pieniä ja nopeita käsitöitä

Moikka!

Edellisen postauksen kommenteissa Ulla muisteli, että joskus 80-luvulla oli tuommoisia ampparipehmoja. Ja samanlaiset muistot tuli sitten minullekin.

En voinut olla kokeilematta, miten Sugaridoo amppari toimisi pikkupehmona.

Ystäväni Eija taas totesi: #pelastapörriäinen kampanja

Siinä se nyt leijuu parvekkeella ja ilahduttaa ohikulkijoita.

Tilkkutarha-asioinnin kaupanpäälliskankaasta syntyi kässäpussukka neuleelle.

Tämä neule on ollut kesken muutaman vuoden, no ehkä 5 vuotta,  ja nyt se saa pesitytyä rauhassa tuossa uudessa kodissaan.

Pussukan malli on helppo, ehkä helpoin maailmassa. Onnistuin tekemään kuitenkin melko monta virhettä. Mutta valmiiksi tuli. Tikkaukset tein vapaana konetikkauksena kirjoitellen esim. virkkuukoukku, silmukoita, oikein ja nurin. Sitten olin tekevinäni neulepintaa, mutta siitä tuli sotkeutunut lankasöhry. Välissä on bambuvanua ja tämähän on melko kookas; 24 x 16 x 11 cm.

Tällä mallilla on helppo tehdä monen kokoisia pussukoita ja sisältöön pääsee hyvin käsiksi.

Koskahan saan hankituksi kunnollisen suunnitteluseinän?

Nyt on monen väriset muuttolinnut saapuneet.

Kevättä ilmassa!

Kevättä ja lentäviä ilmassa!

Eilen tuli vastaan perhonen ja tänään kevätpörriäinen.

Perhonen on Elizabeth Hartmanin kirjasta Delightful desert. Ehkä hieman pullea vartalo perhoseksi, mutta pysyy kuitenkin hyvin ilmassa.

Söpö, pieni ampiainen on Sugaridoon Irenen malli #HappyBeeBlock

Ohje on ilmainen. Omaa lisäystä on suu ja tuntosarvet.

Jalkojakin mietin, mutta jätin pois. Se on ikäänkuin vetänyt ne koivet tuonne vartalon sisään lennon ajaksi. Jotkut roikottaa niitä lentäessään, mutta tämä ei.

Joitain vuosi sitten tein ampiaistyynyn ja nyt tämä amppari näyttää aika häijyltä tuohon pieneen söpöliiniin verrattuna. 

Tilasin eilen Tilkkutarhasta reilusti vanua ja ompelulankoja. Kävin tavarat tänään noutamassa. Katsopas, miten hauskoja kankaita! Vaikea on tuota mustavalkoista alkaa silppuamaan! Punaisesta syntyy pussukka, tietenkin!

Keskeneräistä neuletta on siinä sitten hyvä säilyttää.

Hyvää viikonloppua!

Ajankohtainen peitto

Heissan!

Tämän peiton pinta syntyi melko nopeasti ja yllättävän nopeasti myös pinnasta kehkeytyi peitto. Malli on Plaid-ish, jonka ohjeen voi ladata netistä veloituksetta.

Minusta tämä näyttää juuri hyvältä piknik-peitolta. Tuohon vaan eväskori ja piknik voi alkaa. Vaikka vappuna ellei sada. Kohta on ihan parhaat piknik-ajat, mutta täytyy nyt malttaa mieli vielä, antaa koronan laantua ja vasta sitten räväytetään peitot nurmelle.

Sopivaa kuvauspaikkaa kovin tuulisena päivänä etsiessä hyväksi valikoitui naapuritaloyhtiön nurmikko. Siellä oli pieniä kukkapusikoita sopivasti luomassa kevätfiilistä. Jotenkin se nurmi näytti vihreämmältä aidan takana, mutta eipä kuvissa näytä yhtään paremmalta kuin oma piha. 

Naapurissa on myös lastentarha, joka on ollut suljettuna koko alkuvuoden. Sielläkin metsästin hyviä paikkoja, mutta enimmäkseen tuli kuvia, joissa peitto on kääntynyt tausta päällepäin, kun tuulen puuska kieputti peittoa.

Oli haasteellista löytää kankaista tarvittavat voimakkuudet, vaalea, keski ja tumma. Yhden blokin jouduin tekemään uusiksi liian tummuuden vuoksi. Onneksi muistin, että minullahan on jossain jemmassa aurinkovärjättyjä kankaita ja niitä sainkin tähän peittoon laitettua kivasti. Sekä tummiin että keskivoimakkaisiin blokkeihin. Ovat jääneet ihan unholaan.

Mukana on ystäviltä saatuja kankaita, ainakin neljän ystävän kangasta on päässyt mukaan. Tikkaukset näkyvät tässä kuvassa parhaiten.

Mietiskelin kovasti työlle sopivaa nimeä. Korona tuli kovasti mieleen ja syitä sille nimelle löytyy paitsi vallitsevasta tilanteesta, myös THL:n ohjeistuksesta.

Pitää vältellä kohtaamisia ja väistellä vastaantulijoita. Yläpuolen kuvassa näet, miten keltainen pala on hieman väistänyt oikealle, samoin tikkaus tekee mutkan. Ja tämä ei ole ainoa kohta, missä ohjeita on noudatettu. Niitä on paljon enemmän kuin tottelemattomia, jotka eivät yhtään ole väistäneet.

Kanttia kiinnittäessäni mietin, että taisi tulla taas peitto, jossa tausta on parempi kuin paraatipuoli. Sellainen peitto, joka kuuluu osastoon "viedään mökille". Niitä on tullut tehtyä paljon. Voisin pitää mökkisaaressa epätoivoisten tilkkupeittojen näyttelyn! No en ole kaikkia peittoja sinne vienyt, kun on niin pieni mökki. 

Mutta yllätys, pidän tästä puolesta enemmän kuin taustasta, vaikka sekin on mieleinen. Peiton koko on 64" x 82" eli 162,5 x 208 cm.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Onneksi se on lyhyt, ettei töihin palaaminen tunnu monen päivän vapaan jälkeen pahalta. Tai liian raskaalta. Kamalaa, ulkona sataa juuri nyt räntää. 

Tein tänä vuonna tällaisia sydän-tipuja. Mallin löysin pinterestistä. Helppo ja nopea tehdä. Tällä tyypillä on pieni, sattumalta löytynyt tupsu pyrstönä, muille en tehnyt mitään. 

Joulusta kevääseen

Tajusin yllättäen  miksi minun pullat ja sämpylät on välillä mitä sattuu. Ei ole syntynyt sellaista tasalaatuisen pullan taitoa.

No, minulla on ollut vain yksi leivinliina. Eihän sillä kukaan tosileipuri pärjää. Se on ostettu Martoilta ja sen kanssa onnistuu kyllä Marttojen resepteillä tehdyt leivonnat. Useimmiten.

Jemmasta löytyi pätkä taikinabatiikki kokeilua. Oikein keväistä kukkaiskuviointia toisella puolella. 

Vaikutti olevan sopivan kokoinen, joten reunat vaan käänsin ja tikkailin.

Puolet on vihreää ja sopii erityisen hyvin pistaasipullien päälle. Kun liina on tehty taikinabatiikilla, se ei ainakaan voi tehdä taikinalle mitään huonoa. Ne tavallaan tuntevat toisensa ja ovat kuin sukulaisia. Ehkäpä kokeilen viikonloppuna leivontaa. Kaupassa ei tosin ollut kuivahiivaa, mutta minullapas olikin kaapissa!

Sain kovan innostuksen Tilkunviilaajan tekemästä peitosta ja hänen Värit - uhka vai mahdollisuus luennosta . Koska innostus pysyi tarpeeksi kauan, syntyi tilkkupinta. Nyt täytyisi pitää hypetystä yllä, että pinnasta syntyisi peitto. 

Heti kun sain peiton pinnan valmiiksi, tartuin palaset-laatikkoon. Otin sieltä silmät kiinni yhden palan ja se oli tuollainen violetti. Sitten keräsin kaikki saman sävyiset kankaan palat ja kyhäsin niistä pinnan pussukkaa varten. 

Ja siinä se nyt on, pieni pussukka ties mitä tarvikkeita varten.

Viime yönä oli satanut lunta ja olin eilen illalla saanut adventtikalenteri sukkien langanpäät pääteltyä. Joten olen ihan ajassa kiinni. Ja kuvasta huomaankin, että meillä ollaan vielä hieman jouluisissa meiningeissä, joulukuuset roikkuu seinällä.

sydän syrjällään

Tässä se sydän sitten on, mutta ei sillä lailla syrjällään kuin voisi kuvitella. Sydämistä osa on kyllä ylösalaisin, mutta siihen en otsikolla viittaa.

Aloitin tämän joskus, kun hankin Hex N More-viivaumen. Sillä syntyi sydämen puolikkaita näppärästi. Puolikashan on timantin muotoinen. 

Tässä on alunperin ollut hirveä halu päästä eroon kaikista punaisista kankaista, koska en oikeastaan niistä kovin kummoisesti välitä. Tai silloin välittänyt, kun työn aloitin. Koska viikonlopun Tilkkupäivät peruuntuivat, päätin tehdä jotain järkevää ja saattaa yhden peitontekeleen valmiiksi. Ja onnistuin!

Pituutta on noin 200 cm ja leveyttä 130 cm. Hyvä torkahteluun.

Kuvausavuksi löysin taloyhtiön leikkipaikalta naapurin Jukan, tarpeeksi pitkän miehen. Hän oli siis lapsiensa kanssa, ei yksinään.

Nyt tilanne on toinen ja olen jo kerännyt kivan kokoelman punaisia!

Tämän hetken tietojeni mukaan näistä syntyy joulupeitto.

Ihan omia tietoja ovat, eivät kovin tarkkaan määriteltyjä, esim. valmistumisvuosi on vielä avoinna.

Nyt, kun en enää ole niin punavastainen, raaskin laittaa tuon ihanan sinisen kankaan reunoihin. Ja jopa kanttasin sillä.

Oikeastaan tästä tuli ihan söpö. 

Varhainen valmistautuminen Pääsiäiseen! En muista, koska olisin näin hyvissä ajoin edes ajatellut mitään pääsiäisjuttuja, mutta nyt kurssilaisten kanssa pantiin tuulemaan ja ensimmäiset pitkäkorvat ovat valmiit.

Ohje löytyi LQ&P lehdestä, omani tein teddystä, joka on ajelehtinut varmaan puoli vuotta ompelukoneen lähistöllä ja usein olen meinannut tipauttaa palan roskikseen, mutta en sittenkään raaskinut. Nyt tuli sekin pala hyödynnettyä.

Teddyn lisäksi käytin vain Marimekon kankaita.

Tämähän on ihan mahdottoman hyvä malli perheessä, jossa on vauva tai joku muu pienipäinen. Pääsiäisen jälkeen koppa muuttuu käden käänteessä hatuksi. Laitoin ohjeesta poiketen töpöhännän pupulle ja hatussa se melkein kuin jokyú kokardi. Ja korvat roikkuu kuin majavan häntä. Tai sudenpentujen hatun häntä, olen ehkä nähnyt sellaisen Aku Ankassa.

Otsikko viittaa koronavirukseen, jonka leviäminen on saanut varmasti monen sydämen syrjälleen. Kenen mistäkin syystä. Oma äitini on yli kasikymppinen ja hänen terveys tietenkin mietityttää.

Tytär onneksi pääsi Finnairin evakuointilennolla pois Domikaanisesta tasavallasta. Tosin istuu nyt 2 viikkoa kodissaan karanteenissä. Mutta viisasta on noudattaa kaikkia ohjeita ja sääntöjä, että tästä päästäisiin eroon.

Etätöistä on se hyöty, että ei tuhraannu aikaa työmatkoihin!

Aina on jotain positiivista joka asiassa. Säästän noin 1,5 tuntia joka päivä. Mihin senkin ajan nyt sitten laittaisi. Sitä minä nyt mietin.

Muuten Tiski Marja ei tarkoita minun tiskivuoroja, vaan on ihan tavallinen työpöydän kalenteri.

Tavattiin Karhuset

Sulon kanssa kulkiessa voi tapahtua mitä vaan!

Tänään oltiin aamulenkillä ja kuten muinakin vapaapäivinä, Sulo saa päättää, minne mennään. Joskus näillä retkillä menee pitkälle kolmatta tuntia, joskus vähemmän.

Tänään kuljeskeltiin metsikössä ja yllättäen siellä oli muutakin porukkaa!

Minua tietysti pelotti ihan kamalasti, mutta Sulo on rohkea poika, tuijotti kuusikossa lymyileviä karhuja.

Yksi karhuista oli albiino tai saattoi se olla jääkarhukin. Ne on kuulemma lähteneet perinteisiltä alueiltaan ilmaston lämpenemisen myötä lähemmäs ihmisasumuksia.

Kuusikosta putkahti lisää karhuja. Luulen, että Sulo on karhukuiskaaja ja sai nämä karhut tulemaan esiin pesästään. Olivat varmaan jo menneet talviunille.

Koko porukka, paitsi valkoinen karhu, kiipesivät kalliolle.

Sulo halusi mennä leikkimään karhujen kanssa. Olin sitä mieltä, että parempi ottaa hieman etäisyyttä, saattavat vielä huitaista käpälällä. Ja se kyllä sattuisi.

Pieni karhunpallero tuli Sulon kanssa leikkimään. Se oli turvallista, koska tämä oli niin pikkuinen eikä yhtään nälkäinen. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Karhun päät ovat Elizabeth Hartmanin vihkosta Bjorn Bear.

Karhuntassu-blokki ikiaikainen, ties mistä alkunsa saanut.

Kuuset ovat kokeilemalla valmistuneet eli ei ollut ohjetta.

Peiton ala- ja yläreunassa on hanhien parvi. Ylhäällä ovat niitä lentäviä hanhia, mutta alareunan joukko ei ole päässyt lentoon, tallustelevat maassa. Ovat niitä Leenan syöttämiä lihavia hanhia, jotka mahtuivat sentään jonoon, mutta eivät jaksaneet nousta siivilleen.

Taustaan ajautui kaikenmaailman kankaanloppuja. Jotka ei sitten kuitenkaan ihan kokonaan loppuneet. Vasemmalla oleva iso pala turkoosin ja ruskean sävyistä kangasta tuo mieleen venäläiset kansansadut. Ja niihin liittyy (minun mielessä) aina karhuja. Sen oikealla puolella oleva kukkakangas kuuluu hieman samaan kastiin ja alareunan turkoosi taas sopii väriensä puolesta. Kaikille yhteistä on, että ne on ostettu Tallinnan reissulla joskus muutamia vuosia sitten.

Ruskealla pohjalla olevat valkoiset pallot ovat lumisadetta ruskeaan, kuivuneita neulasia peittävään metsään.

Tähdet tein omille kurssilaisille malleiksi ja ajattelin tekeväni niistä tyynyn. Onneksi vain ajattelin, tässä taustassa ne on paremmat kuin tyynynä. Yläosan beigellä pohjalla olevat pallot kuvastavat lumisadetta ylöspäin katsottuna. Todella tiheää sadetta, ei näy edes taivasta. Ihan ylhäällä on vielä samansävyinen tähtikangas ja sehän on tietenkin tähtitaivas lumisateessa.

Työn nimeksi tuli kuin itsestään Karhuset.

Koko 57" x 79" eli 145cm x 200 cm.

Hankin 14.11.2016 Kimmo Ohtosen kirjan Karhu - voimaeläin. Mistäkö muistan päivämäärän? No Kimmo kirjoitti sen alkulehdelle toivottaen samalla minulle kaikkea hyvää ja kaunista. Ja onhan sitä ollutkin, kiitos vaan Kimmo! Suosittelen tarinan ja kauniiden luontokuvien vuoksi. Jos ei jaksa lukea, niin kuvat jo sinänsä ovat huikaisevan kauniita ja ihmeellisiä.

Kirjan luettuani aloin miettiä, että olisi kiva tehdä karhupeitto, sellainen turvapaikka, jonka alle voisi käpertyä ja peiton karhut suojaisivat kaikelta pahalta ja ikävältä. Tässä se nyt on, se turvallinen peitto. Ei ihan semmoinen kuin ensimmäiset mielikuvat olivat, mutta oikein hyvä suoja maailman myrskyjä vastaan. 

Kohta on tämä vuosi kuitattu ja uusi odottaa ihan nurkan takana.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää tulevaa vuotta. Semmoista, jossa on iloa, surua, onnistumisia, epäonnistumisia, aurinkoa, pilvisiä päiviä ja kaikkea sitä sopivassa määrässä, mitä ihmisen elämään kuuluu.

Tervetuloa vuosi 2020!

kissan palju ja muita tuikitärkeitä juttuja

Näinhän siinä kävi, että ei yhdet sukat ja uudet kantapäät riittänyt. Pitkästyin odottamaan seuraavaa ohjetta. Otin uudet värit ja samalla mallilla sitten uutta vartta ja kantapäätä tekemään. Tykkään noista tiimalasikantapäiden tekemisestä niin paljon, että ajattelin perustaa kantapääneulomon.

Siinä ne varret on suut auki. Huutavat siinä toisilleen.

Näistä väreistä en aikanaan tykännyt yhtään, olivat oikein inhokkeja. Ajat muuttuvat ja minun mielipiteet siinä mukana. Lempparivärejä nykyään. 

Nämä toisetkin sukat tuli määränpäähän ennen seuraavaa ohjeosaa ja marimekon kankaat oli sopivasti pöydän kulmalla, joten niistä sitten kippoa tekemään. Kissa on niin iloinen, kun sai oman paljun. Siellä saa kylpeä vaikka joka päivä.

Paljun tein jo aikaisemmin ja siinä on pystytikkaukset.

Kaikki kankaat vuoria myöten on marimekkoa. Omenakopan tikkaukset menikin sitten vaakaan. Ja ovat muuten väriävaihtavalla langalla tikattu, toinen ihan tavis valkealla.

Silloin, kun innostuin tekemään kehyskukkaroita, keskityin vain yksinkertaisiin. Olin kyllä hankkinut kaksisuisen kehyksen, mutta en sitä osannut tehdä.

Kun olin tarpeeksi opiskellut tekotapaa, syntyi tämmöinen kiva kukkaro. Kangas on artekin ja kukkaroon aatetta antava merkki on lempparini, Epäonnistunut tyttö-sarjasta. Vuoren hevoskenkäkangas tuo sitten sitä onnea, eli tasoissa ollaan!

Kävin tänään Tilkkutarhassa vanuostoksilla ja vihdoin viimein hankin tämän minun maailman hienoimman silitysraudan. Kantapäätehtaan lisäksi voin aloittaa myös silityspalvelun. Olen aina pitänyt silittämisestä ja nyt ihan erityisesti! Silitysstudiollani olisi jonotusnumerot ja ihmiset tulisi pyykkiensä kanssa ja joisivat kahvia tai jotain muuta sen aikaa, kun silittäisin heidän pyykit. Tunnelma olisi varmaan kuin höyrysaunassa, lämmin ja kostea. Rillit huurussa työntäisin rautaa edestakaisin. Se on ihanan painava ja osaa hypätä koivilleen, kun irrottaa otteen kahvasta. Mahtava peli.

Joissain asioissa toimin hyvissä ajoin. Ostin muutaman Aurifilin lankarullan myös. Valkoinen ompelulanka ihan akuuttiin tarpeeseen, mutta punaisen tikkauslangan ostin joulupeittoa varten. Siihen ei ole vielä leikattu ensimmäistäkään palaa, mutta minulla on ajatus. Kyseessä on siis ehkä jo vuoden 2020 joulupeitto. Voi mennä myöhemmäksikin.

Huomenna sukellan joulufiilikseen Weisteen Wanhassa Villassa joulukoristeiden ympäröimänä. Ehkä hankin jotain hurmaavaa uutta lasitettua parveketta koristamaan.

Anteeksi, taas tuli kamalan pitkä luritus.

Huomenna onkin jo 3 adventti, joten hyvää sellaista!