Rupeaa kohta raivostuttamaan nämä auringottomat päivät. Aamusta iltaan samaa harmaata kuin mummon vanhaa villasukkaa. Pimeää. Kotona pidän paljon valoja joka huoneessa ja mies niitä sammuttelee säästääkseen sähköä. Onko viisasta säästää sähköä, jos se aiheuttaa toiselle mieliharmia? Saatan tosissaankin masentua ja se vasta olisikin paha. Olisiko kirkasvalolampusta apua, en tiedä. Yhteen aikaan ne oli kovasti muodissa, nyt niistä ei enää pahemmin puhuta. Jätän yhä hankkimatta semmoisen.
No sattuihan tänään sentään yksi hauska juttu. Olin koiran kanssa kävelyllä ja ajatuksissani annoin Ukon kävellä sinne minne se halusi. Menimme siis eläintarvikekauppaan. Ukko on innokas shoppailija. Luulin, että minulla on pankkikortti taskussa, mutta ostoksia maksaessani huomasin, että se olikin avainkortti. Rupesi naurattamaan. Sain ostokset ja käyn ne huomenna maksamassa. Siitäpä tuli mieleen, että kerran mieheni antoi automaattikorttinsa minulle ja sanoi, että voin ottaa sieltä rahaa ja ostaa sen kauan haaveilemani ulkoilupuvun synttärilahjaksi itselleni. Menin automaatille ja aloitin rahan ottamisen. Ihmettelin, että automaatin tekstit tuli englanniksi ja ajattelin jo äitiäni, joka ei osaa kieliä;miten hän selviää enää automaateilla. Koko nostotapahtuma meni ihan ok, mutta rahaa en saanut, kuittikin tuli englanniksi. Menin sitten pankkiin sisälle kuitteineni ja kassalle esitin asiani. Kysyin, onko mahdollisesti tililtä veloitettu tuo summa vaikka en saanut rahoja. Tuttu kassa ihmetteli automaatin antamaa kuittia ja kysyi, minkälainen automaattikortti minulla oikein on, kun kuittikin on niin erikoinen. Vetäisin kortin taskusta tiskille ja samalla repesimme molemmat nauruun. Tiskillä oli s-etukortti. Menin kotiin ja heitin kortin miehelleni todeten, että ei ole tilille rahaa eikä minulla synttärilahjaa. Hän oikein säikähti etteikö tililtä muka löydy rahaa. Kehotin katsomaan kädessään olevaa korttia tarkemmin. Aina silloin tällöin tätäkin on muisteltu ja naurettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!