvun helmassa on kalustettu ihastuttava asunto, joten kyseessä on todelllinen talopuku.

Talopuvun olkapäällä on kepein kalustein sisustettu parveke. Kaikissa puvuissa on yksityiskohdat tarkasti mietitty ja tehty huolella.

Harmillisen huono kuva erittäin helposti tunnistettavasta rakennuksesta. Tiedätkö mikä rakennus on kyseessä? 

Ihana linnan neito.

Näyttelyssä on jokaisen puvun vieressä tarina talosta tai taloista, joista puku on saanut muotonsa. Tuo "Paanukuningatar" on yksi suosikeistani. Vaikka väritys on arkinen, puku on jotenkin mahtipontinen ja dramaattinenkin. 

Näyttely on samaan aikaan informatiivinen katsaus historiaan, hauska, oivaltava, iloinen, kujeileva ja ennen kaikkea nautillonen kokemus. Suosittelen. Minua viehättää kaikki tämmöinen valtavirrasta poikkeava taide. Ihailen myös sitä, miten jokin hassu ajatus tehdä kankaasta "talo" on pikkuhiljaa hioutunut ja toteutunut. Usein tuollaiset ideat voivat pyöriä päässä pitkäänkin, mutta lopulta jäävät toteuttumatta. 

24.10.2014 klo 17 näyttelyssä vietetään Helsinki Songs-iltaa, jossa kuullaan livenä lauluja Helsingistä. Anne Mustarastas on silloin paikalla vastailemassa näyttelyä koskeviin kysymyksiin.  

Kun hyppäsin Laiturin toiselta puolelta ulos, tuntui kuin olisin syöksynyt suoraan tivoliin. Helsingin Nuorisoasiainkeskus yhdessä Music TV:n kanssa oli rantautunut Lasipalatsin aukiolle. Tapahtuma oli osa MTV Push- Helsinki tapahtumaa. Iloisen kirjaviin asuihin pukeutuneet sirkustaiteillijat kieppuivat ja keikkuivat, tanssijat esittivät omia ohjelmiaan, suomiräppi soi ja kädenjälkeä syntyi monin tavoin. Oli kiva katsella, kun nuoriso oli niin täysillä mukana kaikessa. Käsityön ystävänä ihastelin näitä kirkkaita neulottuja peittoja.

Näihin pöytiin sai tehdä omia kuvioita.

Hyvin iloinen penkki : )

Taiteilija työssä.

Kaikkeen kivaan voi törmätä ihan missä sattuu.

Pidä silmät auki.

tuskalla tehty

Nyt en ole ehtinyt saada mitään valmiiksi asti, kun olen kuljeskellut siellä ja täällä.

Pikkujuttuja on valmiina, mutta ne on jääneet kuvaamatta. 
Muutamissa blogeissa on jo ollut esillä brittiläis-suomalaisen kangasvaihdon tuotoksia. En jaksa tämän vaihdon sääntöjä ja muita selittää, mutta osa töistä päätyi Birminghamin näyttelyyn. Sinne tämä minun kakkaratyökin pääsi. 
Jossain kepeässä mielenhäiriössä lähdin mukaan tuohon vaihtoon ja se oli kyllä ihan väärä teko. Ikinä en enää luultavasti tee niin. Minä lähetin Britanniaan omasta mielestäni kauniita sinisävyisiä Marimekon kankaita ja sain sieltä sitä ja tätä. Etenkin vaaleasta miesten paidasta ratkottu pala suorastaan huvitti. Se olikin ainoa mikä huvitti. 

Taustassa osa on Britanniasta tulleita kankaita. Myös vaaleat kakkarat ja keskustat ovat vaihtotavaraa. Omia kankaita ovat mansikkakangas, vaaleanpunaiset kakkarat, kukkien varret ja reunus. En muistanut kuvata lähettämiäni enkä saamiani kankaita. Ja taustakankaastakaan en muista mitään. : )

Joten kuten pystyin kiukultani kasaamaan pinkin pohjan. Silloin ei ollut vielä mitään ajatusta siitä, miten työtä jatkan. Hädissäni aloin tikkaamaan kerroksia yhteen. Olin jotenkin niin toivottomassa tilassa, että tikkauskuviostakaan en osannut tehdä päätöstä ja aloin vapaalla konekirjonnalla kirjoittamaan kaikenlaista, mitä mieleen tulee. Lähinnä tuli semmoista, että on tyhmää ryhtyä tällaisiin vaihtoihin ja lupauksia siitä, etten enää tällaiseen ryhdy. Kun olin saanut purettua kiukkuni tuohon tekstiin, syntyivät kakkarat sitten ilman sen suurempaa ähkymistä.

Jotain kirjoitusta voi tästä kuvasta nähdäkin, mutta aika kivasti ne raivoisat tekstit jäävät kakkaroiden alle. Kukat on kiinnitetty kaksipuolisella liimakankaalla ja lopuksi tikattu vapaasti kappaleiden ympäri.Työllä piti tietenkin olla nimi ja tämä on If he really loves me... En ole laskenut, kannattaako terälehtien repiminen aloittaa "rakastaa" vai "ei rakasta". 

Lopputulos on pirteä ja kai tämäkin sitten jonkun paikan tästä maailmasta löytää, kun kotiin palaa. Ensin työ lähtee muiden 29 Briteissä keikkuneen työn kanssa matkalaukkumatkoille. Minustakin olisi kiva lähteä ihan matkalaukkumatkalle, mutta ei laukussa vaan sen kanssa. Ja minä haluaisin mennä ulkomaille, mutta hätätapauksessa kotimaakin kelpaisi.

Mukavaa loppuviikkoa!

nokka kohti kurssia!

Ilmoittauduin ranskankielen kurssille! Selailin työviksen katologia ja mietin eri kurssivaihtoehtoja. Kädentaidoissa tutkiskelin tilkkukursseja ja jotain ihan uuttakin. Mikään ei innostanut tai sopinut muihin kuvioihin. Kielipuolelta olin aiemmin ajatellut italiaa, mutta olisi pitänyt alkeista aloittaa. Ranskassa saatoin jättää alkeiskurssit väliin ja hypätä heti tosi toimiin. 

Kurssilainen tarvitsee kivan laukun oppimatskuja varten. Kurkkasin eilen Svetlanan blogiin , josta päädyin Michellen kaava-apajille. Kaavat oli nopeasti käsillä ja työ saattoi alkaa.

Päälliskankaaksi olin jo heti Svetlanan blogissa käydessäni valinnut tämän vanhan vihreän kankaan. Pidän tästä kankaasta kovasti. Harmi vaan, nyt sitä jäi vain ihan vähän jäljelle.

Ranskan vanha kielioppikirja kurkistaa isosta taskusta. Opiskelija voi nääntyä ja kuivettua kesken pimeän syksyn. Tähän varauduin tekemällä sisuksesta hyvin energisen. Appelsiineistä saa valtavasti pirteyttä ja vitamiinejä. Nehän on kuin pieniä aurinkoja. Keltaoranssi ruutukangas on muuten vain energinen ja valoisa. Ja sopivan rytmikäs pitämään oppilaan ruodussa. Sisusvärit eivät kumpikaan ole olleet minun lempivärejä, mutta hyvän siedätyshoidon avulla käytän niitä nykyään ihan suvereenisti.

Kynät laitetaan kauniisti omiin koloihinsa. Kynätaskuun mahtuu muutakin pientä, vaikka pyyhekumi, purkkaa, karkkeja ja suklaapatukka.

Laukku on 29 cm korkea ja 2 cm leveä. Opintoja tukevana toimiva laukku tarvitsee itsekin hieman tukea ja sitä siihen on laitettu ohuen laukkuhuovan muodossa tärkeimpiin osiin. Huopa on tikattu oranssiin vuorikankaaseen takakappaleen ja läpän osuudelta. Etupuolella tukihuopa kiinnittyy appelsiinikankaaseen mm. kynätaskun tikkauksilla ja kappaleen ympäri tikkauksella. En huomannut kaavoja tulostaessa tarkistaa, että kaavat tulee oikeaan kokoon ja eihän ne ihan tulleet. Ei haittaa, laitoin sv:t, vaikkei olisi pitäänyt. Se vähän tasoittaa kokoeroja. Tuonne pääosastoon, mistä kielioppi jo kurkki, sopii myös iPad. Laittaisin sen mielelläni sinne, mutta eihän minulla ole sellaista. Mutta jos olisi, niin heti laittaisin. 

Kiinnitykseen minun versiossa käytetään yhtä nappia. Alkuperäisessä ohjeessa oli kaksi isoa nappia ja niiden ympäri meni jotain lankaa. Kaikki sellainen tuntui minusta liian sekavalta. Svetlana oli käyttänyt magneettinappia.  Ohi ohjeden on tuo roikutusrenksu. Halusin ehdottomasti jotain, mistä saan roikottaa tätä uutta opintoja tukevaa tuotetta. Tämän tekeminen oli kivaa ja helppoa. Taidan tehdä muutaman lisää.

juomalaukku

Säästin monta vuotta pientä palasta Marimekon "Kippis"-kankaasta, koska siinä oli punaviinilasi ja se lasi oli sentään puolillaan viiniä. Ei sellaista voinut heittää hukkaan. 

Tämä pieni tilkku on pyörähtänyt esiin silloin tällöin ja nyt nappasin siitä kiinni. Yksinään siitä ei ollut mihinkään, mutta muita sopivia tilkkuja oli työpöydällä. Näin syntyi pieni Juomalaukku.

Pieneen laukkuun sopii juomarahat, huulipuna, bussikortti ja kotiavaimet. Ehkä myös muistikirja ja kynä. Korkeutta on kymmenkunta senttiä ja leveillä voi 15 sentin verran.

Takapuolen jouduin kokoamaan Pirput Parput kankaan lisäksi Kivi-kankaasta. Kaikki siis Marimekkoa. Punainen lenksunauha on hyvin tyylikästä ja väritykseltään viiniin sopivaa kengännauhaa. Oikein urheilujalkineesta, näin laukun kanssa voi vaikka juosta. 

Juomalaukun kanssa terasseilla on syytä nostella lasia kohtuudella, sillä yliannostuksen vaara vaanii nurkan takana.

Non - niin. Tässä on jo alettu sikailemaan ja kuppi on mennyt nurin!

tuulahdus Italiasta

Juuri ennen lomaa ehdin ommella kassin ja pikkuisen laukun. Kassista tuli semmoinen kaupunkilaisen kauppakassin vaatimukset täyttävä eli aika hieno.

Musta kangas on pellavaa ja kuvakangas Eurokankaasta ostettua puuvillaa.

Halusin takapuolelle jotain piristettä ja sellaiseksi ompelin olkahihnaan samaisesta puuvillasta Firenze-tekstin.

Minulla on viehtymys pallolisiin kankaisiin ja koska tämä on "italialaistyylinen" hieno kassi, raaskin laittaa siihen vuoriksi yhden pallokankaistani. Kankaan mustat pallot ovat harmaalla pohjalla. Taskun kangaspala on klipsaistu samaisesta Eurokankaan puuvillasta. 

Toinen tavarankanto-ompelus on pieni iloinen olkalaukku.

Kangas on Vuokko Eskolan Marimekolle (v1958) suunnittelemaa Pirput Parput-nimistä kangasta, semmoista vahvaa puuvillaista laukkukangasta. Korkeus 20 cm, leveys 19 cm.

Vuori on hyvin tavallista vaaleaa puuvillaa. Laukkua tukevoittaa ohut laukkuhuopa.

Taskun tein pirtsakasta Marimekon kankaasta, jonka nimeä en nyt muista eikä sillä nyt niin väliäkään ole.

Minulle on kerrottu ja varoiteltukin, että aina täytyy olla edes kolikko taskussa, "ettei koirat kuseskele nilkoille". Tämän laukun kanssa ei sitä huolta ole, mukana on tanskalainen kolikko. Se on onnea tuova kolikko. Ihan oikeasti. 

Kesälomakästityönä, siis mökillä valmistuneena voin esitellä pitkästi kierrätetyt pannunalustat.

Ensin nämä ovat palvelleet vaatteina tai lakanoina, sitten niistä on tehty räsymatto ja mökkinaapurin kanssa hieman lyhensimme rikkoutunutta matonpäätä ja puretusta kuteesta virkkasin pannunalustat. Teki vaan mieli tehdä niistä jotain ja eihän minulla ollut kuin kolmosen koukku, kun kymppi olisi ollut sopiva. Sormilla sitten avustin ja niin nousi nämäkin rievut lattialta pöydälle. No älä siellä kauhistele, kyllä se matto oli pesty.

En kovin usein levittele keskeneräisiä tekeleitä, mutta tämä on nyt poikkeus. Tilkkulullan Maritta on tehnyt paljon kaikenlaista kivaa hexagoneista ja minullakin löytyi Tilkkutarhasta ostettuja hexagon-malleja. Ostovuotta en muista, mutta ei ne ainakaan pilalla olleet. Ompelukonevapaalla mökkivyöhykkeellä aloin näitä sitten värkkäämään ilman kovin tarkkaa suunnitelmaa, mikä siitä sitten isona tulee.

Yhden palan koko on suorasta reunasta toiseen 1 3/4" ja terävästä kulmasta toiseen terävään kulmaan 2". Tällä hetkellä tästä on tulossa vauvan heleä kesäpeitto. Valmistunee jonain keväänä jollekin kesävauvalle. Aika jännittävää sinänsä, kuka tämän saa. Joskus on käynyt mielessä, että ehkäpä tästä tuleekin kesäinen pöytäliina, mutta se on varasuunnitelma. Tämä samainen mökkinaapuri, jonka kanssa tuota mattoa korjattiin eli purettiin ja solmittiin uudelleen, istui meidän pihalla kun minä näpräsin näitä lappusia. Hänellä oli omalla mökillä virkkaus kesken ja pientä paloa käsillätekemiseen. Autoin ystävää hädässä ja ojensin tilkkuja, mallineita, sakset, neulan ja lankaa. Kelpasivat ja tulosta syntyi monen lappusen verran.

Tänään on ollutkin riehakkaita sadekuuroja ja ukkosen jyrinää. Meillä myös muutama Ukon haukahdus. Vaikka lomalla sataa, se on ihan kivaa, kun kuurot on rajuja ja lyhyitä ja heti paistaa aurinko. En siedä semmoisia velttoja sateita, joiden alku ja loppu on epäselvää, eikä itse tapahtumakaan näytä miltään. Korkeintaan tuntuu märältä. Nyt luonto sai vettä ja kasvit kukoistaa. Ajattelin alkaa kasvissyöjaksi. Voisin ensin syödä tämän paljullisen tyhjäksi. Keskellä alhaalla on ihana uusi tuttavuus minulle, curry kasvi. Huumaava tuoksu ja pettämätön maku! Pidän myös sitruunamelissasta ja kaikista basilikoista. Myös rakennuksina.

Tämä ei ehkä ole syötävää, mutta ihan kaunis kukka kuitenkin. Täytyy olla paljon silmänruokaa. Kilojen kanssa kamppailevana voisinkin nauttia viikon pelkästään silmänruoasta. Siitäpä tuli mieleen jostain lukemani diettivinkki nimenomaan kesäksi:

Tuuli käy lounaasta!

Hyvää loppuviikkoa!

Määki ja Honey

Tässä blogissa taitaa olla vuoron perään joko kasseja tai toiletlaukkuja. Nyt on siis toilareiden vuoro. Pienet ensin!

Pikkuisen nimi on Määki. Kokoa on 11 cm x 18, suurinpiirtein. Ja nimi avautuu tuosta alemmasta kuvasta, jossa Määki poseeraa yhteiskuvassa Honeyn kanssa.

Honey sai nimensä mansikkakaitaleesta. Mansikat ei ihan riittäneet Suonenjoki-nimeen. Kokoa Honeyllä on 15 cm x 22 cm. Pienemmässä ei ole taskua lainkaan,mutta vuori on iloisen pallollinen. En vaan muistanut siitä kuvaa ottaa ja eihän se oikeesti niin tärkeää olekaan. 

Töissä olen jo toista viikkoa loman jälkeen. Ensiviikolla alkaakin taas uudet lomaviikot! Ihanaa pitää lomia pätkissä. Tuntuu, että olisin ollut paljon enemmänkin lomalla. 

Olen välillä kirjoitellut tähän käsityöblogiin hieman ohi aiheen meneviä juttuja, kuten tuo kamalan pitkä pölinä Ilomantsin reissusta. Nyt siihen tulee loppu. Tämmöiset muut turinat ja tarinat kuvineen menee suoraan uuteen blogiin ihan kiva paikka ja tämä blogi yrittää pysyä ihan vaan saumoissa ja niiden varoissa, pistoissa ja niiden pituuksissa. Suunnilleen. Ihan kiva paikka hakee vielä muotoaan, mutta eiköhän se pikkuhiljaa löydä tyyylinsä.