sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

mysteerikkojen tapaaminen



Eilisen päivän pääkohta oli yhteensä 10 naisen tapaaminen ravintola Lasipalatsissa. Meitä yhdisti tilkkuilu ja erityisesti Tilkkululla-blogin Marittan vetämä Maalaismysteeri. 

Aikaisemmin olin tavannut pikaisesti Tilkkutaivaan Hannelen, muut oli ihan uusia tuttavuuksia ihmisinä. Hannele oli oikeastaan semmoinen salajäsen tässä mysteeriporukassa, hän ei ole tehnyt koko työtä. Muiden blogillisten blogit kyllä ovat tulleet tutuiksi, mutta ihmisiin oli oikein ihana tutustua. Muutamalla mysteerikolla ei ole lainkaan blogia. Silloin on kyllä enemmän aikaa ommella kun ei tarvitse blogata. Apua, tämähän on totta. Nyt täytyy miettiä asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. Tätäkin kirjoittaessa olisin ehtinyt tehdä vaikka mitä! 

Marittan ja Hannelen lisäksi paikalle pääsi Tilkkuilon Kati karkkipusseineen, Tilkku & Tilkku-blogin Arja, Annikki, Kaija, Arja, Maisa ja Tilkuista totta-blogin Irma. Irma oli tehnyt meille kaikille ihanat tehtäväpussit ja Annikilla oli matkassa jokaiselle pieniä kangaspaloja. Ne voi sitten upottaa johonkin työhön tai säästää muistona.

Mielettömän suuret ja lämpimät kiitokset teille kaikille naisille, kun pääsin tutustumaan teihin ja näkemään teidän upeita peittojanne. Vaikka meillä kaikilla oli samat kaavat ja ohjeet, syntyi aivan erilaisia peittoja. Onneksi. Olisi ollut aika tyhmää katsella, jos yksi toisensa jälkeen olisi väläyttänyt esiin ihan samoista kankaista tehdyn tasan samanlaisen peiton. Nyt oli ilmassa yllätyksellisyyttä ja jännitystä! Ehkä ensi syksynä uusi mysteeri, vai mitä Maritta?


Kuvassa on alimmaisena Marittan antamia sinisiä muoveja, joista voi tehdä sabluunoja, Kati antama matkaeväs eli käärmekarkkipussi (ja karkit ovat vielä pussin sisällä), Annikin antamat neljä kangasta ja Irman tehtäväpussin ohje, kangasta ja valmiiski tekemäni avaintalo. 


Koska eilinen päivä teki minusta hyvin iloisen, nimeän tämän ensimmäisen avainalon Ilotaloksi!  Kangasta jäi vielä toiseenkin taloon, koska käytin vuoriksi jotain omaa tyhmää kangasta. Tästä tarvikepussista löytyi kaikki tarvittava nappeja myöten. Jopa kirjontalankaa oli mukana. Minulta ensin hävisi se lanka ja ikkunat tein sitten neulatyynyssä olleella pinkillä muliinilangalla. Oveen mennessä Irman lanka löytyi ja jatkoin loput sillä. Irma oli laittanut pakkaukseen valmista litteää nauhaa, mutta halusin kokeilla ohjekuvan mukaista tekniikkaa eli päällystää pyöreätä nauhaa kankaalla. En ehtinyt kylläkään lukea ohjetta ja saattaa olla, että olen käsittänyt kuvan väärin. Ei sillä niin väliä, hyvin tämä toimii ja tavallisesta veltosta nyöristä tuli päällystyksen jälkeen oikein tomakkaa.

Kiitos oikein mukavasta päivästä! Nähdään taas ensi kerralla! Tässä kun on lähdetty kiittelyn tielle, kiitän nyt kaikkia lukijoitani ja erityyiskiitokset mukavista kommenteista. Resque-koirillekin on jo paljon koteja tarjolla, mutta vielä voi tarjoutua adoptiovanhemmaksi.

Mukavaa viikkoa!



maanantai 7. huhtikuuta 2014

taas tervehdin teitä uudella kevätkassilla

Olen niin innoissani uudesta kevätlaukustani, että haluaisin vain koko ajan heilutella sitä, ottaa sieltä lompakon, laittaa sinne kännykän, ottaa sen pois, laittaa lompakon takaisin ja lähteä johonkin laukun kanssa. 


Tässä se on.
Punainen ihana kevätkassini!
Sain ohjeet tähän kassiin Lealta ja hän on tehnyt näitä jo kaksi kappaletta. Käy katsomassa miltä eri kankaista tehnynä kassi näyttää.Tässä ja muissakin kuvissa on teitä hämäämässä tuo pieni punainen pallero nauhan päässä. Oikeasti siinä on alakuvan mukainen isompi, kaksivärinen pallero. Se on koriste, josta vedetään vetoketjua kiinni, auki, kiinni, auki.


Ohjeissa laukkuun laitettiin läppä, mutta en ole hyvä tekemään edes siedettävän näköisiä läppiä (mielummin heittelen niitä) ja jätin sen pois. Tässä yläkuvassa näkyy laukun väri hyvin. Se on niin energisen punainen, ehkä nimeän sen Ferrari-laukuksi.


Laukun juju on poikittain oleva vetoketju. Nuo kiiltävät pyörylät ovat magneetteja joiden avulla laukku napsahtaa kivasti kiinni. Alkuperäismallissa läppä kiinnittyi magneetilla. Myös sankojen kiinnityssysteemi aiheuttaa sen, että laukun puoliskot kopsahtavat kiinni. Tätä sankasysteemiä olen käyttänyt aiemminkin muutamiin laukkuihin.


Vuorina on kaunis ruusuraitakangas. Se on kaunista, kun on vuorena. Tein toiselle sivulle taskun ja toisella puolella on kardinaalihaka nauhan päässä.  Tiedän, että se ei ole kardinaalihaka, mutta en nyt just muista sen oikeaa nimeä. Päällyskangas on Marimekon tukevaa kangasta.

Aika lähelle (4 km = 15 min fillarilla) kotiani on tullut Marimekon Vintti-myymälä. Fillaroin sinne Ystävämyynnin kangas-ale iltana. Tämän punaisen lisäksi ostin "sian säkissä" ja se osoittautui loistokkaaksi kaupaksi.


Säkki maksoi 15 euroa ja kuvan kankaat ovat siitä säkistä. Yksi paloista oli yli 2 metriä pitkä ja ihan täysilevyinen, muut noin puolimetriä leveitä.



Olisiko laukun malli hieman päärynävartaloa muistuttava. Ehkä hieman. 
Oikein hyvää alanutta viikkoa!

PS. Jos et ole vielä laittanut koria-adotpiohakemusta, muista tehdä se edellisen postauksen kommenttilaatikkoon.





tiistai 1. huhtikuuta 2014

Rescue dogs

Mahdatko muistaa kun kerroin siitä erikoisesta punaisesta bussista, joka kurvaili täällä meillä päin? Siinä oli matkustajina joukko iloisia koiria ja he olivat promoamassa koirien kauneuskilpailuja. Olin mukana järkkäämässä niitä kisoja ja sain nyt tehtäväkseni pitää Rescue-koirien kesken kodinetsimistapahtuman.


Varsinaisessa koiranäyttelyssä oli myös monipuolisen perimän koirat eli viralliselta nimeltä MoniRotuiset eli Morot (ei liity Tampereeseen mitenkään, on niitä Moroja muuallakin kuin teillä) ja nämä kaikki erityislapsoset ovat  kodittomia, semmoisia rescue-koiria. 
Esittelen heidät yksitellen

DEMIN


Demin on löytynyt Vaasankadun Bar Molotovin roskista tonkimasta. Hän itse kertoo olevansa Punavuoresta ja se on varmasti totta. Hipsterimäinen olemus kyllä puoltaa tätä kotipaikkaa paremmin. Demin on näppärä coctail, jossa on hieman Stadin nuuskijaa, iloista Valkoista pörröä ja Hännätöntä sirkuskoiraa. Hyväluonteinen Demin on kova palloilemaan. Tällä hetkellä jopa hieman maniaan asti.



JUKKA-POKKA


Jukka-Pokka eli Jupo on pohjinmiltaan rauhallinen ja hyvätapainen. Oikein ihmetyttää, että näinkin ihmisystävällinen koira on hylätty kadulle. Jupon perimästä löytyy ainakin Laulavaa lintukoiraa ja Vihikoiraa. Hän on ollut joskus Liedon poliisissa hommissa. Kun poliisitoimisto laukkautettiin, Jupo annettiin tavalliseen kotiin josta sen lohduton kiertolaiselämä kodista toiseen alkoi. Ja kuten tiedämme, se päättyi kadulle. Jukkis on vinosta hymystään huolimatta hyvin loogisesti toimiva ja ajatteleva tyyppi. Hän rakastaa rentoa musiikkia, etenkin reggeetä. Laulaa tietenkin  itsekin Gatukoirat- kuorossa ja keikkailee ahkerasti.



JAHVO


Tässäpä mainio kaveri metsäretkelle! Jahvo Jahnukainen on rauhallinen, luonnonhelmassa viihtyvä Moro-koira. Jahvon geenit ovat todella mielenkiintoiset. Hänestä löytyy maailmankuulua Fungikoiraa, Laboratooriota ja Havukka-ahon ajattelijaa. Syksyiseen metsään karannut Jahvo löytyi lapualaiselta huoltoasemalta. Koira-parka oli syönyt nälissään sopimattomia sieniä ja sen seurauksena tärissyt ja hirnahdellut oudosti. Joku ystävällinen ihminen oli toimittanut Jahvon hoitoon. Jahvo on löytänyt syötäviä sieniä ja jopa tryffeleitä. Ihan parasta seuraa sienimetsään, kunhan koira saadaan täysin kuntoutettua.


WAUXHALL


Voi kauhistus! Näin varmaan moni teistä ajattelee, mutta Wauxhall on arka ja ujo ja siksi hyvin pelokas. Tämä koira tarvitsee hyvän ja huolehtivan kodin, jossa on rauhaa ja rakkautta yllin kyllin. Wauxhall joutui eilen hieman pieneen kahinaan yhden Räyhä-Petterin kanssa ja korva lähti melkein irti. Onneksi lääkäri sattui paikalle ja ompeli korvan paikalleen. Vamma paranee ja tikit voidaan myöhemmin poistaa. Pienikokoisen Wauxhallin geeneissä on Rottakoiraa, Mörökölliä, Lusakalaista lyhtypylvään purijaa ja arkana pidettyä Yökköstä.  Hän on melko kova jännittämään ja useimmissa tilanteissa hänellä on perhosia vatsassa, vaikka ilme näyttäisi ihan muuta. Ja usein vatsa löysällä. Wauxhall viihtyy sohvan sekä sohvatyynyn alla.


Nyt kysynkin sinulta haluatko antaa kodin jollekin näistä orvoista?
Mikäli olet hyväsydäminen ja sinulla on mahdollisuus tarjota hoivaa ja huolenpitoa jollekin näistä Rescue-koirista, toimi seuraavan helpon ohjeen mukaan:

Jätä kommenttilootaan maininta kuka sopisi sinun perheeseesi parhaiten. Voit valita vain yhden lemmikin. Ja sinun pitää olla ehdottoman varma, että pystyt huolehtimaan koirasta sen loppuelämän ajan, joka saattaa olla hyvinkin pitkä tai pätkä. Nämä koirat ovat kokeneet kovia, eikä niiden psyyke välttämättä kestä enää toistuvasti vaihtuvia koteja. Ne voivat romahtaa.

Joskus myöhemmin käydään meidän porukan (Ukko-koira ja minä) kanssa kaikki hakemukset läpi. Laitetaan jokaisen auttamishaluisen tiedot paperille ja nostetaan ikäänkuin arpalappu jokaista koiraa varten. Sitten vaan katsotaan minne kukakin koira lähtee. 

Koira-adoptiosta haaveilevat voivat jättää toivomuksensa ihan Pääsiäiseen asti.  Katsotaan sitten toisen Pääsiäispäivän jälkeen miten Morojen on käynyt. 

Taitaa olla niin, että koirat matkustavat uusiin koteihinsa vasta kesällä. Näin uudelle perheellekin jää enemmän aikaa sopeutua ajatukseen uudesta perheenjäsenestä ja ehtivät hankkia tarvittavia välineitä kuten kakkapusseja. Koiratkin ovat vielä hieman keskenkuntoisia ja tarvitsevat monenlaisia hoitoja. Osalla on henkisiä traumoja, osalla loisia ja luteita. Kaikista kyllä päästään, olen varannut koko porukalle kuukauden hoidon Laakson sairaalaan. Siitä kerron enemmän hieman myöhemmin. 





sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

tässä on mysreeriä kerrakseen!

Viime syksynä lähdin mukaan Marittan blogissa olleeseen maalaismysteeriin. 
En pysynyt ohjeiden rajoissa, vaan tein työstäni yhden kerroksen korkeamman ja  yhden rivin verran leveämmän. 


Tänään mies kiipesi tuolille roikottamaan peittoa. Osa kuvista on otettu ulkona jo aiemmin ja osa tänään sisällä.
Ylimääräiset rivit ovat ylin ja oikeanpuoleinen.
Peitolle tuli kokoa 76" x 59,5 " eli noin 193 x 151 cm. 


Nämä alareunan hiirulaiset ovat myös oma lisäys.




Tikkasin työn ihan mielettömän vapaalla konetikkauksella. Yläpuolen kuvista voit nähdä minkälaisella kiehkuralla kerrokset on liitetty toisiinsa. 
Suurin mysteeri tässä työssä on tausta. Keräsin siihen kankaita, joiden alkuperä oli minulle jollain tavalla mysteeri. Yleisimmin myysteri oli syy, miksi olin moisia kankaita hankkinut. Voit olla varma, että näitä mysteerikankaita jäi vielä varastoon. 
Voisi muuten tehdä semmoisen kiduttavan vaihdon, jossa jokaisen osallistujan pitäisi lähettää jollekin toiselle jokin sovitun kokoinen ruma kangas. Siitä ei tarvitsisi tehdä mitään, inhota vaan ihan yhdessä lähettäjän kanssa. Molemmat vuoron perään kertoisi, mitä inhottavaa kankaassa näkee. Olisi tietenkin semmoinenkin mahdollisuus, että se toinen pitäisikin siitä kankaasta. Mutta tässä vaihdossa ei saisi pitää, vaan täytyisi inhota ihan täysillä. Saisi jakaa toisen kanssa jotain rumaa! 



Tämä ylempi ja alempi kuva on otettu aiemmin ulkona. Silloin oli vielä kevät.


Olen ajatellut suunnitella ja tehdä itse mysteerityön. Sen nimi olisi Stadin mysteerit. Syksyllä aloitan varsinaisen tekemisen, siis kankaista. Sitä ennen kiertelen stadilla kivoissa, vaikka vähän oudoissakin paikoissa ja valokuvaan kaikkea, mikä minua kiinnostaa. Sitten näistä kuvista muokkaan blokkeja. Ihan turha odottaa, että tulisi perinteinen Finlandia-talo, Tuomiokirkko ym. postikorttipaikkoja. Tai voi tulla jokin hyvä (=minua miellyttävä) yksityiskohta vaikkapa eduskuntatalosta. Pääväritys olisi vihreää, sinistä ja harmaan eri sävyjä. Ehkä jotain pastelli-keltaista. Saattaa olla hieman överi suunnitelma, mutta siitä viis. Voi olla että toteutuu, voi olla että ei. Ainakin on kiva suunnitella. Paljon kivempi kuin tehdä sitä hiivatin kangasvaihtotyötä. Se ahdistaa tosi kovasti. Eikä valmistu kai ikinä. On niin paljon muuta, sellaista kivaa. Olen jopa alkanut tehdä ruokia ihan vaan siksi, että on muuta tärkeää touhua. Eilenkin tein kahta eri sorttia ruokaa. Ja nyt kirjotan varmaan romaanin verran tätä teksitä. Apua!

En ole päässyt eroon vielä kaikista langanlopuista ja ystäväni Diane lähetti niitä lisää. 
Mie ihan romahin, kun Antsku voitti Putouksen ja neuloin siltä istumalta Antskun väreihin sopivat räsymattosukat. Laitoin raitoihin hieman reippaasti väriä noin Antskun muuhun karderobiin verrattuna. Huulikiiltoa nyt ainakin pitää olla, siksi hieman erilaisia punasia raitoja. Mutta ei mitään räikeää. Ja jos oot nähnyt Antskun villasukat, niissä on oikestikin raitoja.


Näihin "Keittiön matot"-sukkien raitoihin käytin useita Dianelta saamiani lankoja. Antsku voisi tehdä nämä jaloissa sitä hitokseen hyvää pasta karponaaraa.

Diane, as you can see I have used to those socks many yarns sent by you.

Kiitos kaikille kommenteista. Pitäisi useammin kiittää tai/ja vastata niihin, mutta olen siinä hommassa aika surkea.

Hyvää alkavaa viikkoa, ei anneta tuon lumen haitata! 
Naureskellaan vaan ja ollaan niin kuin sitä ei olisikaan. Kyllä se siitä katoaa, aikanaan.






keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mug Rug Swap

Olin mukana amerikkalaisessa Olympic mug rug swapissa. Siinä piti tehdä kaksi Amanda Weatherillín suunnitelemaa olympia-aiheista mukimattoa, jotka sitten lähetettiin aiemmin saadulle parille. Tänään postipoika oli saanut tungetuksi postiluukusta sisään melko pyöreän kirjeen.  Ystäväni Diane  oli tehnyt kauniit mukimatot ja niiden lisäksi paketissa oli hieman muutakin!


Pidän tästä kesäisetä, pirteästä värityksestä! Väkisin tulee hyvälle tuulelle, kun tämän näkee. 
I like this summery and lively colours. It makes me happy.


Toivottavasti tämä rauhankyyhkynen saa rauhan pysymään myös paraolympialaisten ajan.


Lisäksi kirjekuoresta pullahti esiin pussillinen houkuttelevia jämälankoja sekä uusin Love of Quilting-lehti! Diane kai pelkäsi, että minulta loppuvat jämälangat. Lehdessä oli näin äkkivilkaisulla muutama erityisen mielenkiintoinen peittomalli. 

Many thanks to you, Diane! 


Olin juuri sopivasti saanut valmiiksi nämä räsymato-sukat nimeltään Lastenhuone. Kokokin on lasten ja väreistä tulee Duplot tai Legot mieleen. Nyt voin ottaa noita uusia lankoja puikoille.

Alla minun Dianelle lähettämät mukimatot.



Innostuin hieman tekemään noita maatuskoja enemmänkin ja lähetin muutamille hyville ystäville Ystävänpäivä-korttien sijaan.




Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa!!






tiistai 25. helmikuuta 2014

et ikinä usko

mitä näin yhtenä aamuna, kun odotin bussia! 
Tavallisen sinisen bussin sijaan iloisen punainen bussi lähestyi hieman keikkuen. 




Yritin pysäyttää bussin, mutta ohihan se paineli torvea soitellen. Aikamoinen metakka sieltä kuului ja kaikki kyydissä olijat haukkuivat yhteen ääneen. En oikein saanut niiden sanomasta selvää.



Kuskin paikalla istui kissa ja matkaoppaana koira.



Näytti olevan Koiramäen Linjan auto ja menossa Käpälämäkeen. Auto ajoi edestakaisin ja 


 joutui pysähtymään liikennevaloihin. Koirat huutelivat avoimista ikkunoista mainoslausetta: 
Coming soon! 
Best in Show! Wellcome to show!



Ennen kuin bussi kaasutti pois, minut kutsuttiin koiranäyttelyn järjestelytoimikuntaan ja semmoisesta kunniasta ei voi kieltäytyä. Aika hienoa päästä mukaan noihin koiratouhuihin. Minulla on tässä pari viikkoa aikaa järjestellä kaikkia tärkeitä asioita ennen näyttelyä. Siihen asti porukkaa trimmataan ja he harjoittelevat catwalkilla. Ahaa, sitä varten se kissa oli mukana! 

Muuten, tuossa Olympialaisia katsellessa tein yhdet sukat. Nämä on myös "Räsymatot", mutta näiden nimi on Tv-huoneen matot.


Keväistä loppuviikkoa sinulle!


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

enemmän puhetta kuin tekoja


Ystävänpäivän jälkimainingeissa räsymattosukan pintaa sydämellisessä muodossa.


Nämä räsymatto-sukat ovat nimeltään Ranta-aitta. Outo juttu, mutta tällä hetkellä ei ole vielä uusia sukkia puikoilla. Seuraavista tulee punaiset, sen olen päättänyt. Tai olemassa olevat langat sen värin määrää, koska uusia lankoja en hevillä osta. Monessa blogissa ollaan mukana olympianeulomisessa, mutta minä olen mukana tuossa blogin oikeassa yläkulmassa olevassa Olympia-aiheisessa Mug Rug vaihdossa. Minä tein mukimatot Dianelle. Hän ei ole niitä vielä saanut, koska matka on hyvin pitkä. 

Syyringin Tilkkukillan kurssipäivää vietettiin viikko sitten lauantaina. Viemisenä piti olla 24 kappaletta vaaleita ja saman verran tummia/keskivärisiä kankaita leikattuna 9 x 9" kokoon. Olin leikannut ne kiltisti valmiiksi.


Tällaisella valikoimalla lähdin matkaan. Koko kurssista
parhaiten mieleen jäi tämä.


Armin tekemä syntisen hyvä juustokakku! 
Vaikka minulla oli todistettavasti kankaita mukana, tein hieman kokeilua Marimekon serveteistä.  Jos sinulla joskus olisi semmoinen ihan uskomaton tilanne, ettei olisi yhtään kangasta ja polttava tarve tehdä joku mielenkiintoinen blokkikokeilu, niin ota hyvä ihminen servetti tai pari ja niistä syntyy oikein hyvin  mallikappeleeksi sopivia blokkeija. Tuskin yhdelläkään teistä tämmöistä tilannetta pääsee syntymään, mutta kerroin tämän vinkin kuitenkin varmuuden välttämiseksi. Saattaahan olla, että olet vierailulla ja siellä haluaisit näyttää jollekin tumpelolle uusimmat kuviosi eikä tällä rouvalla olisi siihen hätään sopivia kankaita. Silloin tempaiset kahvipöydän servetit ja surautat niistä ikimuistoiset taideblokit. 


Ritva Ljunqvistin opeilla oli tarkoitus syntyä esimerkiksi tämmöistä pintaa. Tämä on yksi Ritvan  meille malliksi tuomista peitoista. 
Kangaspaloihin piirrettiin viivoja, ommeltiin tuonne suuntaan ja takaisin tännepäin. Sitten leikkurin terät pyörimään ja niin syntyi kahden kolmion muodostamia neliöitä. Hyvin pääsin alkuun, mutta pahasti jäi kesken. Kotiläksyiksi.



Kaikille taisi ollat ompelukoneet ja Maijalla näyttää jotenkin tuo kone olevan kallellaan. Olisiko vetänyt jossain kurvissa hieman liian lujaa..


Kovasti olen kurssiblokkeja ommellut, mutta ihan valmista työtä ei vielä ole. En tykkää esitellä keskeneräisiä virityksiä, mutta nyt poikkeuksellisesti näytän vaiheessa olevaa kurssityötä. Ihan pienenä kuvana vaan.
Katsokaa ihan varovasti. Tässä vaiheessa ei vielä voi tietää mihin suuntaan se tästä etenee, vai eteneekö mihinkään. Kaikki palaset on ommeltu ja mietin tekisinkö niitä lisää. Pitäis edes ajatella sitä englanti-suomi-kangasvaihtotyötä. Ja kai Syyringin näyttelyynkin olisi kiva joku kiva piknik-peitto saada aikaiseksi.


Pienen ystävän pikkuiselle kännylle tein säilytyspussin.


Hyvää talvilomaa, jos sinulla sattuu sellainen olemaan. Ja lomattomille muuten vaan oikein hyvää viikkoa!