maanantai 6. huhtikuuta 2015

Valitse kaunein pöytäliina! Äänestys on alkanut! Vote!

Talvi on takana ja nyt on aika valita menneen kauden kaunein pöytäliina.


Alkukarsinnat on käyty tiukan tuomariston edessä ja finaaliin selvisi tämä kolmikko. Punainen ja Vihreä ovat Finlaysonin tuotteiita ja Sininen on myös suomalainen, mutta en muista valmistajan nimeä. Sanottakoon, että alkukarsinnoissa ei myöskään ollut yhtään ulkomaista edustajaa. Vähän niin kuin miss Suomeksi ei voi valita kanadalaista. Esitelläänpäs ehdokkaat yksi kerrallaan ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Käytän näistä vain etunimeä, koska kaikkien sukunimi on Pöytäliina.

VIHREÄ


Vihreä edustajamme on kaunisryhtinen, hyvätapainen ja suoraviivainen. 


Sisältä tämä kevään airut on beige pienin vihrein ja punaisin merkein.


Annoimme ehdokkaiden kuvauttaa itsensä jonkun voimaesineen kanssa. Vihreä halusi tulla kuvatuksi koiran purupötkylän kanssa. Hän kertoi, että purupötkylä kuvaa hyvin Vihreän sitkeyttä ja kestävyyttä rajuissakin paikoissa. Vihreä ei ihan helposti hajoa itse, mutta kannattaa kompostointia ja kantaa muutenkin huolta ympäristöstä. Pötkylän tasaraidat kuvastavat Vihreän vankkaa ajatusta tasa-arvon puolesta.
Kilpailun johto sanoo, että purupötkylästä voi hyvinkin tulla mieleen joustamattomuus ja jonkinmoinen itsensä ympärille kietoutuneisuus.

SININEN


Lähes ruiskukan sininen ehdokas kertoo olevansa hyvin isänmaallinen. Sinisen toinen nimi on Toivo ja hän pitää itseään suurena. Sininen haluaa, että kaikilla olisi mahdollisuus menestyä ja kaikista pidettäisiin yhtälailla huolta. 


Sisältä Sininen on puhtoisen valkea, mutta pieniä vihreitä ja punaisiakin merkkejä on helposti havaittavissa. 


Sinisen halusi välttämättä kaski voimaesinettä ja koska muut kilpailijat siihen suostuivat, salli kilpailun johtaja Sinisen valita kaksi. Sorsan valinnalla Sininen haluaa viestittää, että punainenkin voi olla ystävä, josta huolehditaan. Sorsa kuvastaa myös luonnon tärkeyttä. Pallon pyöreä muoto kertoo, että Sininen on kamalan huolissaan koko maapallosta. Kilpailun johto näkee pallossa sen, että Sininen vain pompottelee ajankuluksi eikä sillä ole selkeää koria, minne pallo pitäisi saada. Pallo saattaa livetä käsistä ja vieriä hyvin, hyvin kauas. 

PUNAINEN

 

 Omasta mielestään Punainen on työteliäs, ryhdikäs ja aina avoin uusille asioille. 


Sisältä tämä Punainen on lähes valkoinen, mutta kyllä sieltä värejäkin pilkistää. Hieman punaista, keltaista ja lilaa! Mitä ihmettä, meneekö se hieman siniseen päin?


Punainen halusi vierelleen koiran ikivanhan jouluaiheisen vinkulelun. Punaisen mielestä siitä kuvastuu ennenkaikkea hänen arvomaailma, jossa tärkeitä ovat kaikki. Yhtä tasa-arvoisia ovat niin vanhat kuin uudet. Punainen kokee punaisen värin turvallisena. Lelun iloinen lumiukko jouluisessa asussa kuvastaa Punaisen hyväntuulisuutta vaikeissakin paikoissa.  
Kilpailun työryhmä hieman mietiskeli, että Punainen saattaa olla kuin vinkulelu, paljon ääntä tyhjästä, mutta siinä kaikki. Ja lakaiseeko Punainen tuolla sinisellä luudalla ongelmat maton alle? Huolestuttavaa.


Kaikkien ehdokkaiden taustat on tutkittu tarkoin, eikä sieltä löytynyt moitittavaa. Ei takinkääntöjä, vuoren vääntöjä eikä laittomuuksia. Yleisilme siisti.

Nyt voit äänestää omaa suosikkiasi!
Laita kommenttilootaan oman ehdokkaasi nimi ja voit alkaa odottaa voittoa. 
Äänestyspaikka sulkee kommenttilaatikon ovet 19.4. klo 20 
jonka jälkeen äänet pannaan nippuihin ja joka nipusta arvotaan yksi voittaja.


Tässä koko kolmikko yhdessä. Kaikilla on suut hieman auki ja siitä jo näkee heidän halun saada äänestyksen jälkeen sanansa kuuluviin. 

Ennakkoäänestystä ei järjestetä erikseen, vaan täällä alkaa oikea äänestys heti. Jossain vaiheessa ennen varsinaisen äänestysajan loppumista kerron hieman  ovensuukyselyiden tuloksia ja suuntaa antavien mielipidegalluppien tuloksia. 
Ja ettei kukaan vaan nyt jättäisi äänestämättä täytyy kertoa, ettei näillä valinnoilla ole mitään tekemistä eduskuntavaalien kanssa. Siellä on enmmän ehdokkaita ja ryhmiäkin, vaikka sattumalta tässä äänestyksessä on Vihreä, Punainen ja Sininen, jotka saattavat mennä sekaisin vihreiden, punaisten ja sinisten kanssa. Mutta ei. Tämä on ihan toinen äänestys. 

Palkinnoksi voittaja saa äänestämänsä värin. Kaikki kolme ovat palkintoja, joten voi hieman taktikoida loppuvaiheessa, jos vaikkapa Vihreä on saanut vähiten ääniä, äänestämällä sitä voittomahdollisuus paranee.  

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä!

Meillä päin näkyi aika paljon pääsiäistiipuja.


Ensin ne istuskeli parvekkeen kaiteella...


sitten asettuivat Pääsiäiskranssiksi ja


lopulta lensivät kuka minnekin.


Yksi hyppäsi Laila-lampaan syliin, koska Laila sanoi, että ei hän mikään pääsiäislammas ole, eikä joudu paistiksi uuniin, hänen sylissään on ihan turvallista olla.


Jotkut löysivät hyvät paikat isompien lintujen luota. 

Hyvää Pääsiäistä kaikille!





maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tämä taitaa olla...

vuoden ensimmäinen toilari miehelle. Toivomuksena oli sininen väri ripauksella oranssia ja saamansa pitää. Ehkä pari muutakin väri pääsi mukaan, mutta ei sitä nyt aina voi saada ihan tasan mitä haluaa. 


Farkkukangas ei ole oikeaa farkkua, vaan tilkkukangasta. Työhön piti saada tupatuksi S-kirjan ja sitä varten tein tuon taskun, johon se istuikin hyvin. Siellä voi pitää vaikka kampaa, jos on vielä hiuksia päässä. Jos ei ole, niin laittakoon haavapyyhkeitä. Ne on tarpeellisia etenkin, jos ajaa parran vaahdolla ja veitsellä. Semmoinen jännityksen ystävä.


Toisella puolen samoja kankaita, paitsi enemmän oransseja.


Sisuskalut ovat kunnossa. Molemmilla puolilla samanlaiset taskut.


Pohja melkein 8 senttiä leveä, korkeus 20 senttiä ja leveys 27 senttiä.


Tikkasin hieman farkkufiiliksellä. Jotkut tikkaukset ovat sinistä vaihtuvanväristä ja toiset oranssia vaihtuvaa. Oikeasti olen aika kyllästynyt vaihtuvanvärisiin tikkauslankoihin. Ainakin nyt. Voi olla, että viikon päästä pidän niitä parhaina mahdollisina joka paikkaan.


Hieman pääsiäisfiilistä pupun avulla. Tyttären tekemä joskus lapsena. Söpö. Pupusta voikin loikata toiseen keväiseen juttuun.


Se ei ole ihan tämä. Sain äidiltä joulukukaksi ihanan istutuksen. Siinä oli tuo hengissä oleva muratti ja sen vieressä hyasintti sekä joku meihikasvi. Sanon meihikasvi vaikka se voi olla joku muukin esim. kaktus. Ihan kivan näköinen sekin oli.


Hyasintti kuoli, kuten sen kuuluukin kuolla. Poistin sen heti kuoleman jälkeen kuvioista. Tämä outo viherkasvi, jonka äiti sanoi säilyvän hyvvin, alkoi jotenkin vetäytyä sisäänpäin ja lopulta se oli muuttunut hieman kuivuneen auringonkukan näköiseksi muumioksi tai kävyksi. Voi miten se olikin kevyt, kun nostin sen pois! Ihan kuin ilmaa vaan.



Ja katsokaapas nyt! Ostin perjantaina kaksi kevätesikkoa, mutta eihän tuohon mahtunut kuin toinen.  Valitsin keltaisen muratin kaveriksi.


Siinä ne nyt kököttävät ikkunalaudalla molemmat. Kun kerroin äidille, että olen ostanut kevätesikkoja, hän sanoi heti, ettei ne kestä kovin kauaa. Höpö höpö, sanon minä. Molemmat on vielä hyvinkin hengissä. Valkoisessa oli aamulla jonkunsortin tokkuraisuutta, mutta annoin virvoittavaa vettä ja siitäpä hän suoristi itsensä täyteen loistoon.  Kiva katsella näitä kevätkukkia, kun ulkona on satanut lunta ja räntää koko kamlan päivän. Ihan itkettä, kun just ollaan vaihdttu itsemme kesäaikaan. Pidän verhot kiinni ja leikin kesää, kun on se aikakin.




tiistai 24. maaliskuuta 2015

räsymattoja

Minusta kakki räsymatot ovat aivan ihania. Sekä uudet että vanhat. Jos asuisin jossain valtavan suuressa talossa, hankkisin ne matonkutomispuut. Tietenkin olisin jostain oppinut käyttämään niitä niin, että syntyisi toinen toistaan hienompia mattoja. 


Tässä vaiheessa, kun ei ole niitä kudontapuita eikä juuri taitojakaan, täytyy tyytyä "vähän sen näkösiin" juttuihin. 


Tulin iloiseksi, kun silmiini osui tämä räsymattoinen tukeva puuvilla. Näin sen samantien pinkeinä farkkumallisina shortseina, joiden lahkeensuut jätetään huolittelematta ja hieman jopa puretaan niin, että lankoja pikkaisen roikkuu. Tämän idean annoin ihan ilmaiseksi myyjälle, joka oli nuori, notkea ja pitkäsäärinen huitukka. Hän innostui ideasta ja mallaili kangasta vyötäisilleen. Täti-ihmisenä pidättäydyn kaikista mikroshortseista. Toinen näky oli tämä pieni veska solmittuine hapsuineen. Semmoisen voi täti-ihminenkin tehdä. Kivan näköinen yksiväristen vaatteiden kanssa. Luulisin.


Kalalangasta vielä hupsuhapsu vetskarin pienen vetimen käyttöä helpottamaan.


Kun nyt tälle räsymatto tielle lähdettiin, niin läväytetään kaikki peliin! Aloin tehdä itselleni "räsymatto villatakkia". Innoituksen sain Sanna Valtasen Jämälanka kirjasta. Siinä on ohjeet räsymatto tunikaan, mutta en minä sellaista halua. Villatakin tahdon minä. Tämän valmistumisella ei ole mitään aikarajaa, ehkä syksyksi tai ens vuonna. Lankoja löytyi omasta varastosta kasapäin, mutta ainahan siinä käy niin, että jotkut kauniit, kirkaat värit loppuu kesken. Hieman olen ostanut kirppiksiltä pieniä nöttösiä. Valmiina on takakappale ja etukappaleet jo kainaloissa! Olen ollut aika ahkera tämän kanssa ja siksi epäilenkin, että innostus saataa hiipua piakkoin.


Yhdet Räsymattosukat on valmistuneet, siis neulomisen osalta. Kaikki langanpäät on päättelemättä. 


Tässä kaikki yhteiskuvassa, semmoisessa perhepotretissa.


Myös Ukko-koira halusi perhepotrettiin uuden pikkukoiransa kanssa. Veikkaan, että pikkukoiralta irtoaa kohta kieli tai korva, ne on Ukon mielestä hyviä kantokahvoja. 


Aurinkoisia päivä!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

kottarainen bongattu!

Enpäs olisi uskonut, että kottaraiset ovat jo tulleet! Eikös siinä lorussa sanota, että "kuu kiurusta kesään, kottaraisesta kotvasen..."


Jos viime vuonna kottaraiset oli toisen näköisiä, niin tänä kesänä ne on tällaisia. Ne on vaihtanut vaatteita talven aikana. Tarkemmin sanottuna nämä ovat helmikottaraisia.


Siinä on äitikottarainen alimmaisena ja lapsi siinä sylissä. Lapsi on hieman ujo ja arastelee. Se on vetänyt jalat "sisään". Linnut ujostelee sillä lailla. 


Ensin tein yhden viinirypäle-veskan, sitten muutaman lisää ja olin jo ihan viinirypäleissä. Sitten törmäsin  naama happamana sitruunakankaaseen ja sitä syntyi sitruuna-veskan.


Sitruuna olikin raikas, kirpeä ja oikein hyvä, joten tein niitäkin lisää.



Kaikissa on vuori ja yksi sivutasku. Kokoa on noin 14,5 cm x 19 cm. Olkahihnan saa irti, joten pikkuveska muuttuu käden käänteessä laukkuun laitettavaksi tärkeiden tavaroiden säilytyspaikaksi. Hihna on sen verran pitkä, että sen voi laittaa olan yli.


Viime viikolla oli taas novellikoukku Pukinmäen kirjastossa ja olin siellä sukankutimeni kanssa. Kristiina oli myös ja minä sain häneltä tällaisen ihanan Marimekon Lappuliisa-kankaan! Ihan iso pala. Kiitos Kristiina! 


Sain häneltä myös karkkipapereita. Ihania, paljon semmoisia mistä en osannut edes uneksiakaan. Menkää tekin Novellikoukkuihin, jos suinkin mahdollista. Tekin voitte saada jotain tai jos ette saa, niin matkalta voi löytyä vaikka jokunen karkkipaperi.



Aika paljon on tullut ommeltua. Joku muu on ommellut vielä enemmän, raivostunut kieroista saumoista ja heittänyt koneensa pusikkoon! Kauhea ihminen.

Viikonloppua!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Iloista meininkiä...

ainakin tässä "Pikkunaisia"-veskassa.


Olen jo pitkään katsellut tuon lähi-Fidan käsityötarvikkeiden osastoa ja toivonut löytäväni jonkun kauniin tai hauskan risti- tai jokupisotyön. Eilen kaupunkimatkan päätteeksi onni potkaisi! Tämä jonkun ihanaisen vinopistoilla tekemä pupu hyppäsi melkein syliini.  Näin se samantien osana pientä laukkua.



Veskan takapuoli on tuota vetoketjun yläpuolella olevaa ruutukangasta. Vetoketjuun laitoin punaiseen nauhaan pienen palleron, josta voi kiskaista vetskarin auki.


Vuoreen (sininen) kiinnitin pienen vaalean taskun. Tuo ruutukangas on taskunsuu.


Annoin veskalle nimeksi Pikkunaisia, koska aika harva isonainen suostuisi tätä käyttämään. Hihna saattaa vielä muuttua. Tuo letitetty ei oikein vakuuta minua ja varmaan surautan siihen ihan tavallisen sinisetä kankaasta.  Veskan koko on 15 cm x 18 cm, suurin piirtein. 

Olin aamulla tyttären korismatsissa ja ottelun päätytyyä tyttären poikaystävällä oli yllätys. Hän tuli matsiin hieman myöhemmin ja syykin selvisi. Hän oli käynyt salaa kukkakaupassa ja kaivoi jostain takkinsa uumenista kimpun ruusuja ja jakoi koko joukkueen naisille ruusut. Naisten ilmeet olivat tosi iloiset ja yllättyneet, taisi siellä jollekin tulla muutama kyynel silmäkulmaan. Pelaajia oli vain 8 ja ruusuja 10. Myös minä ja toinen katsomossa istunut äiti saimme ruusut.  Aikamoinen prinssi, kyllä tuollainen kelpaa vävyksi! 


Saamani punainen ruusu näyttää kuvassa sekavalta, mutta oikeasti on oikein kaunis!
Näiden ruusujen kera 
Oikein hyvää Naistenpäivää!
Myös pikkunaisille!




maanantai 2. maaliskuuta 2015

tilbehör-veska, sisko ja sen veli

Torstain Yle-vierailulla yhdellä ompelijalla oli hauska pieni farkkukankainen olkalaukku, jossa hänellä oli vaikka mitä. Lean Neula ja puikko -blogissa on kuva tästä laukusta.  Itsekin otin kuvan, mutta ehkä olen sen poistanut, kun en löydä. Eilen olin tyttären kanssa syömässä paikallisessa nepalilaisessa ravintolassa. Siinä syöminkien ohessa hän kertoi, että hänellä on farkkupulma, koska kahdet farkut on niin huonokuntoisia, ettei voi enää käyttää ja ne on menossa roskiin. Meillähän on karkkilakon lisäksi tämä vaatteiden ostamiskielto voimassa aina tuonne huhtikuun lopulle asti, siksi tilanne on aika paha. Onneksi se housuhätä tuli puheeksi, kotimatkalla poikkesin hänen roskispussia dyykkaamaan. Löytyi kahdet farkut, vyö ja pusero, jonka puran kaavoiksi. Taisi olla muutakin tarpeellista. Siis se pussi oli vielä hänen kotonaan.


Eilen illalla sitten aloin leikkelemään toisia farkkuja ja syntyi tämmöinen pieni veska, nimeltään Tilbehör-veska. Korkeus 20 ja leveys 19 cm. Tästä tuli aika ihana. En jaksanut tehdä farkkukankaista olkahihnaa, kun kaksi neulaa katkesi jo laukun ompelussa. Onneksi löytyi tuommoista pizzapaikan pöytäliinaa muistuttavaa ruutunauhaa. Nauha on leveää, mutta taittelin sopivaksi ja ompelin reunat. Laitoin ihan pienen palasen huvikseni veskan alanurkkaan ja merkinomaisen palasen vasempaan reunaan. Ja tästä innostuneena miehenikin antoi yhdet farkut silputtavaksi ja ommeltavaksi. Eli laukkumateriaalia on!


Tästä kuvasta avautuu hieman laukun sisältö: yksi tasku, punainen nyöri vaikkapa avaimia varten ja  langanpätkä.


Etutaskussa voi pitää kännykkää ja pikkutaskussa pieniä salaisia asioita.  Vetoketjua kiskotaan punaisista naruista ja sen pienistä sinisistä palleroista.


Tässä ovat Sisko ja sen Veli. Minua hieman sieppaa, kun tuo Veli on taas könynnyt ittensä Siskon päälle. Yrittää varmaan kaataa sitä. Olen aikaisemmin tehnyt liki samanlaisen, mutta isomman pussukan. Näissä on se vetoketju tuolla syvemmällä. Aika vaikea homma, en tee enää, ainakaan ihan heti. 


Nämä ovat sopivia penaaleiksi. Korkeus 12 cm, pohja melkein 7 cm ja leveys ylhäältä 24 ja alhaalta 18 cm. Veli on näköjään ahminut kaikki kynät ja sisko saa taas nähdä nälkää. 
Aina pitää tapella. 

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko kaikille! Jos ei, niin hyvän mielen saa siitäkin, kun käy allekirjoittamassa www.uhanalainen.fi sivulla vetoomuksen konduktöörien puolesta.