matkalle mukaan

Ostin vuosi sitten Espoon Tilkkuluolasta kaski brodeerattua blokkia. Mitään erityistä takoitusta varten en niitä ostanut, lähinnä halusin tukea etelä-afrikkalaisia naisia, jotka näitä brodeerattuja tilkkuja tekemällä ovat pystyneet kohentamaan elintasoaan. Nyt kun lomamatka lähestyy, keksin isommalle blokille tärkeän tehtävän. Tein siitä passipussukan. Nauhasta tein sen pituuisen, että se olan yli laitettuna osuu juuri sopivasti vastakkaisen puolen uumalle. Jakun alta sitä tuskin edes huomaa.

Kukkaro on kooltaan 18,5 x 21 cm. Sinne mahtuvat passi, liput, rahat ja muut tärkeät tavarat. Kuvan on brodeerannut Sani Mudau, etelä-Afrikan kuivalta pohjoisalueelta. Hänen mies otti ja lähti 2005 ja Sani jäi yksin pitämään huolta ja elättämään lapsiaan. Onnekseen hänet kutsuttiin mukaan Tambani-projektiin, jossa naiset brodeeraavat kangastilkkuja vanhojen Venda-tarinoiden mukasin kuvin. Naiset saavat tästä rahaa, mikä auttaa suunnattomasti köyhiä naisia saamaan leipää pöytään. Enemmän voit lukea tästä projektista www.tambani.co.za

Taakse ompelin vetoketjullisen taskun. En muista, koska viimeksi olen tehnyt napinläpitaskun vetoketjulla, mutta hyvin se onnistui.

Vuoriksi laitoin tavallista käsityöpuuvillaa tukevamman valkean kankaan. en voi sietää mustavuorisia laukkuja, kasseja, pussukoita. Ne on niin pimeitä, etten löydä niistä mitään. Olen ihan tosissani miettinyt semmoisa ledvaloja, jotka syttyisi itsestään, kun avaisi mustavuorisen laukun. Juu. Vuorissa on pohjaan asti ulottuva tasku ja tuommoinen renksu avaimia varten.

Pienempi kuva oli juuri sopivan kokoinen tähän kukkaroon. Kanaemon munineen on tehnyt Lea-niminen nainen. Näissä blokeissa oli mukana paperit, joissa kerrottiin tekijästä ja tästä Tambani-järjestöstä. Harmikseni Lean tarina on kadonnut, mutta onneksi tekijän nimi on kirjailtuna työhön. Pidän tästä kukkaromallista. Vetoketju sen verran pitkä, että se menee kaarevan kulman yli ja silloin kukkaro aukeaa niin hyvin, että sieltä saa helposti sen mitä haluaa. Huomaa, että kuvan musta tausta on koristeltu mustalla langalla tehdyin ranskalaisin solmuin. Minusta se on tosi hieno yksityiskohta.

Takapuolen mustaan kankaaseen tikkasin tuollaisia välimerellisiä laineita. Vuorina kepeää mintunvihreää ja helakkaa kevätvihreyttä. Tässä on välissä puuvillavanu, kun taas isommassa ei ole. Suurempi kukkaro on juuri sopivan taipuisa olematta lötkö. Brodeerattu kuva, vuori ja taskut tekevät siitä juuri sopivan tomakan, ei yhtään liian kankea.

Minulla on vielä kaksi työpäivää ja perjantaina aamupäivällä lähdemme tyttären kanssa Pariisin kautta Tunisiin. vien tuon kaulakukkaron kuvan katselemaan kotimantereensa pohjoista osaa.

toiveissa oli...

... suuri lottovoitto ja niitä miljoonia varten tein muutaman kukkaron. No ei tullut voittoa. Onneksi tuli tehtyä kohtuullisen kokoiset näistä kukkaroista, ettei mitään liian suurta. Olisi noloa etsiä paria seteliä suuresta kukkarosta. Tosin eipä tuota oikeaa rahaa enää juuri kukkarosta löydy. Kaiken maailman kortteja on vinot pinot.

Pidän valtavasti näiden molempien kankaista. Tämä on kooltaan 9,5 x 12 cm.

Tämä on hieman eri muotoinen, siinä on syvyyttä noin 1,5 cm eli vetoketjun verran. Ja tietenkin kankaankin, siellä missä ei ole vetskaria. Koko 8 x 12 cm. Luulisin, että tänne mahtuisi Lumia, jos minulla olisi sellainen. Kuvan pienet valkoiset eivät ole pölyä tai hilsettä, vaan lunta. Sitähän on tänään täällä etelässä saatu aikas paljon. Kiitos vaan siitäkin.

Kuvat ovatkin nyt ihan oikein päin, koska heivasin uuden editorin mäkeen ja palasin vanhan käyttäjäksi. Kuvat siirtyivät mainiosti, eivätkä itsepäisesti asettuneet pokkiteloin. Toivottavasti ei ikinä ole pakko käyttää sitä uutta editoria. Jos on, niin menetän hermot ja käyn nukkumaan.

Mukavaa lomaviikkoa niille joilla se on ja muille muuten mukavaan oikein viikkoa!

Hyvää ystävänpäivää...

..huutaa naapurin mummo!



Ja naapurin mummo voisi laittaa päällensä tämän tilkkuliivin. Se kuuluu Maikin "pakko saada valmiiksi joka kuukausi"-hössötykseen. Siinähän tehdään kuukausittain joku keskeneräinen työ valmiiksi. Minä en muista koska olen tämän liivin aloittanut. Se sijoittuu kuitenkin aivan ensimmäisten tilkkutöiden joukkoon. En myöskään ymmärrä, miksi olen tämän(kin) aloittanut, en ole lainkaan liivi-ihminen. Ja tuo kirjavuus, jestas sentään. Eikä selitykseksi taida kelvata, että enoni on värisokea. Kuvat ovat poikittain, koska en kertakaikkiaan osaa käyttää tätä hiivatin uutta editoria. Oikeasti kuvat ovat minulla ihan hienosti, mutta en osannut niitä edes Picasasta ottaa tänne, tuli vain ruksi eli raksi. Sitten laitoin ne vuodatuksen omaan kuvaboksiin ja siellä ne sitten makaavat miten päin tahtovat. Raivostuttaa!

Palataanpa tähän työhön vielä. Olin saanut liivin melko valmiiksi. Reunahuolittelut ja jonkin verran tikkauksia puuttui. Koska olin tikannut työtä käsin, jatkoin samaan malliin. Mietin nappien laittamista, mutta jätin laittamatta.







Näihin kuviin ja tunnelmiin!

tehdään ruusu yhdessä

Edellisen postauksen ruusuun toivottiin teko-ohjetta ja tässäpä tämä. Tarvitset purkautumatonta kangasta, joko ohutta huopaa tai villakangasta 50 cm x 4,5 cm kokoisen soiron ja lisäksi samaisesta kankaasta  9 x 9 cm palan. Myös mokkanahka käy, vaikka saattaa olla sitkeää ommeltavaa.

Piirrä liidulla soiron keskelle viiva ja merkitse sen jälkeen viivalle pienet poikkimerkit 5 cm: välein. Nyt piirrät kauniita kaaria, jotka ovat ruusun terälehtiä, ensin toiseen pitkään reunaan aloittaen jommasta kummasta päästä. Kaari alkaa ja päättyy noihin 5 cm:n välein tehtyihin pikkumerkkeihin. Toisen reunan kaaret piirrät niin, että ensimmäisestä kaaresta tulee muita pienempi. Näkyy kuvan vasemmassa päässä soiron yläreunassa. Sitten teet niitä 5 cm: kaaria ja viimeisestä kaaresta tulee suurempi kuin alareunan kaari. Neliöön merkitset keskikohtaan pienen merkin. Nyt on piirtelyt suoritettu ja otetaan sakset käyttöön.

Leikkaa melkein piirrosviivoja pitkin, mutta ei ihan keskiviivaan asti. Ompelu aloitetaan soiron siitä päästä, jossa on tuo pienempi terälehti eli kuvassa oikealla alhaalla. Lanka voi olla vaikka kaksinkertainen niin kestää hyvin. Ompelu tapahtuu keskiviivaa pitkin ja pötkylän kiinnitys pohjaneliöön aloitetaan neliön keskustasta ja kierretään ympyränä. Pistot ovat jotain etupistoja (eli tiheitä harsinpistoja?) ja ne menevät kummankin kankaan läpi. 

Ommellessa terälehtien toinen sivu makaa pohjaneliön päällä, mutta nousee seuraavaa kierrosta tehdessä ylös. Olenkin tässä näköjään ommellut vastapäivään, mutta ihan sama mihin suuntaan sitä ompelee. Uusi kierros edellisen viereen ja valmista tulee!

Tässä näkyy hyvin tuo, miten toinen puoli rötköttää pohjan päällä. Ja tarkkasilmäiset näkevät myös koirankarvat, koska Ukko tykkää tämmöisistä pienistä töistä ja kävi nappaamassa tekeleen ja vei omalle paikalleen heti, kun jätin sen pois käsistäni. No miksi jätin sen nojatuoliin kesken homman? No siksi, kun täytyi hakea lisää Brunbergejä. Etenkin niitä moccia.

Aivan lopuksi muokkaa pohjaneliöstä nelisen terälehteä lisää. Ohje on laadittu ostetusta ruususta ei siis ollenkaan oma idea.

sinistä

Nyt olen käynyt katsomassa Sirpa Mettäsen näyttelyn Herttoniemen sairaalassa. Kyllä kannatti käydäkin, Sirpa oli itse paikalla ja kertoi käsityöharrastuksensa historiasta ja tietenkin näyttelillä olevista töistään. Mikäli suinkin mahdollista, piipahda katsomassa. Näyttely on avoinna 28.1 asti.

Viime viikon torstaina teimme kiltaillassa ruusut. Mettäsen Sirpan ohjeistuksella purkautumattomasta villakankaasta syntyi yllättävän nopeasti näin sievä ruusu.

Syyringin näyttelyyn Lapsettaa olen tekemässä lapsikokoista peittoa. Se alkaa olla jo loppusuoralla. Ennen kuin aloitin sen tikkaamisen, halusin päästä eroon muutamista peitosta ylijääneistä suikaleista ja rakensin tietenkin niistä pussukan. Tämä on vuoden ensimmäinen pussukka.

Eli sininen peitto on työn alla.

tammikuun "jotain valmista-hössötys"

Ensimmäisenä toivotan kaikille oikein reipasta alkanutta vuotta. Ilmoittauduin mukaan Maikin tilkuissa olleeseen hauskaan "jotain valmiiksi -hössötys haasteeseen tehdä joka kuukausi valmiiksi joku keskeneräiseksi jäänyt työ. Reipastuin tuosta haasteesta niin kovasti, että olen saanut tammikuun työn jo valmiiksi. Tosin valitsin helpon työn, josta ei paljoa puuttunut. Tai työ valitsi itse itsensä putoamalla kaapista suoraan syliin.

Pieni peittonen on ajalta, jolloin olin innostunut kankaiden värjäilystä. Olin työviksen kangasvärjäyskurssilla ja intoa riitti vielä kotikokeiluihin. Olin ommellut tuon tilkkupinnan valmiiksi ja jostain oudosta syystä reunakaitaleenkin, vaikka vanut, vuoret ja tikkaukset oli laittamatta. Vuoreksi löytyi itse värjäämää vihreää, johon olin painanut heiniä. Vanuksi bambua. Tikkaukset tein tietenkin koneella, eikä niissä ole mielikuvitusta käytetty, ei sitten yhtään.

Peitto on kokoa 75 x 90 cm. Oikeastaan on hauskaa kummastella miksi olen tämännkin tehnyt. Mikä on ollut kohde, jos on ylipäätään ollut mitään kohdetta? Miksi jäi kesken, en muista tämän pinnan tekemisestä yhtään mitään! Näitä asioita kun pohdin, luulen, että olen vaan halunnut päästä kankaista eroon tekemällä niistä jotain. Tätä tukee sekin, että näitä värjättyjä kankaita minulla ei ole yhtään jäljellä, ehkä joku pieni nokare jossin silppulaatikossa. No, samapa tuo, valmiiksi tuli. Parempi valmis outo kuin keskeneräinen outo.

Mitähän järkkyä seuraavaksi? Haaste on siinäkin mielessä kiva, että voi tehdä myös muita kekseneräisiä kuin tilkkutöitä. Tuossa vieressä onm kolmiohuivi, jonka olen aloittanut yli vuosi sitten ja ohjekin on jo hävinnyt. Keskeneräisiä sukkia on useita, samoin jokunen virkkausviritelmä.

Jos haluat nähdä oikeita, kauniita taidetilkkutöitä, suuntaa matkasi Herttoniemen sairaalaan. Siellä on Syyringin tilkkukillan jäsenen Sirpa Mettäsen näyttely Villasta viskoosiin, tilkkutaidetta sisustuskankaista. Sirpan työt  ovat kauniita, pidän niiden väreistä ja työt ovat taidokkaita ja siistejä. Voin ihan hyvin sanoa näin, vaikka en ole ehtinyt käydä näitä töitä ihastelemassa, mutta olen nähnyt paljon hänen töitään ja ne ovat olleet tosi upeita. En usko kenenkään pettyvän tähän näyttelyyn. Itse pinkaisen sinne oitis, kun saan vapaapäivän, luultavasti viimeistään viikon päästä lauantaina.

Ja Helsingissäkin on lunta! Oli ihan eri fiilis aamulenkillä Ukon kanssa, kun oli valoisaa eikä iänkaikkista vesisadetta. Koirakin oli ihan innoissaan, vaikka kuvassa seisookin rauhallisena heppuna.

 

joulukalenteri, 23. luukku

Tänään olikin erityisen kiva tulla töistä, koska työpäiväni aikana meillä oli piipahtanut muutamat vieraat ja molemmat olivat tuoneet mm. joulukukkaset. Toki olisi ollut mukavampaa, että olisin ollut kotona vieraiden käydessä ja tavannut heidät. Tytär oli laitellut joulukoristeita ja oli hauska katsella niitä pitkästä aikaa.

Minusta kauneimpia kukkia ovat kaikki valkoiset kukat, kuten tämä äidin tuoma joulutähti. Kukan alla oleva liina on ainoa täksi jouluksi tekemäni liina. Entinen pomoni oli tuonut Blossa-pullon jossa oli koristeena tuo huikea ballerina ja tonttulakki. Ehkä saattaisin villiintyä johonkin taiteelliseen balettitanssiin, jos joisin koko pullon, yksin!

Etpä tainnut tietääkään, että tämä joulukalenteri on hieman erikoinen, siinä ei ole sitä 24. luukkua lainkaan! Siksipä on aika toivottaa teille kaikille ahkerillle lukijoille ja erityisesti kommentteja jättäneille ystäville

Oikein Hyvää ja rentouttavaa Joulua!